On välillä virkistävää lukea Pellervo-Seuran vanhoja dokumentteja. Parhaimmillaan niistä löytää puhuttelevia yhtäläisyyksiä nykyhetkeen. Toki myös eroja löytyy, sillä osuustoimintajärjestön ympärilläkin maailma on mullistunut vähintään kerran vuosikymmenessä.

Muutoksiin on aina lopulta sopeuduttu, vaikka se onkin ehkä välillä vaikealta tuntunut. Joskus parhaimmillaan muutoksiin on itsekin aktiivisesti yritetty vaikuttaa.

Jos Pellervon julkaisemasta osuustoiminnan 100-vuotishistoriasta voi jotakin oppia, niin ainakin tämä: suomalaisella osuustoimintaliikkeellä on sittenkin ollut poikkeuksellisen hyvä kykyä aina sopeutua aikojen rajuun vaihteluun.

Osuustoiminnan omistajuus ja sen kehittäminen ovat olleet Suomen Osuustoimintalehden perusaineistoa lehden perustamisesta 17.12.1908 lähtien. Tosin omakohtaisesti tunnen lehden lähemmin vasta lähtien vuodenvaihteesta 1987 - 88, jolloin ilmestyi oheisessa kuvassa oleva numero teemanaan omistajaohjaus. Nykyisin sitä sanottaisiin hienosti Corporate Governance -keskusteluksi.

Kansi on peräisin osuustoiminnan pysähtyneisyyden ajalta, jolloin moni suomalainen suurosuuskunta näytti kehittyvän saneerauskypsäksi ennen kuin niiden hallinto riittävän jämäkästi pystyi korjaamaan kurssin. Pellervolaisissa yrityksissä tuo ryhdistäytyminen sittemmin kuitenkin onnistui.

Hankkija-Noveraa lukuunottamatta. Jonne meni, surullista kyllä, vain yksi tilattu Osuustoiminta -lehti: sen pääjohtajalle. Lehtemme ei valitettavasti levinnyt myöskään työväenliikkeen osuustoimintayrityksiin.

Konkurssit opettavat eniten

Tällä hetkellä lehdellämme on edelleen meneillään kova vääntö tilausten myymiseksi myös uusille osuuskunnille. Edellisinä vuosina tilaajapohja on jäänyt vain noin 150:een maksulliseen vuosikertaan, mutta uskon, että pystymme tuplaamaan tuon määrän vuoden loppuun. Silloin pystynemme jatkamaan myös tätä Uusi osuustoiminta -neuvontaliitteen julkaisemista.

Uusien osuuskuntien joukossa on ollut tähän mennessä tapahtunut myös kymmenkunta konkurssia. Olemme aloittaneet myös niiden analysoinnin ja tulemme sitä jatkamaan. Olisihan järjetöntä, jos niistä saatavaa oppia ei pystyttäisi ottamaan käyttöön. Muiden ei tarvitse toistaa samoja virheitä, joihin osa on ehtinyt sortua ja joutunut kipeästi maksamaan.

En mitenkään erityisesti ihaile amerikkalaisia, mutta siellä elää ainakin yksi tähän sopiva viisaus. Konkurssit opettavat. Yritysjohtajaa, joka ei ole tehnyt vähintäänkin yhtä konkurssia uransa varrella siitä selviten, ei pidetä edes pätevänä.

Tarkista ensin aika ja paikka

Jos osuustoiminnasta tulee kaverin kanssa puhe, niin ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, ovatko kaverin tiedot osuustoiminnasta ollenkaan ajan tasalla.

Usein nimittäin paljastuu, että käsitykset perustuvatkin esimerkiksi kerrottuun 1980-luvun tilanteeseen - tai 1990-luvun alun tilanteeseen. Ne molemmat ovat kuitenkin logiikaltaan ja toimintaympäristöltään ihan erilaisia aikoja kuin mitä tänään elämme. Osuustoiminta on sen jälkeen muuttunut radikaalisti. Tällaisia törmäysriskejä osuustoiminnasta puhuttaessa on todella paljon.

Luulenpa, että tämä oli vaikuttamassa, miksi esimerkiksi Sammon toimitusjohtajalla Björn Wahlroosilla meni mielestäni arvio pieleen, kun hän viime keväänä käväisi haukkumassa osuustoiminnan. Tosin ne taisivat olla tilatut haukut, kun hänet oli pyydetty puhumaan ulkopuolisena Pellervo-Instituuttiin. Mutta, niinhän se taitaa olla, että joskus ulkopuolinen kritiikki siivittää eteenpäin, ja joskus taas ei.

