Osuuskunta-asuminen veitsen terällä

suustoiminnan mielenkiintoisia haaroja on yli sata vuotta ollut osuuskunta-asuminen. Osuuskuntatyyppisiä asuntoja on rakennettu ainakin useissa Euroopan maissa ja Kanadassa. Vaikka niistä ei ole missään maassa tullut hallitsevaa asumismuotoa, niiden merkitys asumisturvaa parantavana ja asumismahdollisuuksia täydentävänä hallintamuotona on ollut suuri. Muissa Pohjoismaissa niiden osuus on kuitenkin merkittävä, 12-17 % asuntokannasta.

Suomessakin asuntopoliittisessa keskustelussa osuuskunta-asuminen on ollut jatkuvasti esillä. Nykyiset lähes 30 000 asumisoikeusasuntoa on rakennettu 10 viime vuoden aikana. Ne sijaitsevat pääosin suurimmilla kasvukeskusalueilla eli niitä on rakennettu sinne, missä asuntojen kysyntä on suurin.

Osuuskuntamuotoista asumista on perusteltu eri maissa sillä, että kysymyksessä on kohtuuhintainen, voittoa tavoittelematon asuminen. Asumisturva on korkea, koska asumisoikeus antaa pysyvän oikeuden asumiseen. Taloissa toimii demokraattinen jäsenkontrolli. Asukkailla on yhteiset tavoitteet talonsa hoidossa ja ylläpidossa. Osuuskuntataloissa pyritään mahdollisimman korkeaan rakentamisen ja kiinteistönpidon laatuun.

un osuuskunta-asumisjärjestelmää 1990-luvun alussa luotiin Suomeen, arvioitiin, että toimivien asuntomarkkinoiden turvaamiseksi asuntoja tulisi olla vähintään 30 000-40 000 asunnon asuntokanta. Lähellä tätä tavoitetta ollaan, mutta suurimmilla kaupunkiseuduilla kannan tulisi olla selvästi suuremman. Tavoitteena oli myös, että olisi luotava rahoitusjärjestelmä, joka mahdollistaa asumisoikeusasuntojen hankinnan ja korjaamisen olemassa olevasta kiinteistö- ja asuntokannasta.

Suomalaista asumisoikeusjärjestelmää valmisteltiin ensin täysin osuuskuntamuotoisena, mutta juridisten ongelmien vuoksi päädyttiin siihen, että säädettiin erillinen laki ja otettiin käyttöön uusi käsite asumisoikeusasunto. Järjestelmä vastaa kuitenkin sisällöltään osuuskuntaa. Asunnon hankkija suorittaa asumisoikeusmaksuna 15 % asunnon hankinta-arvosta. Asumisoikeustaloon voi päästä ilmoittautumalla rakennuttajan asumisjonoon. Asunnon asukas maksaa pääoma- ja hoitokustannusten mukaista käyttövastiketta. Asumisoikeuden haltijaa ei voida irtisanoa, hänen asemansa voidaan lähinnä rinnastaa asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajan asemaan.

Asumisoikeustalossa on pysyvät luovutusrajoitukset eli asumisoikeustalot on tarkoitettu olemaan pysyvästi asumisoikeustaloina.Luopuessaan asunnostaan tai vaihtaessaan sen toiseen asukas saa luovutushinnan, johon luetaan huoneistosta suoritettu asumisoikeusmaksu, asumisoikeuden indeksikorotus sekä asukkaan tai häntä edeltäneiden asukkaiden huoneistoon tekemien kohtuullisten parannusten arvo.

sumisoikeusasumisen tärkein tavoite, turvallisten asuntojen tarjoaminen ennen kaikkea nuorille lapsiperheille on toteutunut hyvin. Kyselytutkimuksen (Turvaa asumiseen, Suomen ympäristö 606) mukaan asukkaat ovat varsin tyytyväisiä asumisoikeusasumisen asumisturvaan. Saman tutkimuksen mukaan asukkaat pitivät jonotusjärjestelmää oikeudenmukaisena. Pienehkö oma pääomasijoitus on mahdollistanut sen, että nuoret perheet ovat voineet sijoittua asumisurallaan perheen tarpeita vastaavan kokoiseen asuntoon. Kyselyyn vastanneet kokivat asunnon vaihtamisen järjestelmän sisällä ongelmalliseksi. Se osoittaa, että tätä asuntokantaa tulee edelleen laajentaa ja tarkkaan arvioida asuntojen kokojakautumaa.

