VESIOSUUSKUNTIEN
buumi jatkuu

Vesiosuuskuntia on viime vuosina syntynyt paljon ja buumi edelleen jatkuu. Niitä toimii jo yli tuhat eri puolilla maata. Suvi-Suomen niemet, notkot ja saarelmat ovat kohta vesiosuuskuntia täynnä.
Mikä on tämän ilmiön takana ja mikä on sen luonne?

Kuluttajien intressi

Vaikka Suomessakin kuluttajaosuuskuntina on pidetty perinteisesti vain osuuskauppoja, niin käytännössä myös vesiosuuskunnat täyttävät saman määritelmän. Vesiosuuskuntien jäsenten perusintressi on sama kuin osuuskauppojen asiakasomistajien intressi: turvata mahdollisimman laadukkaat palvelut mahdollisimman edulliseen hintaan. Lisäksi vesiosuuskuntien perustajilla on yleensä hyvin painava lisäintressi: saada puuttuvat vesihuoltopalvelut niin itselle kuin naapureille kotiin tai loma-asunnolle.
Kun kuntien rahat ja voimat eivät käytännössä ole läheskään aina riittäneet vesihuoltopalvelun takaamiseen kaikille, niin avuksi on tässäkin tullut ihmisten verraton omatoimisuus.
Ilman vesiosuuskuntia maamme toimiva vesihuoltoverkosto olisi ratkaisevasti lyhyempi ja palvelukyvyltään heikompi. Vesiosuuskunnat luovat omalla toiminnallaan alueellista tasa-arvoa ihmisille.
Myös sähkö- ja puhelinosuuskunnat ovat vesiosuuskuntiin verrattavaa kuluttajaosuustoimintaa. Niiden jäseninä voi olla aivan mainiosti myös kuntia, joiden rooli silloin on ajaa selkeästi tavallisten kuntalaisten etua. Hintakysymykset tahtovat korostua, mutta myös palvelujen laatu on tärkeä kysymys, ainakin silloin jos se jää puuttumaan. Suomessa toimii muutamia kuntavetoisiakin vesiosuuskuntia. Myös uusi osuuskuntalaki hyväksyy porrastetun äänioikeuden käyttöönoton osuuskunnassa tarvittaessa.
Todellisuudessa kuluttajaosuustoiminnan piiri on siis laajenemassa ja monipuolistumassa, osin myös osuuskauppojen omien päätösten myötä. Nykyisinhän bonuksia voi sekä S-ryhmässä että Tradekalla kartuttaa vaikkapa kylpylöiden palveluista nauttien.

Vastuu kasvamassa

Samalla varmasta ja luotettavasta vesihuollosta tulee myös kantaa vastuuta jatkuvasti. Ilman jatkuvaa huoltoa ja hoitoa vesiosuuskuntien toimintakaan ei säily eikä kehity, vaikka ihmisten tarpeet vuosien myötä kehittyvätkin. Vanhassa esimerkiksi 1960-luvulla, ehkä halvimman tarjouksen mukaisesti rakennetussa putkistossa järjestelmä saattaa nykyisin olla jopa räjähdyspisteessä, ellei riittävää huoltoa ja uusimista ole tällä välillä tehty.
Vakavat epidemiariskit ovat todellisia. Monia sellaisia on viime vuosina sattunutkin sekä vesiosuuskunnissa että myös suurissa kunnallisissa laitoksissa ja yhtiöissä. Esimerkiksi Vihdissä kuntalaiset sammuttivat viime talvena janonsa kuolleiden oravien saastuttamalla vedellä. Pienissä yksiköissä riski saattaa olla suurempi, sillä niissä ei tahdo riittää ammattitaitoista henkilöstöä joka lähtöön.
Toiset pitävät vesiosuuskuntia vain tilapäisenä vaiheena ennen siirtymistä suureneviin kunnallisiin laitoksiin ja -yhtiöihin tai yksityisiin vesifirmoihin. Osa vesiosuuskuntien edustajistakin on tätä mieltä. Osittain juuri tällaista kehitystä myös tapahtuu, se kuuluu luonnollisesti asiaan, mutta se ei vielä ole läheskään ilmiön koko kuva.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |