Aika puolustaa sinivalkoista omistusta
Suomen investointivaje kasvaa hälyttävästi

Suomesta ulkomaille investoidaan kaksi kertaa enemmän kuin ulkomailta Suomeen. Valtaosa suomalaisten yritysten uusista työpaikoista syntyy muualle kuin kotimaahan. Suomalaisten kannalta tämä investointivaje huolestuttaa. Se on nyt 2000-luvulla reippaassa kasvussa.
   Suomalaisen osuustoimintaliikkeen kannalta nyt eletään vaaran hetkiä, sillä hallituksen esitys yritys- ja pääomaverolakien uudistamiseksi on jättämässä osuustoiminnan kehitysmottiin.

Osuustoiminta-lehden 3/04 mukana ilmestynyt PTT-katsaus pureutuu tällä kertaa ns. Kiina-ilmiöön. Yhdysvalloissa sama asia tosin tunnetaan nimellä Intia-ilmiö. Molemmat tarkoittavat samaa: kehittyneiden maiden työpaikkojen katoamista maihin, joissa työvoimakustannukset ovat paljon alhaisemmat. Palkkataso Kiinassa tai Intiassa kun on vain noin kymmenesosa Suomen tasosta.

Työn tuottavuus Aasian kehittyvillä markkinoilla toki on vielä paljon huonompi, mutta sekin on noussut nopeasti. Kiinan ja Intian lisäksi myös esimerkiksi Etelä-Koreasta, Taiwanista, Thaimaasta, Malesiasta ja Vietnamista on muodostunut houkuttelevia maita. Suomea lähinnä ovat kuitenkin EU:n uudet jäsenmaat, erityisesti Baltian maat.

Suomessa ongelmaan herättiin kunnolla vasta viime vuonna, kun kemijärveläinen Salcomp Oy muutti Kiinaan saaden muitakin mukaansa. Kansainvälisesti ongelma on ollut näkyvillä jo pidempään.

Ulkomaille investoidaan kaksi kertaa enemmän

Johtaja Pekka Ylä-Anttila ja tutkija Maarit Lindström Etlasta näkevät PTT-katsauksessa Suomen talouskehityksen keskeisimmäksi ongelmaksi investointivajeen. Kun aikaisempina vuosikymmeninä ongelma oli investointien suuntautuminen niin, että pääomien käyttö Suomessa oli tehotonta, niin nyt ongelma työllisyyden ja talouskasvun kannalta on kotimaisten investointien vähäisyys.

Suomessa toimivat teollisuusyritykset ovat 2000-luvulla investoineet keskimäärin enemmän ulkomaille kuin kotimaahan. Suomesta ulkomaille menevien investointien määrä on noin kaksinkertainen verrattuna tänne tulleisiin investointien määrään.

- Olemme ilmeisesti palaamassa 1970- ja 1980-luvun trendiin: teollisuuden työpaikat kotimaassa vähentyvät, mutta kasvavat ulkomaisissa yksiköissä, Ylä-Anttila ja Lindström kirjoittavat.

Suomi uhkaa jäädä syrjään

Yritysten sijaintipäätöksissä yhdistyvät monet eri tekijät. Näitä ovat etenkin suurten markkinoiden läheisyys, laajuus ja ostovoima, työvoimakustannukset ja työvoiman laatu ja saatavuus ja yhteiskunnan toimiva infrastruktuuri.

Tutkijoiden mukaan enemmän vaikuttavat tuotantoketjun loppupäässä saavutettavat edut kuin tuotantoketjun alkupäähän liittyvät asiat, esimerkiksi raaka-aineiden hinta ja saatavuus. Toimiala- ja yrityskohtaiset erot ovat kuitenkin merkittäviä.

Globaaliksi menneessä yritysten sijaintipaikkakilpailussa voittavat ne alueet, jotka toimivat hyvin ja jotka kokonaisuutena luovat yrityksille otollisimmat toimintaedellytykset.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksiin kilpailussa kuuluvat mm. ihmisten rehellisyys ja luotettavuus, hyvin toimiva infrastruktuuri, yhteiskunnan vakaus ja toimivuus, teknologinen osaaminen ja korkea koulutustaso. Selvimpiä heikkouksia ovat sekä henkilöverotuksen että yritysverotuksen korkea taso ja työvoimakustannukset.

