Peruuttamattomasti
osuustoiminnan asialistalle

ässä numerossa käsittelemme ensi kerran teemaa energiasta, ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta osuustoiminnan kannalta. Energia-asiat ovat olleet aina osuustoiminnan kiinnostuksen kohteena. Osuustoiminnalla oli mm. merkittävä osuus maaseudun sähköistämisessä 1900-luvulla. Sen sijaan ympäristöasiat ovat tulleet osuustoiminnan asialistalle melko hitaasti. Osuustoimintayritysten ympäristötietoisuus ja toimenpiteet ovat kehittyneet siinä tahdissa kuin yrityksillä yleensä, ei nopeammin.
Osuuskuntien jäsenistön erityisodotukset ovat olleet rajalliset. Tämä on ymmärrettävää. Osuustoiminta syntyi ja kehittyi osana maanviljelijä- ja työväestön yhteiskunnallista nousua. Vähäväkisten nousun peruskysymys oli sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien hankkiminen elintason ja elämisen tason nostamiseksi. Ilman talouden kehittymistä jaettavaa ei olisi ollut. Teollistamiseen pohjaava talouskasvu taas on vaatinut runsaasti edullista energiaa. Tämä on ollut pitkä projekti, jossa on vierähtänyt monta sukupolvea.
Jatkuvasti lisääntyvään etenkin uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön perustuvan kasvun rajat ovat olleet näkyvissä jo pitkään, mutta käytännön johtopäätökset ovat odottaneet. Nyt on tapahtunut selvä ajattelutapojen käänne. Tiedämme, että näin emme voi jatkaa, muuta on keksittävä – tai aiheutamme peruuttamattomia vahinkoja koko maailman ekologiselle ja yhteiskunnalliselle tasapainolle.

mpäristöasiat ja niihin kytkeytyvät energiakysymykset tunkevat esiin kaikkialta. Myös osuuskuntien kansainvälisten järjestöjen asialistat ja konferenssiteemat täyttyvät uusilla ympäristöaiheilla. Elintarvikeketjun kautta maatalouden kysymykset kytkeytyvät osuustoiminnallisiin yrityksiin. Osuustoiminnan on syytä muodostaa omat mielipiteensä ja toimintalinjansa, jotta haasteisiin voidaan vastata. Osuuskunnilla on myös erityinen syy ajatella asiaa siltä kantilta, että jos jäsenet kerran toivovat ekologisempaa tapaa toimia, niin silloin sitä on myös syytä kehittää.
Osuustoiminnan kansainvälisissä arvoissa ja periaatteissa mainitaan nykyisin myös ympäristöarvot, mutta kovin lyhyesti. Teksti on viimeksi päivitetty vuonna 1995, joten voi arvioida, että nyt ympäristöarvot painottuisivat enemmän.

lmaston lämpenemisen mukanaan tuoma kuivuminen uhkaa erityisesti Afrikassa ja Aasiassa miljoonien ihmisten toimeentuloa. Miten kehittää esimerkiksi maataloutta ja sitä tukevaa osuustoimintaa, jos yhtäällä aavikoituminen ja toisaalla meren pinnan nousu uhkaavat koko elinkeinoa?
Viime vuoden kansainvälisenä osuustoimintapäivänä 5.7.2008 Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA kehotti kaikkia maailman osuuskuntia pyrkimään yhä tehokkaammin edistämään ekologisesti kestävää kehitystä. Käsitykseni mukaan tällaiset julistukset ovat kuitenkin tuntuneet usein kaukaisilta suomalaiselle osuustoiminnalle.
Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa mm. sitä, että tuottajaosuuskunnat tarkastelevat energiankäyttöään tuotannosta aina markkinoille saakka, vähentävät hiilidioksidi- ja typpipäästöjään, panostavat vihreään energiaan ja kehittävät kotieläinten ruokintamenetelmiä. Kuluttajaosuuskunnat taas pyrkivät minimoimaan hiilijalanjälkensä omissa toiminnoissaan sekä vaativat samaa tavarantoimittajiltaan. Samalla ne tehokkaasti valistavat jäseniään ja kuluttajia. Osuuspankit voivat osaltaan mm. kannustaa investoimaan ympäristöystävälliseen tekniikkaan. Energiaosuuskunnat satsaavat uusiutuvaan tuuli-, aurinko- ja bioenergiaan.
Tällaisia tekoja on jo näkyvissä. Paljoon on vielä uusiakin mahdollisuuksia.

aikeuskerrointa nostaa, että samaan aikaan kun ekologinen ajattelu etenee, myös energiamarkkinat ovat suurissa muutoksissa koko Euroopassa. Eikä mitenkään ole muuttunut se, että talouden kehittämiseen ja elämäntapamme ylläpitämiseen tarvitaan myös jatkossa edullista energiaa.
Turvatuimmin ja edullisimmin energian saa, jos energia-asia on omissa käsissä. Mitä se sitten on? Ennen se tarkoitti sitä, että Suomessa toimi paljon sähköosuuskuntia. Myös kunnat toimivat aktiivisesti energian tuottajina, ja onneksi kaikki eivät lyhytnäköisesti aikoinaan lähteneet myymään omia sähköyhtiöitään pois. Mahdollisimman elinvoimainen hajautettu energiantuotanto on tavallisten ihmisten pitkän tähtäyksen etu.
Jäljellä olevat sähköosuuskunnat ovat nyt nousemassa suureen arvoon: osuuskuntien energian tuotanto, hankinta ja siirto ovat aidosti kuluttajien omissa käsissä. Myös elinkeinoelämä on turvannut ja turvaamassa omissa käsissä olevan kapasiteetin avulla omaa kilpailukykyään. Etenkin uusiutuvassa energiassa osuustoiminnalla on paljon uuttakin tonttia toimia.
Pelikentän suuri kysymysmerkki on valtion rooli: kenen asialla on erityisesti Fortum, jonka kapasiteetti on rakennettu vuosikymmenien kuluessa suurena kansallisena ponnistuksena.

aloudellisen ja sosiaalisen vastuun osalta osuustoiminnalla on paljon hyviä näyttöjä esitettävänään. Ympäristövastuun osalta tarvitaan vielä paljon pohdintaa ja tekoja. Tämä koskee niin osuustoimintaa kuin meitä osuuskuntien jäseniä yksilöinäkin, koko elämäntapaamme. Kysymyksiä kannattaa muotoilla, vastaukset ovat kaikille hankalampia.

Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi.

| Sivun alkuun |