Pienillä vesiosuuskunnilla on suurin
tiedon ja osaamisen tarve
- Kaikki vesiosuuskunnat eivät aina tiedä, miten vesihuolto pitäisi järjestää pitkällä tähtäyksellä, katsoo alan asiantuntija, Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Rauno Piippo.
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys VVY on nyt lähtenyt yhdessä Pellervo-Seuran ja Osuustoiminta-lehden kanssa herättelemään vesiosuuskuntia toiminnan kehittämiseen. Keskustelu, raportit, selvitykset ja seuranta lähtevät liikkeellä tästä Uusi osuustoiminta-liitteestä ja ne tulevat jatkumaan säännöllisesti kaikissa seuraavissa lehtemme numeroissa. Samalla liitteen sivumäärä kasvaa.
Verkoston uudistamistarvetta
Rauno Piipon mielestä vesihuollossa pätee nykypäivän yritysmaailmasta tuttu kvartaalitalous. Vesihuollon kvartaalit ovat tosin hektisesti toimivia yrityksiä pitempiä eli neljännesvuosisatoja.
Osin siitäkin syystä tarvittavat saneeraukset saattavat tulla vanhalle vesiosuuskunnalle yllätyksenä. Piippo on tästä asiasta huolissaan.
Hän ottaa vertauskuvaksi tulipaloja ehkäisevän toiminnan: - Osuuskunnat tekevät kyllä sammutustehtäviä, mutta palotarkastukset jäävät monesti vähiin.
Osaamistestaukset meneillään
Tiedon puutteista on muitakin esimerkkejä. Piippo arvelee, että kaikki eivät tiedä uudesta osaamistestauksesta. Tämän vuoden alusta voimaan tulleen terveydenhoitoasetuksen muutoksen mukaan kaikilla vesilaitosten henkilöillä, jotka toiminnallaan voivat vaikuttaa veden laatuun, tulee olla kyseinen osaamistestaus suoritettuna kesäkuun 2008 loppuun mennessä.
Piipon kokemusten mukaan vesiosuuskunnat kaipaavat lisätietämystä myös asiakassuhteiden konfliktitilanteiden hoitamisessa. Perustettaessa osuuskunnat saattavat toimia hyvinkin talkoohengessä, ilman palkattuja työntekijöitä. Mutta vuosien ja vuosikymmenten kuluttua talkoohenkiset jäsenet saattavat vaihtua vaativiksi asiakkaiksi.
Pienillä vesiosuuskunnilla saattaa olla Piipon mielestä taipumusta säästää väärissä asioissa. Urakka saatetaan antaa halvimman tarjouksen tehneelle yritykselle, jolla ei ehkä ole kokemusta vesijohtojen asennuksesta. Kokemattoman salaojaurakoitsijan jäljiltä ulkona ilman suojaa varastoituihin putkiin saattaa jäädä esimerkiksi roskia. Vedenjakelu saattaa häiriintyä pelkästään sen takia.
Huoltopalvelut kannattaa ostaa
Piippo suosittelee, että pienet vesiosuuskunnat ryhtyisivät hankkimaan palveluja huoltofirmoilta kuten asunto-osakeyhtiöt tekevät. Maa- ja metsätalousministeriökin on kiinnostunut kysynnän synnyttämisestä alalle. Piippo ja VVY toivovat, että maahan syntyisi vesihuollon kunnossapitoyritysten verkosto.
Sellaista ei kuitenkaan ole ilmaantunut, koska pienillä vesiosuuskunnilla ei ole varaa eikä halua ostaa palveluja, vaikka tarvetta on. - Kyse on usein tiedon puutteesta ja siitä odotuksesta, että kaikki pitäisi saada ilmaiseksi ja ajatuksesta: ”Toimihan tämä eilenkin. Miksi maksaa kunnossapidosta?”
Joitain merkkejä liiketoiminnan viriämisestä on jo. Esimerkiksi paikallinen kiinteistöhuoltofirma opettelee Suvisaariston vesiosuuskunnan verkoston hoitamista.
Yhä useampi haluaa vettä vaivatta
Vesiosuuskuntia on jo yli 1000, pääasiassa haja-asutusalueilla. Piippo uskoo niiden lisääntyvän vastaisuudessa - monestakin aivan erilaisesta syystä.
- Olemme mukavuudenhaluisia, tiivistää Piippo. Kohtuullisen vauras eläkeläisten ryhmä kasvaa lähivuosina huimasti. Heillä on usein kesämökkejä kakkosasuntona ja sinne he haluavat keskitetyn, varman ja helpon vedenjakelun, vaikka se hieman enemmän maksaisi.
Haja-asutusalueiden jätevesiasetus vaikuttaa myös. Kun jätevesiasiat on pakko hoitaa, kannattaa samalla hoitaa puhtaan veden saanti, ajatellaan monin paikoin.
Piippo näkee myös, että ilmaston muutos vaikuttaa jo. Kuivina kesinä monet kaivot ovat kuivuneet ja vesiosuuskunta halutaan varmistamaan veden saannin.
- Tosin ongelman voisi usein ratkaista kaivamalla syvemmän kaivon. Pohjaveden pinta vaan laskee välillä.
Piippo on huomannut, että paikoin osuuskuntia on perustettu myös taajamien lähelle, tiiviisti rakennetuille kaavoittamattomille alueille, esimerkiksi Tampereen ja Kotkan seudulle. Hän toivoo, että kuntien vesihuoltolaitokset panostaisivat enemmän vesihuoltoon verkostojensa reuna-alueilla.
