Vaalirahapuheita riittää juhannukseen  

Kansanedustaja Timo Kallin (kesk.) on aivan tarpeetonta pullistella, että hän sai aikaan keskustelun politiikan rahoituksesta.
Syksyllä kävi Euroopan Neuvoston korruption vastainen yksikkö Greco huomauttamassa, että Suomessa puolueiden ja poliitikkojen rahoitus on täällä kumman salamyhkäistä. Politiikan Toimittajat ry. laati 7.11.2007 toimenkuvalleen hyvin harvinaisen julkilausuman, jossa oikeusministeri Tuija Braxilta (vihr.) vaadittiin toimia Suomen maineen pelastamiseksi tässä asiassa.
Mutta toimittajat eivät itse ennättäneet aluksi asialle. Maahan mahtuu vain yksi uutisaihe kerrallaan. Ensin piti vatvoa pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) oikeudenkäynti ja sitten hoitaa ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.) naisasioille lopullinen ratkaisu.
Timo Kallin tökerö lausunto televisiossa ei myöskään yksin riittänyt. Onneksi mukaan kytkeytyi menestyvä liikemies Toivo Sukari, joka muutaman kaltaisensa kanssa on jonkin aikaa ärsyttänyt keskusliikkeiden säätämää maailmanjärjestystä.
Näitä tekijöitä varioimalla pärjäämme politiikassa hyvin juhannukseen saakka.

Puoluerahat visainen pala

Poliitikot osoittavat nyt hetken näennäistä toimeliaisuutta kuin passiivisuushuomautuksen rasittama painija. Oikeusministeri Braxin johtama vaalirahoituslain uudistaminen ottaa kuitenkin aikaa. Kansa ymmärtää sen hyvin.
Poliitikkojen rahankäyttöön voidaan pykäliä lisätä, mutta kuka ne tulkitsee ja kuka ne valvoo?
Yksityisten tukiyhdistysten rahoituksen purkaminen on yhtä tyhjän kanssa, ellei puolueiden ja niiden paikallisosastojen rahoitusta avata. SDP:n vanhimpia osastoja kutsutaan työväenyhdistyksiksi. Varakkaan työväenyhdistyksen julkistettu tukikönttä yhdelle ehdokkaalle saattoi viime vaaleissakin olla yli 50 000 euroa. Ay-liikkeen tukimuotojen selvittely on oma taiteenlajinsa.
Entä pitääkö ehdokkaiden taulukaupoissa laskea brutto- vai nettohinta ja mistä menee alv? Ei ole lainsäätäjällä helppoa.

Innovaatioyliopisto tähtää Nobeliin

Varsinaista asiaakin on eduskunnassa kevään mittaan ehditty käsitellä. Innovaatioyliopiston perustaminen ja pulska rahoitus herätti maakunnissa pelkoja, että siellä juututaan jäännöspaloille.
Ajatus kulkee niin, että maakuntayliopistot pelkäävät parhaiden aivojensa muuttavan lihapatojen ääreen pääkaupunkiseudulle. Pääkaupungista vastataan, että huippututkijat eivät tänä päivänä jää Suomeen, ellei heillä ole kunnon olosuhteita.
Siihen puolestaan heitetään, että Suomi on pärjännyt yli 60 vuotta ilman Nobelin palkintoa mutta ilman Oulun yliopistoon ratkaisevasti liittyvää Nokia-ilmiötä meillä sujuisi nykyistä paljon huonommin.
Oppositio pelkäsi välikysymyksessään, että uuden systeemin tuloksena Suomen yliopistot yksityistetään. Se on kuitenkin hassunkurinen pelko. Suomesta ei löydy sellaisia rahamääriä.
Kansainvälinen raha puolestaan ei suomalaisia yliopistoja tarvitse. Sen sijaan se ostaa innokkaasti kauppakeskuksia ja kiinteistöjä, joiden arvoa suomalaiset eivät ehkä ymmärrä.

Metsäperinnöt tuottamaan

Hallitusohjelman kiistanalaisia kohtia oli jo syntyvaiheessa perintöveron uudistus. Normaalin perintöveron huojennus astui voimaan jo kuluvan vuoden alussa. Sen hinnaksi laskettiin 165 miljoonaa euroa.
Nyt eduskunta käsittelee yritysten ja maatilojen perintö- ja lahjaveron kevennystä. Paketin hinta on vaatimaton 8 miljoonaa euroa mutta puhetta piisaa.
Tiukkojen neuvottelujen jälkeen metsätilojen sukupolvenvaihdokset jätettiin edelleen verohuojennusten ulkopuolelle. Metsiä on tarkoitus tukea ensiharvennusten hakkuiden verovapaudella.
Tämä on yksi yritys saada tulevinakin vuosina suomalaista puuta liikenteeseen. Nykyisin yhä useampi kertoo perivänsä metsää suojellakseen sen. Jos mieli myöhemmin vanhempana muuttuu, ryteikön arvo saattaa olla paha pettymys.

Virkamiehistön vakaa jatkuvuus

Lapin maaherra, tohtori Hannele Pokka (kesk.) lähti ympäristöministeriön kansliapäälliköksi lääninhallinnon lakkauttamisen jaloista. Kokoomus puolestaan sai Suojelupoliisin päällikön paikan. Muutakin on kiikarissa, mutta tätä kirjoitettaessa asia ei ole ratkennut.
Poliittiset nimitykset siis jylläävät.
Yksi hallitus ei toimikautensa aikana ehdi kovinkaan syvällisiin muutoksiin valtiokoneistossa. Virkamiehet jäpittävät virastoissaan vuosikymmenestä toiseen ja onnistuvat aina tarpeen vaatiessa luomaan kuvan turvallisen jatkuvuuden välttämättömyydestä.
Toista vaalikautta pääministerinä jatkavan suurimman puolueen puheenjohtajan Matti Vanhasen puoluetoverit, valtiosihteeri Risto Volanen sekä Pokka hallitsevat kansliapäällikköinä lähes yhtä prosenttia valtion budjetissa säädetyistä ministeriöiden määrärahoista.
Kokoomuksella asiat olisivat paremmin, mutta heidän kansliapäälliköistään yksi joi, toinen tappeli ja kolmas kuoli kesken kaiken.
Nykyisen oppositiopuolueen SDP:n rootelista aikoinaan valitut kansliapäälliköt hallitsevat edelleen yli 60 prosenttia ministeriöiden tämän vuoden budjetista. Politiikkaa siis harjoitetaan turvallisen jatkuvuuden vallitessa.

Pekka Alarotu

| Sivun alkuun |