Varma ja turvallinen vesihuolto täyttää ihmisten oleellisia perustarpeita. Tätä perustehtävää toteuttamaan Suomeen on syntynyt jo yli tuhat vesiosuuskuntaa. Ne ovat monenlaisia, osa niistä hoitaa vain käyttöveden jakelua ja osa vain viemäröintiä, mutta paljon yhdistäviä asioita löytyy ja muutamia huolenaiheitakin.

Suomessa ja maailmalla

Suomen ensimmäinen rekisteröity vesiosuuskunta perustettiin sata vuotta sitten 1907 Pispalaan. Se toimi aina vuoteen 1962 asti, jolloin sen toiminnot yhdistettiin silloiseen Tampereen kaupungin vesilaitokseen (OT 1/07).
Vielä muutamia vuosia sitten kehitys näytti Suomessakin menevän siihen, että ensin kunnalliset sähkö- tai vesilaitokset kaappaavat pienet osuuskunnat hoiviinsa, ne yhtiöitetään, kenties fuusioidaan naapurikuntien vastaavien yhtiöiden kanssa - ja lopuksi myydään kuntien alituisessa rahapulassa eniten tarjoaville sijoittajille.
Näinhän esimerkiksi Tallinnassa kävi muutamia vuosia sitten. Vesilaitoksen ostanut sijoittajayhtiö keräsi kauppahinnan takaisin asukkailta muutamassa vuodessa. Nyt se sitten kauppaa vesilaitosta tyytymättömine asiakkaineen takaisin kaupungille korkeaan hintaan.
Tällaiset tapaukset avaavat monien silmiä. Ne puoltavat kuntien ja osuuskuntien omistusta, yksin tai yhdessä. Toivottavasti näiden kahden - aidosti paikallisten ihmisten tarpeita edustavan tahon - välillä löydetään jatkossa uusia yhteistyömallejakin.
Alueellista monopolia ei pidä myydä sijoittajille. Jos myydään kuten Englannissa, niin se tarkoittaa samalla tarvetta rakentaa niitä varten yhteiskunnan raskaanpuoleinen seurantabyrokratia. Asetelma voi tarkoittaa myös jatkuvaa nahistelua valvojien ja valvottavien välillä.
On paljon parempi ja edullisempaa, kun omistajat suoraan valvovat sekä palvelun hinnan että laadun osana esimerkiksi osuuskunnan normaalia toimintaa.

Amerikan mallilla peruspalvelut kuntoon

Haastattelin amerikkalaistunutta, suomalaissyntyistä ja maailmalla hyvin arvostettua taloustieteilijää Bengt Holmströmiä kesällä 2001 (OT 4/01). Hän kertoi yllättyneensä, miten paljon Yhdysvalloissa toimii paikallisia osuuskuntia turvaten ihmisille välttämättömät peruspalvelut kuten sähkön, puhelimen ja vesihuollon.
Osuuskuntien perustaminen on Amerikassakin tavallisten ihmisten keino välttää omien etujen ulosmittaus. Ihmiset ovat usein viisaita välttämään sellaisia koukkuja, joissa joutuu pysyvästi vain äänettömiksi maksumiehiksi. Maailma muuttuukin nykyisin nopeasti ja usein arvaamattomalla tavalla.
Sanotaan, että Siperia opettaa. Mutta niin opettaa kapitalismikin. Maailman pisimmälle kehittynyt kapitalismi opettaa tavallisia ihmisiä huomaamaan myös osuustoiminnan arvon.

Aito omistajaintressi tulee säilyttää

Vesiosuuskunnat eivät siis vaikuta tilapäiseltä, eivätkä ainakaan nopeasti väistyvältä ilmiöltä. Niiden toiminta pohjautuu aitoon omistajaintressiin, mikä on hyvä myös säilyttää. Vesiosuuskuntien koko kuitenkin tullee nykyisestään selvästi kasvamaan paremman palvelutason kehittämiseksi.
Oppia kannattaa ottaa Tanskasta, jonka väestömäärä on Suomen luokkaa, mutta siellä toimii jo 2700 vesiosuuskuntaa. Ne ovat terhentäytyneet perustamaan jopa oman vesiosuuskuntien yhdistyksen.

Vastuu ja riskit kasvamassa

Vesiosuuskuntien yleistymisen myötä myös niiden vastuu on kasvamassa. Suomalaisen osuustoiminnan piirissä joudumme tuntemaan huolta, että kaikista tehtävistä myös pienissä ja paljolti vapaaehtoisin voimin hoidetuissa osuuskunnissa koko ajan hyvin selvittäisiin. Vuosikymmenten myötä kaikki tekniset järjestelmät myös tarvitsevat huoltoa, uusimista ja kehitystyötä - sitä enemmän mitä vanhempia ne ovat.
Jos kesämökkiläisten vesiosuuskunta toimii vain loma-aikoina, niin vesivarasto joudutaan uusimaan ja hygieniaan panemaan erityistä huomiota. Pitkään seissyt vesi on ihmisen terveydelle vaarallista.
Viimeisenä kahdeksana vuotena Suomessa yli 15 000 ihmistä on sairastunut tavallisesta talousvedestä (Keski-Uusimaa 21.1.07). Kun näitä tapauksia on ollut yhteensä 46, niin se tarkoittaa keskimäärin melkein kuutta tapausta vuosittain. Siksi viranomaiset ovat alkaneet vaatia vesihygieniapassin suorittamista kaikilta niiltä, jotka työskentelevät yli 50 vedenkäyttäjän jakelujärjestelmässä. Näyttötutkinto on vastaavantyyppinen kuin elintarvikkeiden käsittelyyn myönnettävä hygieniapassi, jollaisia on myönnetty jo 440 000.

Omaksi tiedotus- ja keskustelukanavaksi

Olin osaltani vaikuttamassa siihen, että alkuvuodesta sovittiin vapaamuotoisesta yhteistyöstä Pellervo-Seuran, Osuustoiminta-lehden ja Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen kanssa.
Pellervo voi tarjota vesiosuuskunnille ainakin juridista neuvontaa ja OT-lehden rooli on toimia valppaana tiedonvälittäjänä ja keskustelukanavana. VVY puolestaan on alan erinomainen asiantuntija sekä kokenut vaikuttaja. Keskustelut osapuolten kesken jatkuvat syksyllä ja mahdollisesti jotakin uuttakin keksitään.
Lupaamme vesiosuuskuntien hallintoa kiinnostavaa asiaa jokaisessa numerossamme vähintään kaksi sivua tästä eteenpäin. Seuraavassa numerossa etenemme käsittelemään vesiasioita enemmän mm. vesiosuuskuntien vastuuihmisten kannalta.
Vesiosuuskuntien päättäjiä toivottavasti auttaa myös kaikki muu lehtemme talous- ja osuustoiminta-aiheinen sisältö. Monipuolinen PTT-katsauskin tulee tilauksen päälle neljästi vuodessa.
Kaikki palaute on meille hyvin tervetullutta!
Avoimin mielin uuteen.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

VESIOSUUSKUNTIEN buumi jatkuu>>