Kunnat tukevat jonkin verran vesiosuuskuntien perustamista, mutta käytännöt ovat pysyneet kirjavina. Joskus on syntynyt ongelmia siksi, että avustusta ovat saaneet vain perustajajäsenet ja myöhemmin liittyneet joutuvat maksamaan kovemman hinnan.
| Vesihuollon kvartaali on 25 vuotta |
| SUONI ja PÖLJÄ ovat esimerkillisiä vesiosuuskuntia |
Hyviä vesiosuuskuntia löytyy Suomesta ongelmista ja puutteista huolimatta paljon. Vesi- ja viemärilaitosten yhdistyksen toimitusjohtaja Rauno Piippo kehuu vesiosuuskunta Suonta, joka vaikuttaa Pornaisissa ja tekee suunnitelmallista yhteistyötä vesiosuuskunta Mustijoen ja Etelä-Pornaisten vesiosuuskunnan kanssa.
Rauno Piippo on huomannut, että vesiosuuskunnat toimivat hyvin, jos ne löytävät oikean henkilön eli innokkaan vetäjän.
Pöljän vesiosuuskunta Siilinjärvellä toimittaa - kylän nimestä huolimatta - laadukkaasti vettä yli tuhannelle ihmiselle. Piippo laskee sen pitkälti osuuskuntaa vetäneen osaajan ja tietäjän, Väinö Sääsken, ansioksi. Hän jaksoi kiertää koulutustilaisuuksia ja hankkia tietoa.
Samoin Porvoon saariston vesihuoltolaitos osuuskunta on Piipon mielestä hoidettu esimerkillisesti. Sitä vetävällä Esko Väänäsellä on tarvittavaa liikkeenjohdon osaamista.
Suomen ohella vahva osuustoimintamaa Tanska on vesiosuuskuntien ykkösmaa maailmassa. Puhdasta vettä toimittavia osuuskuntia on noin 2700. Niistä noin 2000 on järjestäytynyt yhdistykseksi, jolla on muutaman hengen toimisto (Foreningen af Vandværker i Danmark: www.fvd.dk).
Tärkeintä on, kuka omistaa
Piippo ei usko, että osuuskunnat muuttuisivat välttämättä osakeyhtiöiksi. Toisaalta yhtiöissä ei ole mitään pahaa. Olennaista on, kuka yrityksen omistaa.
- Vesihuolto on välttämätön palvelu, jota ilman emme pärjää kovin monta tuntia. Syntyy luonnollinen monopoli. Maan alla ei voi olla viittä kilpailevaa vesijohtoverkostoa, sanoo Piippo.
| VVY alan asiantuntija
VVY:n jäseninä on 306 vesihuoltolaitosta, mikä kattaa yli 85 % Suomen vesihuollosta. Yhteistoimintajäseninä on 118 alan yritystä. Vesiosuuskuntia Suomessa on jo noin 1000 ja niistä vain 40-50 on VVY:n jäseniä. |
VVY ei kannata sijoittajien omistamia vesilaitoksia, koska se edellyttäisi kallista ja raskasta regulaatiota eli kilpailua valvovan viranomaisen perustamista. Tällainen tilanne on nykyisin Englannissa.
Englannissa vettä koteihin tuottaa muutama todella suuri pörssiyhtiö. Piippo ei usko eikä toivo, että se malli siirtyisi Suomeen.
Piippo arvelee, että tulevaisuudessa kunnat saattavat tilata vesihuollon palvelut kilpailevilta yrittäjiltä, eräänlaisilta vesihuollon ”operaattoreilta”, jotka käyttävät kunnan tai osuuskunnan omistamaa johtoverkostoa.
Entä mitä uutta vesihuollossa on juuri nyt menossa? Kuntien palvelurakenneuudistus vie kohti suurempia vesilaitoksia, VVY:nkin toivomalla tavalla.
Piippo korostaa, että vesilaitokset ja VVY avautuvat yhä enemmän yhteiskuntaan päin mm. viestintää kehittämällä. Yksi tapa tähän suuntaan on kehitteillä oleva tunnuslukujärjestelmä, jossa on mukana jo 40 vesilaitosta. Sen avulla pystytään tuottamaan laitoksista niin viranomaisille kuin suurelle yleisöllekin vertailukelpoista tietoa laitosten toiminnasta, palveluista ja taloudesta.
Vesihuoltoa on tutkittu vähän. Sitä pyritään edistämään.
Ovia halutaan yrittää avata
- Kaikki vesiosuuskunnat, jotka haluavat tulla VVY:n jäseniksi, ovat tervetulleita, toivottaa toimitusjohtaja Rauno Piippo. Hän suosittelee liittymistä, koska sen myötä monet pieniä vesiosuuskuntia vaivaavat hankaluudet, kuten tiedon ja suunnitelmallisuuden puute, helpottaisivat.
Into liittyä VVY:n jäseneksi ei tosin ole ollut vielä kovin suurta. VVY:n koulutusinformaatiota on jaettu kaikille vesiosuuskunnille, mutta koulutukseen tulijoita on ollut sen verran vähän, että jakelusta on luovuttu.
Koulutuksen ja osaamisen tarve on kuitenkin suuri pienissä vesiosuuskunnissa, joissa ei ole palkattuja työntekijöitä.
Markku Juusola
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |