Kartellien metsästyksessäkin
tarvittaisiin jo tervettä harkintaa
Loppukeväällä ilmestynyt professori Markku Kuisman massiivinen Kansallis-Osake-Pankin historia sisältää monta uskomatonta kuvausta menneen suomalaisen yhteiskunnan ilmiöistä. Yksi erikoisimmista oli runsaan vuosikymmenen takainen trenditonttuilu, kun suomalaispankit ryhtyivät kaatamaan rahaa mitä epämääräisimmille liikemiehille tarkoituksenaan ostaa kilpailijansa markkinoilta.
Taustalla oli aivan oikea havainto, että maailma muuttuu ja yritysrakenne sen mukana. Niinhän siinä kävikin, mutta lisäksi rahaa on edelleen miljardikaupalla teillä tietymättömillä. Samojen ilmiöiden sisarusparveen kuuluu viime aikojen kartellinmetsästys, joka toivottavasti tulee veronmaksajille halvemmaksi. Globalisaatio eli mannertenvälinen markkinatalous pakottaa purkamaan kansallisia erityisrakenteita kiinnittämättä kuitenkaan huomiota ratkaisujen paikallisiin vaikutuksiin.
Suomalaiset likaavat nyt turhaan omaa mainettaan
Vastoin yleistä hokemaa Suomi ei liene sen luvatumpi kartellimaa kuin moni muukaan maailmankulma. Ainakin tähän mennessä epäiltyjen kirjoihin johtuneet suomalaisyritykset ovat etupäässä maailmanlaajuisia toimijoita ja niiden oletettuja rötöksiä tutkitaan sekä Euroopassa että Amerikassa.
Asvalttikartelli on kotimainen, mutta se kuuluu sekä ajallisesti että asiallisesti toiseen yhteyteen kuin viime viikkojen puheenaiheet. Suomen lähiöt ja kunnantoimistot rakennettiin 1970-luvulla puuhastelulla, johon verrattuna nykyiset kadunvalajat ovat enää pyhäkoulupoikia.
Rikolliset ansaitsevat rangaistuksensa, mutta kuka vetäisi kenet oikeuteen kelvottomasta työn laadusta?
Nykyinen kierros käynnistyi talvella, kun eduskunta sääti ilman pulinoita Euroopan komission pari vuotta vanhaa esitystä tulkiten kilpailulakiin kantelupukkipykälän. Sen mukaan yritys voi toivoa rangaistuksensa alentamista ilmiantamalla laittomuuksiin osallistuneet yhteistyökumppaninsa.
Eduskunnan talousvaliokuntaa kiinnosti siinä yhteydessä vain korulauseet pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudesta osallistua kilpailuun suuryritysten kanssa. Tarkempia neuvoja kansanedustajat eivät ruvenneet jakamaan.
Metsäteollisuus jälleen syynäysvuorossa
Metsäyritysten nousua listalle onkin jo odoteltu. Kilpailuvirasto kielsi muutama vuosi sitten metsänomistajien yhteistyön puun myynnissä tulkiten sen kartelliksi. Siitä päätöksestä lienee ollut tuntuvaa haittaa kaikille muille osapuolille paitsi Kilpailuviraston profiilille.
Sitä ennen oli paperiteollisuuden yhteinen vientijärjestö Finnpap julistettu käytännössä rikollisjärjestöksi.
EEC:n komissio syytti Suomen metsäteollisuutta Finnpapin vuoksi ensi kertaa jo 1979, mutta Suomen ulkoministeriön äärimmäisen taitavien diplomaattien ansiosta kansantaloudelle tärkeänä pidettyä yhteistyötä onnistuttiin pitkittämään vielä toistakymmentä vuotta. Kunnia esimerkiksi Paavo Rantaselle, Antti Satulille ja Åke Wihtolille. Kun kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk) arveli eduskunnassa nykyisen kartellikohun heikentävän Suomen mainetta, niin melko pitkää nakerrusta tämä maine onkin ehtinyt kestää.
Prosessin uskotaan kestävän kauan, koska tutkittavat asiat ovat hyvin monimutkaisia ja talonpoikaisjärjen käyttö kielletty.
Kotimainen omistus on kansallinen taitolaji
Fortum sai rukkaset yrittäessään ostaa Oslon energiayhtiön Hafsundin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) hihkui nettikolumnissaan: "Hyvä Norja".
"Kun kansallisia pääomalinnakkeita ei enää ole, ovat osuustoiminta ja valtion omistus tässä strategisessa asemassa," kirjoitti Tuomioja ja kehotti pitämään huolta näistä kruununjalokivistä.
Nykyinen Varman pääjohtaja, entinen Fortumin hallituksen puheenjohtaja Matti Vuoria vastasi Tuomiojalle jo monta viikkoa etukäteen KTM:n valtioyhtiöseminaarissa. Vuorian mukaan kansallinen omistus on taito- eikä tahtolaji. Kun kolme neljäsosaa suomalaisohjatusta teollisuustuotannosta on maan rajojen ulkopuolella, se ei voi perustua ohjaukseen, jolla pyritään ohjaamaan asioita, joita ei voi ohjata, muotoili Vuoria kuin Mauno Koivisto parhaina päivinään.
Tuomiojan ministeri- ja puoluetoveri Antti Kalliomäki puolestaan ilmoitti kuitenkin kuivaan tyyliinsä, että Sammon myyntiä jatketaan.
Verouudistusesitys ei ollut yritysmuotoneutraali
Valtiovarainministeri Kalliomäki toi pitkään hiotun yritys- ja pääomaverouudistuksen eduskuntaan käytännössä hallitusohjelman mukaisena. Yhteisöja pääomaverokanta eriytetään, jotta Suomella olisi vastedes useampia aseita reagoida kansainväliseen verokilpailuun.
Eniten eduskunnassa ihmeteltiin varallisuusveron pysymistä. Vasemmistopuolueet haluavat säilyttää Euroopassa harvinaiseksi käyneen jäänteen.
Moni puhuja paheksui osuuskuntien omistajien huonoa kohtelua osakeyhtiöiden osakkaihin verrattuna. Osuuspääoman koron verovapaa osuus on vain 1.500 euroa - kun se osakkailla on 90.000 euroa vuodessa.
Esimerkiksi Nils-Anders Granvik (rkp) ja Eero Lämsä (kesk) muistuttivat, että osuusmaksu on maidontuottajalle käytännössä pakollinen ja riippuu tilan tuotantomääristä, joita valtion rakennepolitiikalla halutaan kasvattaa. Epäkohdaksi todettiin myös pienten omistajaosuuskuntien mahdollisuus joutua ketjuverotuksen piiriin.
Hallituksilla on paha tapa jättää tahallaan lakipaketteihin hieman rukattavaa, jotta eduskunta saisi tuntea itsensä tärkeäksi. Se on ajattelematonta elvistelyä, koska monimutkaisiin lakeihin jää muutenkin kömmähdyksiä, joita sitten pitää vuosikaudet paikkailla
Pekka Alarotu
| Sivun alkuun |