Avainasemassa lisäarvon tuottaminen

Cogecan seminaarissa Brysselissä amerikkalainen osuustoimintaprofessori Jeffrey S. Royer korosti lisäarvon tuottamisen tärkeyttä osuuskunnan kilpailuaseman parantamisessa, ja professori Petri Ollila Helsingin yliopistosta otti esille osuuskunnan ulkopuolisen pääoman tarpeen. Pohjoismaisina hyvinä esimerkkeinä onnistuneista järjestelyistä Ollila käytti HKScania ja Arlaa.

Brysselissä pidettiin 19. toukokuuta Euroopan maatalousosuuskuntien järjestön Cogecan seminaari maatalousosuuskuntien pitkän aikavälin kehitysstrategioista ja hyvästä hallintotavasta. Se kokosi osuustoiminnan ja elintarvikeketjun asiantuntijaprofessoreita ympäri maailmaa sekä eurooppalaisten osuuskuntien ja osuustoimintajärjestöjen johtoa yhteen.
Jeffrey S. Royerin mukaan osuuskuntien kasvu ja fuusiot ovat välttämättömiä neuvotteluaseman säilyttämiseksi keskittyvässä elintarvikeketjussa. Myös laadukkaiden raaka-aineiden saatavuutta sekä tehokkuuden parantamista voidaan varmistaa kasvustrategialla. Perinteisen tukkukaupan merkitys vähenee, ja toimijat tulevat entistä enemmän riippuvaisiksi toisistaan. Kilpailun kiristyminen vaatii myös tuottajilta erikoistumista ja oikeaa ajoitusta.
Osuuskunnat ovat perinteisesti prosessoineet ja markkinoineet alkutuotannon tuotteita. Royerin mukaan USA:n osuuskunnat eivät kuitenkaan ole pystyneet hyödyntämään korkean lisäarvon tuotteita. Tämä johtuu professorin mukaan amerikkalaisten osuuskuntien toimintamallista ja -tavoista.
Myös riittämätön rahoitus tutkimus- ja kehitystyöhön hankaloittaa lisäarvon tuottamista. Osuuskuntien kehittämistä haittaa myös näköalattomuus, kun omistajien tavoitteena on omien tuottojen maksimointi osuuskunnan pitkän aikavälin kehittämisen kustannuksella.
Royer puhui uuden sukupolven ”lisäarvo-osuuskunnista”, jotka keskittyvät mahdollisimman suuren lisäarvon tuottamiseen omistajilleen sekä prosessoinnissa että muualla ketjussa. Osuuskunnan rakenteen ongelmista pyritään pääsemään eroon siirtämällä jalostustoimintoja ulkopuoliseen yhtiöön, johon saadaan ulkopuolista rahoitusta. Osuusmaksut voivat näissä osuuskunnissa olla sidottuja tuotannon määrään ja jäsenosuuksia voidaan myös ostaa ja myydä.

Osuustoiminnalliset ominaisuudet testissä

Helsingin yliopiston maatalousmarkkinoinnin professori Petri Ollila herätteli osuustoimintajohtajia miettimään voitonjaon vaikutuksia osuuskuntaan sekä osuustoiminnan tärkeimpiä ja muutoksessa säilyttämisen arvoisia ominaisuuksia.
Elintarvikekauppa globalisoituu ja myös kaupan toimijat verkostoituvat kansainvälisesti. Kaupan valta elintarvikeketjussa kasvaa. Osuuskunnat vastaavat kehitykseen vertikaalisella integraatiolla, kasvamalla ja fuusioitumalla sekä myymällä osaamistaan mm. lisenssien muodossa. Kasvavat osuuskunnat tarvitsevat lisää ulkopuolista pääomaa, jonka hankkimista ovat erityisesti pohjoismaiset osuuskunnat jo toteuttaneet omilla malleillaan.
Ristiriitojakin kasvustrategioista syntyy. Osuuskunnalla on usein syynsä laajentua uusille markkinoille ei-osuuskuntamuotoisena, joka herättää usein kritiikkiä kasvumarkkinoiden tuottajien keskuudessa. Toisaalta jäsenkunnan laajentamisesta naapurimaihin on menestyksekkäitäkin esimerkkejä Keski-Euroopassa.
Ollila pohti myös tavoiteristiriitaa, joka kohdistuu osuuskunnan toimivalle johdolle, kun markkinat vaativat yhtä ja jäsenillä on eri näkemys toiminnan suuntaamisesta. Ollila ennusti myös, että kun tähän asti on elintarvikeketjussa vaadittu joustavuutta erityisesti teollisuudelta, seuraavaksi sitä vaaditaan tuottajilta.
Keskustelussa todettiin, että muutoksissa on tärkeää säilyttää osuustoiminnallisia ominaisuuksia, vaikka osuuskunnan toimintamuoto muuttuu. Perinteiset vahvuudet ovat jalostusketjun alkupäässä. Lisäarvon tuottamiseen tulee kuitenkin pyrkiä kaikilla osa-alueilla.
Osuustoiminnan henkeä ja yhteisöllisyyttä pidettiin tärkeänä, mutta samalla todettiin, että tasavertaisuusperiaatteesta joudutaan tinkimään, kun tilakokoerot kasvavat ja jäsenten intressit eroavat toisistaan. Luottamusjohdon asiantuntemus auttaa lisäarvon luomista. Nykyisin osuuskuntien luottamusjohto onkin aika tavalla ammattimaistunut.

Jäsenistön tarpeet tunnettava

Saksalainen osuustoimintaprofessori Rainer Kühl kehotti osuuskuntia kyselemään jäsenistön tarpeita ja toiveita, jotta osuuskunta toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Jäsenistöllä on myös tärkeitä aineettomia tavoitteita jäsenyydelle. He odottavat osuuskunnan myös kantavan osan riskeistään. Päätöksentekoa uudistamalla voidaan saada paljon aikaan jäsentyytyväisyydessä.
Vaikka maatalousosuuskunnilla menee nyt hyvin, niille tulee haasteita kilpailun kiristymisestä ja kansainvälistymisestä. Perinteistä osuuskuntamallia pitäisi pystyä ympäristön muutosten mukaan muokkaamaan. Maataloustuotemarkkinoilla nopeat hintavaihtelut sekä riskit lisääntyvät, ja taloudellinen toimintaympäristö on epävakaa.
Johdon tehtävä on Kühlin mukaan haasteellinen. Valvonta ja päätösten omissa käsissä pitäminen on tuottajaomistajille tärkeää. Näiden tavoitteet eriytyvät, mutta tämä voi olla myös innovaatioiden lähde. Toisaalta markkinoilla pärjääminen vaatii uutta ajattelua ja muutosta sekä riskinottokykyä. Myös osuuskuntien mainetta työnantajana on tarve parantaa.

Osuuskunnilla etulyöntiasema

Brasilialainen professori Bialoskorski Neto kannusti osuuskuntia miettimään tulevaisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia. Väestönkasvu, kuluttajatottumusten muutokset ja ympäristökysymykset muokkaavat osuuskuntien toimintaympäristöä. Neton mukaan talouskriisin vaikutuksesta raaka-aineiden hinnat ja kysyntä vaihteeksi laskevat, ruuan hinta laskee ja teknologinen kehitys sekä maataloustuotannon kasvu hidastuvat. Pitkän aikavälin ennusteita on nyt vaikea tehdä.
Väestö kasvaa alhaisen tulotason maissa moninkertaisesti kehittyneisiin maihin verrattuna. Maailman ruuan kysyntä kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Talouden ja tulojen kasvusta 50 % tapahtuu kehitysmaissa. Neton mielestä kulutustottumusten muutos antaa etulyöntiaseman osuuskunnille, jotka voivat luotettavasti todistaa, mistä ruoka tulee ja miten se on kasvatettu ja valmistettu.
Cogecan puheenjohtaja, hollantilainen osuustoimintaprofessori Gert van Dijk totesi yhteenvetona, että osuuskunnan strategian tulisi yhdistää jäsenten tarpeet ja sidosryhmien odotukset sekä ottaa huomioon toimintaympäristön muutokset.

Kiitokset!

Jättäessäni tehtäväni Brysselissä ja myös tämän palstan kirjoittamisen haluan esittää lukijoille lämpimät kiitokset kommenteista ja Osuustoiminta-lehden toimitukselle suuret kiitokset hyvästä yhteistyöstä!
On ollut ilo ja kunnia edustaa Brysselissä suomalaisia maatalousosuuskuntia, joiden edistyksellisyys on hyvin tunnettua Euroopassa. Toivon Pellervo-Seuralle ja koko suomalaiselle osuustoiminnalle mitä parhainta menestystä myös tulevaisuudessa.
Työtä ja raportointia Brysselistä jatkaa syksyllä Jonas Laxåback.

Hanna Leiponen-Syyrakki
Suomen maatalouden ja osuuskuntien toimisto Bryssel
hanna.leiponen-syyrakki@mtk.fi.

| Sivun alkuun |