Pellervon hallinnoiman, suomalaista pienosuustoimintaa edistävän Netco-hankkeen ensimmäinen kansainvälinen seminaari järjestettiin 8.-9. toukokuuta Poznanissa, läntisessä Puolassa.

Kansainvälisessä IFIPO-nimellä toteutettavassa yhteistyössä on mukana kumppaneita Suomen lisäksi Puolasta ja Italiasta, ja puolalaiset olivat saaneet järjesteltäväkseen aktiviteeteista ensimmäisen. Aikaisemmat tapaamiset Roomassa ja Helsingissä olivat olleet projektin vetäjien tutustumisia, suunnitelmien hiontaa ja tulevan toiminnan alkulämmittelyä.

BARKA - joukko ennakkoluulottomia ja innokkaita uudistajia

Ensimmäinen päivä alkoi tutustumisella puolalaiseen kumppaniin, Barka -yhteisöön, ja sen tiloihin. Poznanin keskustan tuntumassa sijaitsevalta tontilta löytyvät Barkan toimistorakennus ja sen ympäriltä useita työtiloiksi muutettuja rakennuksia sekä juuri valmistunut kaksikerroksinen koulu. Uutuuttaan hohtava koulurakennus toimikin seminaarin pitopaikkana.

Barkalaiset ovat joukko ennakkoluulottomia uudistajia, jotka tekevät kadehdittavalla innostuksella töitä markkinatalouteen siirtyneen Puolan väliinputoajaväestön auttamiseksi, tarkoituksenaan vetää syrjäytymisvaarassa olevia kansalaisiaan takaisin työelämään, yrittäjiksi tai toisen palvelukseen. Heitä kiinnostaa erityisesti, voisiko osuustoimintamallilla toteutettavaa yrittäjyyttä soveltaa ratkaisuksi tähän tilanteeseen.

Barka-yhteisö, tarkemmin ottaen säätiö, henkilöityy Sadowskin perheeseen. Perheen vanhemmat Tomasz ja Barbara ovat maan rajojen ulkopuolellakin tunnustettuja eurooppalaisia innovaattoreita ja myös Barkan perustajia ja vetäjiä. He ovat keränneet ympärilleen suuren joukon innokkaita aktiiveja yhteistä päämäärää toteuttamaan.

Erilaiset lähtökohdat osuustoiminnalle

Varsinainen seminaari keskittyi eri maiden taustojen, nykytilanteen ja tulevien haasteiden esittelyyn. Esityksistä kävi hyvin selville kunkin maan tilanteiden erilaisuus. 

Ongelmat, joihin esimerkiksi puolalaiset tällä hetkellä hakevat ratkaisuja, ovat olleet Suomessa ja Italiassakin samoja, mutta monelta osin ratkaistuja jo aikaa sitten. 

Erilaisuus näkyy myös siinä, minkälaisena välineenä osuustoimintamuotoa kussakin maassa pidetään. Suomalaiset suhtautuvat siihen puhtaammin yhtenä yrittäjyyden muotona, jolla voidaan organisoida lähes mitä tahansa yritystoimintaa. Puolalaiset ja osin italialaisetkin katsovat sen korostetummin olevan sekä sosiaalisten ongelmien ratkaisumalli että yrittäjyyden muoto yhtäaikaisesti.

Seminaarin osallistujamäärä oli reilut 60 ja puolalaiset olivat tehneet hyvää työtä järjestelyjen suhteen. Myös julkinen tiedottaminen oli hoidettu hankkimalla paikalle television edustajat, jotka tekivät seminaarista jutun illan uutislähetykseen. Seuraavan päivän workshopiin kokoontui pienempi ryhmä kunkin maan projektien toteuttajia pidemmälle menevää yhteistyötä ideoimaan. 

Kokemuksena seminaari oli avartava ja mieleenpainuva. Se jätti mielikuvan, että suomalaisilla on sekä opittavaa että myös annettavaa Euroopan kansojen väliseen yhteistyöhön.