Ot-tutkimukseen puoli miljoonaa

Osuustoiminnan taustayhteisöt aikovat rahoittaa tutkimuksia 500.000:lla eurolla kolmen vuoden aikana. Kiinteää professuuria ei perusteta, vaan rahoitusta voivat hakea useat tutkijat ja tutkimusryhmät eri yliopistoista.

Tutkimuksen järjestämistä on pohdittu Osuustoiminnan neuvottelukunnassa. Toimintamallista ja rahoituksesta tehtiin huhtikuun lopulla esitys, jonka tarkempaa sisältöä vielä hiotaan.

Alun perin vaihtoehtoja oli ainakin kaksi: lahjoitusprofessuuri johonkin yliopistoon tai useiden hankkeiden rahoittaminen. Neuvottelukunta päätyi nyt useisiin hankkeisiin, mutta oppituoliakaan ei suljeta pois pitkällä tähtäyksellä.

Tutkimusta ei myöskään kiinnitetään mihinkään oppiaineeseen ja laitokseen, vaan se on monitieteellistä. Tavoitteena on, että näin saadaan nopeammin ja laajemmin tietoa yrittäjyyttä palvelevista ajankohtaisista teemoista.

Sijoituspaikaksi
Kulttuurirahasto

Rahaston sijoituspaikaksi tullee Suomen Kulttuurirahasto. Avustettavat ohjelmat ja hankkeet valitsee tieteellinen raati, joka kuulee Osuustoiminnan neuvottelukuntaa. Ohjelmakausi voi alkaa jo ensi vuonna.

Suunnitelmat painottuvat tutkimukseen, mutta opetustakaan ei unohdeta. Tavoitteena on saada kaikille koulutustasoille tietoa osuuskunnasta yritysmuotona ja osuustoiminnasta toimintamallina. Esim. lukioissa aineisto sopisi Taloustieto-kurssille.

Neuvottelukunta toimii aktiivisesti, jotta saataisiin aikaan ensimmäinen osuustoiminnan liiketoimintaosaamiseen keskittyvä käsikirja. Ot-opetusta halutaan lisätä myös yliopistoissa. Alussa se tapahtuu mm. S-ryhmän Tieteellisen neuvottelukunnan ja jatkossa tutkimushankkeiden kautta.

Päätökset jatkotoimista tehdään, kun on saatu kokemuksia ensimmäisestä 3-vuotiskaudesta. Tutkimusrahaston maksuosuudet jaetaan taustayhteisöjen jäsenosuuksien mukaan. Neuvottelukuntaan kuuluvat Pellervo-Seura, OP-keskus, SOKL ja Tradeka-yhtymä. Ei puhdasta tilaustutkimusta

Neuvottelukunnan pohjapaperina oli tutkija Panu Kalliolta tilattu selvitys, jossa luodattiin vaihtoehtoja alan liiketaloustieteelliselle opetukselle ja tutkimukselle. Näiden toteutuspaikaksi kaavailtiin aluksi Helsingin kauppakorkeakoulua, mutta sittemmin tuli esille muita mahdollisuuksia.

HKKK:n kanta oli ollut, että johonkin sen laitokseen tulisi professuuri tai sitten rahat osoitettaisiin sen tilaustutkimuksia tekevälle tytäryhtiölle. Kumpikaan näistä ei siis toteutune.

Lisäksi pohdittiin, lähdetäänkö liikkeelle esim. kansantaloustieteestä vai liiketaloudesta. Vaihtoehtoina olivat myös laajempi organisaatioiden vertaileva tutkimus tai nimenomaan osuustoiminta ja sen ajankohtaiset kysymykset. Molemmissa valittiin jälkimmäinen vaihtoehto.

Tarja Repo

| Sivun alkuun |