Osuustoiminta haasteesta toiseen
Osuustoiminnan kehittymisessä on tärkeää, että osaaminen, omistajaohjaus ja pääomat ovat tasolla, jolla voidaan olla aloitteellisia. On tärkeää, etteivät yritykset kadota yhteyttä jäseniinsä ja osuustoiminnan vastuulliseen arvopohjaan.
n varmastikin väärin sanoa, että osuustoiminta eläisi uutta tulemistaan. Mutta voinee sanoa, että viime vuodet ovat suurellekin yleisölle osoittaneet osuustoiminnan laajan vahvuuden niin palvelu-, kuluttaja- kuin tuottajaosuustoiminnassa. Suomalaiseen viime vuosikymmenen osuustoimintaan sisältyy huikeaa menestystä (esim. OP- ja S-ryhmät), vahvaa menestystä erittäin haasteellisessa ”EU-ympäristössä” (esim. Atria ja HKScan), mutta myös selviytymistaistelua elämästä ja kuolemasta.
Osuustoiminta on ollut vahvasti kasvavaa yritystoimintaa. Sen osoittavat tunnusluvut, mutta toki erikseen myös kovat yrityskaupat. 90-luvulla usein törmäsi näkemyksiin, ettei osuustoiminnalla ole tulevaisuutta. Siksi tuntuikin erityisen mieluisalta, kun Osuuspankki-ryhmä kaappasi taannoin Pohjolan. Minusta osuustoimintayritysten viime vuosina tekemät yritysostot osoittavat myös, että ne kykenevät joustavaan päätöksentekoon ja kauaskantoiseen strategiseen suunnitteluun.
Yrittäjyyttä edistetään
Myös poliittinen päätöksenteko ymmärtää - kai näin voi sanoa - osuustoiminnallisen yritystoiminnan merkityksen tässä yhteiskunnassa. Tosin päätöksenteossa se ei kaikkiseltaan ole näkynyt. Edellisen hallituksen aikana itsekin kritisoin useaan otteeseen mm. osuuspääoman koron epäoikeudenmukaista kohtelua suhteessa listaamattomiin osakeyhtiöihin. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa tämä epäkohta luvataan korjata. Ohjelman toteuttamispäätöksissä osuuskoron verovapaaraja nostetaan nykyistä merkittävästi korkeammaksi. Tämä raja tullee vastaamaan ”osuuskuntaomistajien” saamia vuotuisia osuuskorkoja melko hyvin.
Hallitusohjelma korostaa aivan oikein myös hyvin vahvasti yrittäjyyden, yritystoiminnan ja yritysympäristön kehittämistä. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten teknologiaperustaa, liiketoimintaosaamista ja tuottavuutta vahvistetaan. Yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edellytyksiä parannetaan.
Yksi yritystoiminnan edistämiskeinoja on perintö- ja lahjaverotuksen poistaminen kokonaan yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta. Tähän varattiin 15 miljoonaa euroa eli kymmenesosa muun perintöverotuksen kevennysvarasta. Eduskunnassa tästä on käyty kiivastakin keskustelua. Monet pitävät tätä keinona kiertää perintöverotusta, mutta näin arvioivat jättänevät tietoisesti arvioimatta koko verojärjestelmän.
Keskinäinen yhteistyö
Osuustoimintayritykset siis kasvavat ja vahvistuvat. Globaalissa taloudessa pärjäävät ne, jotka pystyvät toimimaan joustavammin, nopeammin, edullisemmin ja uskottavammin kuin kilpailijansa. Luulen, että tänä päivänä menestymiseen vaikuttaa oleellisesti myös se, kuinka hyvin yritysjohto pystyy käymään vuoropuhelua laajemman yrityskentän kanssa. Tässähän osuustoiminnalla olisi loistava paikka sparrata keskenään. Enkä tarkoita vain Suomen sisäistä toimintaa. Minulla on kuitenkin se näkemys, että yritykset katsovat ehkä liiankin toimialakohtaisesti vain omaa sektoriaan.
Keskinäinen yhteistyö on kovin ohutta. Kokonaisuutena osuustoimintayritykset eivät löydä toisiaan ja jättävät yhteistyön voimalliset mahdollisuudet käyttämättä. Toivottavasti olen tässä väärässä, mutta viimeistenkin vuosien monet ratkaisut vahvistavat tätä näkemystä.
Ilahtunut olen siitä, että osuustoiminnan koulutus- ja tutkimustoiminta on vahvistunut. Tällä hetkellä on myös valmistumassa useitakin väitöksiä tältä saralta. Tässä meidän pitänee hieman katsoa myös peiliin. Emme ole itse osuustoiminnan edustajina nähneet tarpeelliseksi panostaa alan koulutukseen ja tutkimustoimintaan riittävästi. Tämä on myös näkynyt tietynlaisena ymmärtämisen puutteena koko osuustoiminnan merkityksestä.
Suomalainen omistus
Osuustoiminnan pohtiessa rooliaan suomalaisessa yhteiskunnassa, olisi hyvä samalla pohtia ja arvioida myös sitä, missä määrin olemme valmiita yhdessä panostamaan koko Suomen innovaatiotoiminnan kehittämiseen.
Suomalaisen yritystoiminnan omistus virtaa ulkomaille. Valtiovallan on omalta osaltaan tehtävä päätöksiä, joilla suomalaista omistajuutta voidaan tukea. Tähän ”pelimerkkejä” voidaan löytää mm. valtion yritysomistuksesta saaduilla tuloilla. Tässäkin osuustoiminnan merkitys Suomen kannalta kasvaa. Sillä vahvistetaan suomalaista omistajuutta, mutta se voi myös tasapainottaa globalisaation negatiivisia piirteitä. Samalla voi tietysti myös kysyä, onko osuustoiminnalla erilainen yhteiskuntavastuu tai omistajavastuu kuin muulla yritystoiminnalla.
Osuustoiminnan kehittymisessä on tärkeää, että osaaminen, omistajaohjaus ja pääomat ovat tasolla, jolla voidaan olla aloitteellisia. On tärkeää, etteivät yritykset kadota yhteyttä jäseniinsä ja osuustoiminnan vastuulliseen arvopohjaan. Tätä mm. pääjohtaja Kari Neilimo on usein korostanut. Mielenkiintoinen kysymys on myös se, kuinka ot-yritykset kasvaessaan kantavat yhteiskuntavastuuta muihin yrityksiin päin. Nythän on jo esimerkkejä siitä, kuinka mm. muut p&k-yritykset karsastavat massallaan porskuttavia osuustoimintayrityksiä, elleivät nämä huomioi ympäristöään riittävästi.
On ilahduttavaa, että uusosuustoiminta kehittyy koko ajan. Uusosuustoiminta tuo hyvän yritysmallin pienten yritysten eteenpäin menemiselle. Tämä malli tulee olemaan tulevaisuudessa vahva mm. uuden hoiva-alan yrittäjyyden kehittymisessä.
Timo Korhonen on 1. kauden keskustalainen kansanedustaja Kainuusta. Hän on pitkäaikainen MTK-Kainuun toiminnanjohtaja ja Pellervo-Seuran jäsenenä olevan Kainuun Yhteistoimintakerhon puheenjohtaja. Työn ja eri luottamustehtävien kautta hän on seurannut tiiviisti ja edesauttanut osuustoiminnan kehittymistä.
|
Timo Korhonen
timo.v.korhonen@eduskunta.f |
|