Ei ole mitenkään itsestään selvää, että suurimpien suomalaisten yritysten pääkonttorit sekä tuotekehitys ja tutkimustoiminta pitkällä tähtäimellä pysyvät Suomessa. 250 suurimman yrityksen pääkonttoreista jo yli kolmannes toimii ulkomailla. PTT-katsauksessa Pekka Ylä-Anttila ja Maarit Lindström näkevät, että alueiden ja maiden välinen kilpailu myös pääkonttoreista tulee lähivuosina kiihtymään.

Sinivalkoisen omistuksen turvaaminen

Suomalainen osuustoimintaliike on selvimmin liputtanut suomalaisuuden puolesta, vaikka se kilpaileekin markkinoilla luonnollisesti samoilla ehdoilla kuin muutkin. Jäsenistön omistus kuitenkin ankkuroi osuustoiminnan suomalaiseksi.

Osuustoimintayritykset ovat viime vuosina olleet uskollisia kotimaalle jopa paremmin kuin valtionyritykset, joita osin on myyty ulkomaille. Myynnit ovat tukeneet valtiontalouden myönteistä kehitystä.

Suomalaisen osuustoiminnan sinivalkoisuuden edelleen vahvistamiselle löytyy kansan vahva tuki. Mitkä olisivat aidosti sen suomalaisempia kuin esimerkiksi osuuspankit, osuuskaupat ja Valio? Myös Metsäliitto tunnustaa maata ja väriä, vaikka metsäteollisuuden alalla onkin välttämätöntä aktiivisesti investoida myös ulkomaille päämarkkinoiden keskelle.

Ilman osuustoimintayritysten vahvistuvia omia pääomia tämä myönteinen kehitys ei kokonaisuutena kuitenkaan tule pitkässä juoksussa onnistumaan.

Tässä suhteessa on varsin hälyttävää, että Matti Vanhasen ja Antti Kalliomäen hallitus on juuri esittänyt eduskunnalle yritys- ja pääomaverolakien uudistusta, joka löisi pahasti korville juuri tätä osuustoiminnan parhainta pyrkimystä sinivalkoisen omistuksen turvaamiseksi.

Hallitus on esittänyt, että osuuspääomia alettaisiin verottaa jo 1.500 eurosta lähtien. Sen kanssa käytännössä kilpailevassa yritysmuodossa eli listaamattomissa osakeyhtiöissä veroraja olisi 90.000 euroa.

Ero on 60-kertainen. Esitys on siten kaikkea muuta kuin yritysmuotoneutraali, mitä verotusasioissa voidaan talouselämän kannalta pitää vähimmäisvaatimuksena.

Vaarallinen motti purettava

Pellervo-Seura on vedonnut hallitukseen ja kansanedustajiin, ettei monipuolista ja kehittyvää osuustoimintaa saisi jättää tällaiseen kehitysmottiin. Se aivan turhaan jopa pakottaisi osuuskuntia muuttumaan osakeyhtiöiksi. Silloin suomalaisuudestakaan ei pitkällä aikavälillä enää pystyttäisi pitämään kiinni.

Esityksen rakentaneet valtiovarainministeriön virkamiehet ovat tiettävästi vedonneet siihen, ettei osakeyhtiöiden nettovarallisuusvaatimuksia muka voitaisi soveltaa osuuskuntiin. Miksei voitaisi? Yhtälailla on niin terveen osuuskunnan kuin osakeyhtiönkin etu, ettei yritykseen kertyneestä varallisuudesta pumpata liikaa kerralla ulos. Panosta täytyy aina jättää riittävästi myös yritystoiminnan jatkuvaan kehittämiseen.

Osuuskunnat tulisi rinnastaa listaamattomiin osakeyhtiöihin. Tämä olisi muutenkin hyvin luonnollinen rinnastus.

Historiallinen paradoksi löytyy siitä, että hölmöä esitystä on ollut ajamassa juuri punamultahallitus. Sen puolueista pitäisi eniten löytyä kokemusta ja näkemystä suomalaisesta osuustoimintaliikkeestä kokonaisuutena. Osuustoiminnalle toukokuinen esitys tuli vieläpä täytenä yllätyksenä. Viime marraskuussa hallitus kertoi, että osuuspääomat säilyisivät yhdenkertaisen verotuksen piirissä.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |