Osuustoiminnan työn jälki näkyviin
Osuustoimintayrityksissä tehdyn työn jälki, niin parhaimmat onnistumiset kuin selvimmät epäonnistumiset, tulevat jälleen aidosti näkymään syksyllä lukijoille tulevissa Osuustoiminnan Vuosikirjassa 2007 ja Osuustoiminnan yhteiskuntavastuussa 2007. Niiden tarkasteluaika on vuosi 2006 ja tämän vuoden alkupuoli. Lisäksi ennakointiaika on ensi syksystä vuosi eteenpäin.
 ERIKOISNUMEROT TYÖN ALLE. Osuustoiminta-lehden kokenut mutta osittain nyt uudistunut analyytikkotiimi haki uusia virikkeitä kokoontumalla tällä kertaa jäänmurtajilla Helsingin Katajanokalla. Kuvassa Sisun kannella vasemmalta Riku-Matti Akkanen, Pasi Saarnivaara, Yrjö Kotisalo, Jorma Savolainen, Juhani Lehto, Hannu Kaskinen, Markku Rämö, Perttu Pyykkönen ja Mauno-Markus Karjalainen.  Jäänmurtajat Sisu ja Urho. |
Käytimme saman maineikkaan jäänmurtajan kuvaa myös toissatalvisen Osuustoiminta-lehden 1/06 kannessa. Kuvitimme sillä teemaa ot-yritysten visioista ja strategioista. Sisu puski kuvassa kauppalaivoille väylää hyisellä Suomenlahdella.
Yhteinen vertailupohja
Suomen talvimerenkulun avaamisesta löytyy yllättävän paljon yhteistä suomalaiseen osuustoimintaan. Molemmat ovat ratkaisevasti avanneet uusia väyliä suomalaisille.
Jäänmurtajat liittivät reilu sata vuotta sitten maamme ympärivuotisesti Euroopan yhteyteen. Siihen asti Suomen kauppakin pääasiassa seisoi kaikki talviajat, matkailusta puhumattakaan.
Osuustoiminta puolestaan pystyi avaamaan toimivat ja kehittyvät markkinat maan sisälle niin alueellisesti kuin sosiaalisesti. Sekä maatalousväestö että työväestö kytkettiin osuuskuntien tasa-arvoisina jäseninä muuhun yritystoimintaan ja yhteiskuntaan. Aiemmin ikuisilta vaikuttaneet routarajat pystyttiin vähitellen työntämään jopa Suomen rajojen ulkopuolelle. Siellä se ei välttämättä pysy ikuisesti, vaikka osuustoimintakin yleensä on tehnyt parhaansa alueellisten erojen tasoittamiseksi.
Molemmat ovat ponnistaneet liikkeelle samalta henkiseltä pohjalta. Talvimerenkulun pioneerina toimi lahjakas insinööri Jakob Robert Runeberg (1846-1919). Hän oli yksi kansallisrunoilija Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin edistyksen hengessä varttuneista pojista.
Uusia uria aukaisseet teot olivat omana aikanaan vain suuria visioita, joita sen ajan konservatiivit pitivät lähinnä haihatteluina (OT 1/06). Mutta niin J. R. Runeberg kuin Hannes Gebhard olivat poikkeuksellisen sinnikkäitä lobbaamaan.
Tarvitaanko jäänmurtajia enää?
Starttipalavereiden ohjelmaan kuului merikapteeni Mikko-Iisakki Seppälän kiinnostava esittelykierros näillä Suomen järeimmillä laivoilla. Jäänmurtajilla on vahvat potkurit kaikissa neljässä kulmassa sekä edessä että takana; nekin pystyvät murskaamaan jäätä tehokkaasti. Lisäksi tiukimmissa jäissä jäänmurtajat pystyvät heiluttamaan itseään reunoilla olevien isojen ja äkisti täyttyvien ja tyhjentyvien vesitankkien avulla.
Niin Sisun kuin Urhon päävoimanlähteenä on viisi niin isoa dieselmoottoria, että niiden käyttäjät herkästi pian tulevat puolikuuroiksi. Koneet ovat myös erittäin kovia polttoainesyöppöjä.
