Vuosien lähes päätoimisen osuustoimintaneuvojan urani jälkeen olen muutama vuosi sitten laajentanut työnkuvaani muihinkin yritysmuotoihin. Muutoksen ei pitänyt olla suuri. Ihan samat yritystoiminnan lainalaisuudet koskevat osuuskuntia siinä missä muitakin yritysmuotoja. Näin on siis periaatteessa, mutta käytännössä olen kuitenkin huomannut yllättäviä eroavaisuuksia.
Nykyisessä työssäni uusyrityskeskuksessa suuri enemmistö yrityksistä on perinteisiä ja tavanomaisia yhden ihmisen omia hankkeita, joissa neuvontakin on melko suoraviivaista. Yritysmuodon esittelyyn ja pohdintaan ei yleensä paljon aikaa kulu, mutta kannattavuuslaskelmien tekemiseen ja arviointiin käytetään sitäkin enemmän aikaa ja vaivaa.
Osuustoimintaneuvojana päähuomio tuntui välillä olevan osuuskunnan ja yhteisyrittämisen ominaispiirteiden selvittämisessä sekä yhteisöllisyyden tuomien ongelmien ratkomisessa. Osuuskuntayrittämisessä ne toki ovat aina tärkeitä, mutta nyt jo vähän ulkopuolista näkökulmaa ottaneena minulle jäi sellainen maku, että kannattavuuteen ja yritystalouteen kiinnitetään joskus aivan liian vähän huomiota. Se on kuitenkin kaiken yritystoiminnan perusta, eikä kenellekään mikään ihan helppo asia.

Tämä havainto kirkastui minulle, kun jokin aika sitten aloimme pienessä työryhmässä kirjoittaa kirjaa yhteisyrittämisestä. Aluksi kokosin vuosien varrella kertyneestä osuustoiminta-aineistosta useimmin kysyttyjä kysymyksiä aihepiireittäin. Erilaisia aiheita kertyikin useita sivuja, mutta yksi aihepiiri sieltä puuttui kokonaan: yrityksen kannattavuus ja talous.
Havainto oli hämmästyttävä. Toivoin, että se johtuu vain siitä, että sen alan kysymykset ovat ohjautuneet jollekulle muulle asiantuntijalle. En kuitenkaan voinut olla vertaamatta sitä nykyiseen työhöni, jossa markkinoita ja kannattavuutta käydään läpi joka ainoan yrityksen perustajan kanssa perusteellisesti, ja ennusteita tehdään myös tulevaisuuteen. Tavoitteenamme ei ole saada perustetuksi mahdollisimman paljon uusia yrityksiä vaan mahdollisimman elinkelpoisia uusia yrityksiä.
Uusyrityskeskuksissa käytössä olevan laatujärjestelmän yhtenä mittarina on juuri yritysten pysyvyys. Puoltolauseen saaneista yrityksistä 80 prosentin on oltava toiminnassa vielä viiden vuoden kuluttua - ja tämä tavoite myös toteutuu. Ulkopuoliset auditoijat tarkastavat tuonkin mittarin säännöllisesti.

Koska yritystalouden osaaminen on myös osuuskuntien kehityksen edellytys, kiinnostuin selvittämään niiden hengissä pysymistä. Siitä on ollut vuosien varrella puhetta monessa yhteydessä, mutta tutkimusrahoitusta ei ole löytynyt, ainakaan en ole kunnon tutkimustuloksia nähnyt.
Tässä Osuustoiminta-lehdessä on silloin tällöin etsitty ja esitelty myös konkurssin tehneitä uusosuuskuntia sekä konkursseihin johtaneita syitä, joista on aina hyvä ottaa oppia. Mutta konkurssiin päädytään vain hyvin harvoin. Suurin osa lopettavista osuuskunnista vain hiipuu vähitellen pois, liiketoiminta loppuu, mutta yritys jää kaupparekisteriin ilman mainintaa lopettamisesta. Oikeasti toiminnassa olevien osuuskuntien määrää on vaikea tietää.
Puolen tunnin epätieteellinen selvittelyni kertoi seuraavaa: kaupparekisteritietojen mukaan osuuskuntia on perustettu vuodesta 1987 alkaen (tämän lehden käyttämä uusosuustoiminnan alkuvuosi) yhteensä 2 812. Jatkoksi Fonecta B2B Pro Finder -yrityshakemistosta pitäisi löytyä kaikki verottajan tietojen mukaan toimivat yritykset. Sieltä löytyikin toimivia, vuodesta 1987 alkaen perustettuja osuuskuntia 1 514. Molemmissa luvuissa olivat mukana kaikki osuuskuntamuotoiset yritykset toimialaan katsomatta.
Noiden lukujen mukaan toiminnassa on nykyisin siis 53,8 % perustetuista uusosuuskunnista. Yleisesti pidetään totena, että noin 50 % uusista yrityksistä lopettaa toimintansa viiden ensimmäisen vuoden kuluessa. Jos osuuskuntien hengissäpysymisaste on vähän yli tavanomaisen verrattuna kaikkiin yrityksiin, täytyy osuuskunnilla olla myös todellista taloudellista osaamista, kun otetaan huomioon myös osuuskuntien erityispiirteet, mm. ryhmädynamiikasta johtuvien pulmien hoitaminen.

Huoleni ei ehkä kuitenkaan ole aivan perusteeton. Olisiko osuustoiminnan yritysneuvonnassa sittenkin varaa nostaa rimaa, kiinnittää entistä enemmän huomiota yrityksen selviytymisen edellytyksiin ja kehittymiseen pitkällä tähtäyksellä? Miten erityisesti yritysneuvonta ja koulutus voisivat tätä kehitystä tukea mahdollisimman järkevästi ja tehokkaasti?
Toisaalta on tietysti niinkin, että ensisijaisesti pitäisi kantaa huolta siitä, että maassamme ylipäätään olisi jatkossa riittävästi ja alueellisesti tasapuolisesti osuustoimintaan erikoistunutta neuvontaa, korkeatasoista sellaista. Nykyisin neuvontaa löytyy vain harvalla alueella. Ne paikkakunnat, joissa on tai on ollut pidempään järjestelmällistä osuustoimintaneuvontaa, näkyvät selvinä myönteisinä piikkeinä, kun katsotaan toimivia uusosuuskuntia kotipaikoittain. Tarjonta luo kysyntää, asiasta pitää saada tietoa, että kansalaiset osaavat sitä myös kysyä.

Jukka Pötry
jukka.potry@uusyrityskeskus.fi

Tämänkertainen kirjoittajamme OTK Jukka Pötry toimii Hyvinkään – Riihimäen Seudun Uusyrityskeskus Yrityspajan toimitusjohtajana ja lehtemme asiantuntija-avustajana.

| Sivun alkuun |