TSHEKKOSLOVAKIAN
osuustoiminta jyrättiin kahdesti

Tohtori Ladislav Feierabend oli tshekkoslovakialainen poliitikko ja maansa aikanaan hyvin vireän tuottajaosuustoiminnan johtomies. Kahdesti hän joutui lähtemään kotimaastaan maanpakoon paeten ensin natseja ja sitten kommunisteja.

ITSENÄISYYDEN PUOLUSTAJA. Ladislav Karel Feierabend oli aito osuustoimintamies, joka ei alistunut sen kummemmin natsien kuin kommunistien komentoon.

Vaikka Ladislav Feierabendin (1891-1969) elämäntyö osuustoiminnassa tuhoutui pitkän kommunistivallan aikana, ei hän koskaan menettänyt uskoaan osuustoimintaan. Sen tulevaisuuden hän näki, kaikesta huolimatta, vielä viimeisinä vuosinaankin valoisana.

Nousevan liikkeen johdossa

Opiskeltuaan lakia Prahassa, Englannissa ja Sveitsissä Feierabendista tuli 1917 Tshekin Osuuskuntien Keskusliiton sihteeri. Tämän jälkeen hän hoiti lukuisia maatalousosuustoiminnan ja maatalouden avaintehtäviä. Feierabend toimi mm. maatalousosuuskuntien keskustukkuliike Kooperativan - Suomen Hankkijaa vastaavan yrityksen - pääjohtajana ja kuului Tshekkoslovakian maatalousosuustoiminnan keskusjärjestön Centrokooperativin johtokuntaan.
Tshekkoslovakian maatalousosuustoiminnan kehitys oli alussa hidasta. Joitakin osuuskuntia perustettiin jo 1860-luvulla, mutta varsinainen nousu nähtiin vasta 1890-luvulta lähtien.
Voimakkaimman osuustoimintaryhmän muodostivat osuuskassat. Ne olivat pääasiassa Raiffeisen-tyyppisiä kampelicka -kassoja, jotka oli nimetty niiden esitaistelijan Frantisek Cyril Kampelíkin mukaan. Esikuvana Tshekkoslovakian osuustoimintaliikkeelle olivat monin tavoin myös Skandinavian maat.

Kukoistuskausi katkesi äkisti

PRAHAN NÄKYMIÄ. Praha on nykyisen Tshekin pääkaupunki ja hyvin suosittu kulttuurimatkojen kohde, kuvattu tammikuussa 2000 Pellervon henkilökunnan matkalla.

Myös muita Tshekkoslovakian osuustoiminnan näkyviä nimiä pakeni ulkomaille, mm. Emil Lustig Ruotsiin. Feierabendin vaimo ja lähisukulaiset eivät olleet yhtä onnekkaita. He joutuivat sodan ajaksi keskitysleiriin. Tunnettuja Tshekkoslovakian osuustoiminnan edustajia myös kuoli saksalaisten teloittamina.
Saksalaismiehityksen päätyttyä 1945 lähti sotavuosina merkittävästi kärsinyt Tshekkoslovakian osuustoimintaliike nopeasti kokoamaan voimiaan uuteen nousuun. Myös Ladislav Feierabend pääsi palaamaan takaisin kotimaahansa. Paluu ei kuitenkaan muodostunut kovin pitkäaikaiseksi.
Kommunistien valtaannousun jälkeen hän joutui 1948 lä htemään uudelleen maanpakoon vastustettuaan toistuvasti ja julkisesti kommunistien kasvanutta valtaa.
Jälleen hänen onnistui täpärästi välttää pidätys, jota tällä kertaa yritti Tshekkoslovakian salainen poliisi. Nyt hänen perheensäkin onnistui pakenemaan mukana. Pakomatka suuntautui jälleen Englantiin, mutta lopulta Feierabend perheineen asettui asumaan Yhdysvaltoihin.

Kommunistit alistivat osuustoimintaliikkeen

Kommunistien valtaantulon jälkeen alkoi pahamaineinen pakkokollektivisoinnin aika. Tshekkoslovakian koko pitkälle kehittynyt osuustoimintaliike lakkautettiin tai kansallistettiin muutamassa vuodessa. Poikkeuksena olivat kuluttaja- ja tuotanto-osuuskunnat. Mutta pian nekin menettivät itsenäisyytensä eivätkä ne juuri eronneet muista valtio-omisteisista yrityksistä.
Jopa Tshekkoslovakian osuustoiminnan historia esitettiin valheellisesti alkamaan vasta saksalaismiehityksen päättymisestä 1945.
Kommunistivallan sorruttua viimein vuonna 1989 Tshekin ja Slovakian osuustoiminnan kehitystä ovat sävyttäneet erilaiset siirtymätalouksien ongelmat. Lisäksi osuustoiminnan mahdollisuuksia rajoittaa kommunismin kaudelta taakkana tullut osuustoiminnan huono imago.
Tavallisten ihmisten on ollut viime vuosina vaikea mieltää, että aito osuustoiminta perustuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen ja alhaalta ylöspäin rakentuvaan demokraattisuuteen. He kun joutuivat vuosikymmeniä käytännössä tottumaan siihen, että valtiojohtoisen ”osuustoiminnan” nimissä toimittiin juuri päinvastoin. Osuuskuntien pääasiallinen velvollisuus oli toteuttaa vallassa olleen puolueen päätöksiä ja tahtoa. Ei ihme, jos osuustoiminnalle jäi leima ”kommunistien keksintönä”.
Siirtymävaiheessa myös osa osuustoimintayritysten vanhoista johtohenkilöistä mieluummin alistui kommunistien komentoon kuin asetti oman uransa, henkensä ja jopa perheensä vaakalaudalle - tai pakeni Feierabendin tapaan länteen.
Osuustoiminnan liekkiä ei kuitenkaan kokonaan saatu tukahdutettua. Vaikka osuuskuntia pidettiin valtion yrityksiä alempiarvoisina, monet osuuskunnat onnistuivat menestymään hyvin palvellen sekä jäseniään että suurta yleisöä. Osuuskuntien tuottamat tavarat ja palvelut olivat useinkin parhaita mitä markkinoilta oli saatavissa. Ota Karenin tutkimuksen mukaan osuuskunnista myös monet järjestelmän epäsuosioon joutuneet koulutetut henkilöt eri aloilta, mm. taloustieteilijät, lakimiehet ja insinöörit, saivat työpaikan, jota heidän oli mahdotonta saada valtion yrityksistä tai laitoksista. Puolueen selän takana toimintaa myös saatiin ainakin jossakin määrin hivutettua todellisten osuustoimintaperiaatteiden suuntaan.
Feierabendin elämäntarinasta kertominen on ehkä puhdistava ja avartava kokemus niin Tshekissä kuin sen monissa naapurimaissa, jotka 1980-luvun lopulta lähtien vapautuivat sosialismista. Kun monien vihaamasta sosialismista päästiin, niin henkinen ilmasto useissa Itä-Euroopan maissa on herkästi heilahtanut toiseen äärilaitaansa oikealle.

Usko osuustoimintaan säilyi

Toista kertaa maanpaossa ollessaan Feierabend kirjoitti Tshekkoslovakian maatalousosuuskunnista kirjan, joka julkaistiin 1952. Sen päätösjaksossa hän toteaa:
”Niinä muutamina vuosina, joina kommunistit ovat olleet vallassa Tshekkoslovakiassa, on koko suurenmoinen maatalousosuustoiminnan organisaatio tuhottu. Se täytyi tuhota. Osuustoiminnan periaatteet ja menetelmät vaativat yksilönvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Ne perustuvat ymmärrykselle, eivät vihalle; suvaitsevaisuudelle, eivät riidanhalulle; keskinäisyydelle, eivät pakkovallalle. Niiden päämääränä on kohottaa taloudellisia ja sosiaalisia elinoloja. Kommunistinen filosofia ja sen menetelmät ovat niiden antiteesi. Ne vaativat massojen alistuvuutta ja yksilöiden tottelevaisuutta...”
”On totta, että tarinalla Tshekkoslovakian maatalousosuuskunnista on tällä erää surullinen loppu. Mutta se ei ole koko tarinan loppu.”
”Osuustoimintaliikkeen ja sen saavutusten suurenmoinen esimerkki säilyy ja osoittaa, mitä voidaan tehdä niissä osissa maailmaa, joissa tilanne vaatii muutosta ja parannuksia.”
”Aito osuustoimintahenki on jokaisen demokratian ja kaikkien demokraattisten instituutioiden perusta kaikkialla maailmassa. Se asuu jokaisen hyvää tarkoittavan ihmisen sydämessä, eikä sitä voi mikään tuhota, eivät edes Tshekkoslovakian kommunistit. Se elää.”

Kari Inkinen
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

LÄHTEITÄ:
Nad’a Johanisová: From the History of the Czech Co-operative Movement. Ladislav Feierabend and Pre-war Co-operative Agriculture. Czech Cooperator 2/2006.
Eräitä havaintoja ulkomaiden osuuskassajärjestöistä. Suomen Osuustoimintalehti 6/1938.
Tshekkoslovakian maatalousosuustoiminta ennen valtakunnan hajoamista. Suomen Osuustoimintalehti 3/1939.
Ota Karen: The Czech Co-op Movement after its Political and Economic Transformation. International Co-operative Information Centre 1994.
www.feasta.org/documents

| Sivun alkuun |