Merenkulkulaitos on vastikään yhtiöittänyt varustamoliiketoimintansa Finnstaship Oy:ksi, joka tänä keväänä on alkanut myydä myös jäänmurtajien kokous-, ruokailu- ja saunapalveluita. Osuustoiminta-lehti oli seitsemäs kokouksia jäänmurtajilla järjestänyt asiakas.
Aiemmin jäänmurtajille pääsivät vain lähinnä esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen vieraat aikanaan. Sekä Urho että Sisu on rakennettu 1970-luvun puolivälissä ETYK:in ollessa Suomessa ja maailmalla kova sana.
Suomalaisia jäänmurtajia on myyty paljon arktisille alueille. Ne ovat vieneet näyttävästi myös aitoa Suomi-kuvaa maailmalle.
Ilmaston lämpeneminen tulee ilmeisesti näkymään myös jäänmurtajien tarpeen vähenemisenä, mutta jäästä ja pakkasista tuskin pääsemme Suomessa eroon vielä ainakaan vuosikymmeniin. Ainakaan jäänmurtajan kapteeni Seppälä ei näiden ”dinosaurusten” loppumiseen uskonut.
Sisua ja Urhoa on tarvittu viime vuosina 2 - 3 kuukautta vuodessa. Pohjoisella Perämerellä jäänmurtajat olivat käytössä kauppalaivojen avustustehtävissä vielä 11. toukokuuta Raahenkin edustalla. Kemin sataman aukipitäminen vaatii tietysti kovimman rutistuksen talvisin.
Huvialuksiksi jäänmurtajat eivät sovellu, sillä kovassa avoveden merenkäynnissä ne lähtevät rullaamaan. Merisairaus voi silloin herkästi iskeä. Yksittäisiä vieraita jäänmurtajat voivat talvellakin ottaa mukaansa. Useimpiin muihin laivoihin verrattuna niissä on miellyttävän väljät tilat, jopa oma uima-allas, saunat ja kuntosali.
Syksyn 2007 erikoisnumerot
Osuustoiminnan Vuosikirja ilmestyy elokuun lopussa 30.8. ja Osuustoiminnan yhteiskuntavastuu lokakuun puolivälissä 16.10. Ne kertovat osuustoiminnan nykyisestä hyvästä tekemisen meiningistä eri puolilla.
Vuosikirja keskittyy ot-yritysten taloudelliseen suorituskykyyn suhteessa niiden merkittävimpiin kilpailijoihin vuosina 2006-07. Arvioimme myös niiden pärjäämismahdollisuuksia seuraavan vuoden aikana.
| PUUTTUVAT VUOSIKERTOMUKSET? Meiltä puuttuu vielä osa osuustoimintayritysten viime vuoden vuosi- tai toimintakertomuksista. Jos sellainen on vielä yrityksellänne lähettämättä, niin pyydämme tekemään sen pikimmiten osoitteella: Pasi Saarnivaara, Osuustoiminta-lehti, Pellervo-Seura, PL 77, 00101 Hki. Sähköpostiosoite on: pasi.saarnivaara@pellervo.fi Suurin osa on saatu jo kokoon, mistä parhaimmat kiitokset kaikille lähettäjille! Yritämme nyt ensimmäisen kerran muodostaa myös pienosuuskuntien eli uusosuuskuntien kertomuksista otoksen, mistä syystä pyydämme myös niiltä aineistoa. |
Kahden kärjen politiikka toimii
Kun Vuosikirja keskittyy ot-yritysten liiketoiminnan analysointiin, niin yhteiskuntavastuu keskittyy paljolti osuuskuntien toimintaan jäsentensä yhteisöinä.
Näitä molempia on kuvattu kahdeksi vastakkain olevaksi kolmioksi, joiden kärjet yhtyvät salmiakkikuvioksi, joka tarkoittaa osuuskunnan hallintoa (esim. OT 2/07 s. 46). Näin osuuskuntien kaksoisluonne tulee ymmärrettävästi kuvatuksi.
Liikeyrityksen kärkenä toimii toimitusjohtaja ja jäsenyhteisön kärkenä yleensä osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja. Monesti tämä kahden kärjen politiikka on tuonut myös parhaan tuloksen, jos yhteistyö on sujunut hyvin.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |