| Taloushistorioitsija suomii "uusia rosvoparoneja" |
| Omistuksen vähättely viime vuosien väärä oppi |
 Markku Kuisma |
Kuisma suree suomalaiskansallisen liikkeen kirkkaimman helmen KOP:n katoamista entisen ruotsalaisen postipankin johtamaan pohjoismaiseen unioniin.
Onnellisena hän pitää Pohjolan päätymistä etäisen fennomaanisukulaisensa OP-ryhmän hoiviin eli kotimaiseen, sinivalkoiseen omistukseen.
Kuisma hahmottaa kirjassaan rahan ja vallan yhteispelin Suomen politiikassa runsaan sadan vuoden ajalta. Sitä ennen hän ryöpyttää angloamerikkalaiset finanssihuijarit ja heidän suomalaiset aate- ja luokkatoverinsa niin, että lukijalle tulee oikein hyvä mieli.
Kuisma tuntee aiheen perusteellisesti. Maan johtava taloushistorioitsija on julkaissut laajat tutkimukset niin metalliteollisuudesta (Outokumpu), valtionyhtiöistä ja idänkaupasta (Neste), pankeista (KOP), osuustoiminnasta (Pellervo) sekä tietenkin metsäteollisuudesta.
Kuisman teos ei ole tutkimus vaan tutkittuun tietoon perustuva esseekokoelma. On yhtä ilahduttavaa kuin harvinaista, että huippuasiantuntija puhuu omalta alaltaan suomeksi suorin sanoin.
Vaaliraha nyt nappikauppaa
Metsäteollisuuden asema oli pitkään keskeinen, koska se oli ainoa merkittävä teollisuudenala. Itsenäisyyden alussa senaatti eli hallitus oli tukevasti metsäteollisuuden käsissä. Se ajoi ensin kuningasta, sitten Mannerheimia presidentiksi ja tuki hänen kaavailujaan sotaretkestä Pietarin valtaamiseksi.
Kansan enemmistö ajatteli kuitenkin toisin. Eduskunta rajoitti voimakkaasti yhtiöiden maanhankintaa. Eduskunnan vastapainoksi perustetulta äärioikeistolaiselta lapuanliikkeeltä metsäteollisuus joutui tärkeän kauppakumppanin Englannin painostuksesta vetämään tukensa alkuvaiheen jälkeen. Näin Suomi säästyi diktatuurilta, johon suurin osa Euroopan maista 1930-luvulla vajosi.
Suomeen pystytettiin punamultahallitus. Se oli pahinta, mitä metsäteollisuus silloin saattoi kuvitella. Sodan jälkeen se pohja oli kuitenkin kauan teollisuudelle vankin turva kommunismia vastaan. Politiikkaan tulvi rahaa...
Nykyistä vaalirahakohua Kuisma luonnehtii median paisuttamaksi nappikaupaksi. Puolueilla on häpeämistä vain tukisummien pienuuden vuoksi. Median tiedot ovat samaa tasoa kuin 1990-luvun alun kohussa Ruokolahden leijonasta, sivaltaa Kuisma.
Raade sitoutui ilman optioita
Kuisma ei kumarra Brysselin herroja eikä kotimaisia populisteja.
Esimerkiksi valtionyhtiöt hän hyväksyy muiden joukkoon, eikä valtio saa omistajana olla kuuro, tahdoton, hölmö lehmä, kuten yltiökapitalismin kannattajat vaativat.
EU:ssa rikollisiksi tuomitut kartellit toivat paljon hyvää. Kansakunta on kartelleilla rakennettu, sanoo Kuisma. Kartellien jälkeen on pitänyt siirtyä arvaamattomiin globaaleihin suuryritysfuusioihin.
Eniten Kuismaa miellyttävät isänmaalliset suomenkieliset liikemiehet, jotka nostivat yrityksensä huipulle. Heitä ei voi verrata nykyisiin superahneisiin optionkalastajiin.
Vuorineuvos Eero Mäkinen loi ilman optioita Outokummusta maan suurimman yrityksen kansainvälisten kartellien paineessa. Nesteen Uolevi Raade ei koskaan nauttinut optioita. Silti hän oli yhtiöön niin sitoutunut, että hänet jouduttiin lähes kantamaan eläkkeelle.
PEKKA ALAROTU
Markku Kuisma: Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa. 196 sivua. Siltala. 32,90 €.
| Sivun alkuun |