Asuntopoliittisesti asumisoikeusasuntoja tarvitaan asukasläheisenä asumismuotona, johon asukkaat itse panostavat asumisoikeusmaksun. Siten vähennetään painetta vuokra-asuntojonoissa. Samalla voidaan tarjota pienellä omalla pääomalla turvallinen asumismuoto sellaisille henkilöille ja perheille, joilla ei mahdollisuutta omistusasunnon hankkimiseen.

Vaikka asumisoikeusasuminen on suosittua ja siihen on selvä tarve asumismuotojen monipuolistajana, sen ylle on kasaantunut pilviä, jotka uhkaavat koko järjestelmän jatkuvuutta. Asumisoikeusasunnot on rakennettu valtion lainoituksella. Asumisen kustannukset määräytyvät pääosin lainojen lainaehdoista. Tänä vuonna on tullut mahdolliseksi rakentaa myös vapaarahoitteisia asumisoikeustaloja. Ympäristöministeriön Asumisoikeusjärjestelmän kehittämistä käsitellyt työryhmä (106/2003) on esittänyt yksinkertaisen, selvän ja myös asumisoikeusasuntoja koskevan peruslähtökohdan, että aravarahoituksen tulee olla lainansaajalle vapailta markkinoilta saatavaa rahoitusta edullisempaa. Vapaiden rahoitusmarkkinoiden halvat korot ovat murentaneet tätä lähtökohtaa. Aravalainoituksen tulisi reagoida nykyistä paremmin ja nopeammin rahamarkkinoiden muutoksiin. Työryhmä pitääkin ydinkysymyksenä aravarahoituksen ehtojen suhdetta muuhun markkinoilta saatavissa olevaan rahoitukseen, "sillä markkinaehtoisen rahoituksen kustannustaso määrää sen, mitä asumisoikeuden haltijat ovat valmiita maksamaan asumisestaan".

Pitkään raskaina jatkuneet valtion lainoituksen ehdot ovat olleet johtamassa siihen, että asumisoikeusasuntoja on jäänyt tyhjiksi ja annettu vuokralle. Nyt asumisoikeusasunnot ovat veitsen terällä. Asukkaiden keskuuteen on leviämässä epävarmuus asumismuodon tulevaisuudesta, mikä voi aikaansaada ketjureaktion. Osuuskunta-asuntoja rakennettiin aravalainoilla edellisen kerran vuosina 1962-1978, jolloin rahoitettiin ja rakennettiin 299 valtion lainoittamaa asunto-osuuskuntaa. Näissä osuuskunnissa oli yli 8 000 asuntoa. Nämä asunnot ovat poistuneet markkinoilta osuuskunta-asuntoina, kun osuuskunnista ei pidetty huolta eikä järjestelmää kehitetty eikä laajennettu tarpeeksi.

äätteenmäen hallituksen hallitusohjelmassa on painotettu sitä, että aravalainojen tulee olla jatkuvasti kilpailukykyisiä suhteessa markkinakorkoihin. Asumisoikeusasuntojen kysyntä on edelleen hyvä. Asumismuoto on edelleen toimiva ja tarpeellinen. Kysymys on kuitenkin lainaehdoista ja järjestelmän uskottavuudesta. Nyt ei ole varaa olla tukematta nykyistä osuuskuntamallia, vaan sitä tulee nopeasti kehittää. Noin 88 000 asumisoikeusasukkaan mahdollisuudet jatkaa turvallista asumista ja mahdollisuus vaihtaa tarvittaessa asuntoa on turvattava.

Olavi Syrjänen
Kirjoittaja on Osuuskunta Tradeka-yhtymän 
hallituksen puheenjohtaja ja 
asuntohallituksen emeritus pääjohtaja

| Sivun alkuun |