Osuuskuntia joka lähtöön...

Vanhoja osuustoimintadokumentteja lukiessa tulee myös miettineeksi, mikä maailmassa on sadassa vuodessa oikeastaan muuttunut. Ihmiset eivät ehkä paljoakaan, kuten Mika Waltari huikeissa historiallisissa romaaneissaan ja etenkin Sinuhessa todistelee.

Mutta ympäröivä moninainen kulttuuri on muuttunut sitäkin enemmän, teknisestä kehityksestä puhumattakaan.

Suomalaisen osuustoiminnan isänä tunnettu Hannes Gebhard kertoi vuonna 1906 painetussa kirjasessa "Pellervo ja Osuustoiminta Suomessa", miten moniin erilaisiin tarkoituksiin osuuskuntia voidaan perustaa. Viljelijät ovat perustaneet esimerkiksi koneosuuskuntia "yhteisesti hankkiakseen ja vuorotellen käyttääkseen sellaisia ammatissa tarvitsemiaan koneita, jotka kullekin erikseen tulisivat liian kalliiksi". Osto- ja myyntiosuuskuntia on perustettu ammattitarvikkeiden yhteisostoa varten. Emännät ovat perustaneet munanmyyntiosuuskuntia.

Myös viljanmyynti-, saha- ja metsänmyyntiosuuskuntia syntyy.

"Erityisesti on mainittava maanosto-osuuskunta, jonka tarkoituksena on tilattomille hankkia yhteisvoimin omaa maata."

"Tämän lisäksi on jo maaseudulla kulkuneuvojen parantamiseksi m. m. silta-osuuskunta ja lautta-osuuskunta kylänteitä varten, höyryveneosuuskunta muutamien talojen yhteistä tarvetta varten sekä telefooniosuuskunta. Tämän yhteydessä sopinee mainita myös sähköosuuskunta."

...vai olisiko sittenkin...

Gebhard jatkaa, miten "kaupunkilaiset ovat meillä tähän saakka perustaneet yhteisten tarpeittensa tyydyttämiseksi m. m. osuusleipomoja, jotka voivat menestyä erittäin hyvin ja kasvaa suuriksi liikkeiksi; osuusravintoloita yhteistä ruokapaikkaa ylläpitääkseen; osuussaunoja; rakennusosuuskuntia yhteisesti hankkiakseen omia asuntoja; sanomalehtiosuuskuntia ylläpitääkseen lehteä erityistä tarkoitusta varten j. n .e."

Myös kivi- ja rakennusteollisuusosuuskuntien Gebhard päättelee menestyneen. Hän kuitenkin on havainnut, että "useimmat käsi- tai tehdastyöläisten tuotanto-osuuskunnat eivät menesty ja ne, jotka menestyvät, muuttuvat tavallisesti kapitalistisiksi liikeyrityksiksi".

Kuten Gebhardin listasta havaitaan, niin ihan kaikille aloille osuustoiminta ei ole sittemmin vakiinnuttanut asemaansa. Niillä on ehkä palvelujen tarjonta ollut muutenkin riittävää. Tai sitten yhteiskunnalliset olot ovat esimerkiksi lainsäädännön kautta kehittyneet siten, että ongelma on tullut muuten ratkaistuksi; tällaisesta kehityksestä selkeä esimerkki on Gebhardin mainitsema ja hänelle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä maanhankinta tilattomalle väestölle. Tai sitten osuuskunnat eivät ole onnistuneet hyödyntämään niillä riittävästi omia luontaisia vahvuuksiaan.

Ihan kaikille aloille osuuskunnat eivät mielestäni oikein edes sovellu. Viisas valitsee esimerkiksi arvopaperikauppaa pyörittävän riskifirman yritysmuodoksi jonkun muun kuin osuuskunnan, ainakaan laajajäsenisen. Jotta pystyy itse tekemään vikkeliä vaihdoksia keneltäkään omistajalta kyselemättä. No, nyt tietysti moni miettii, onko arvopaperikaupan pyörittäminen tänä päivänä ylipäänsä viisasta toimintaa... mutta se on jo toinen juttu.

...eri yritysmuodoilla oma luonteensa?

Myös monet Atrian ja HK Ruokatalon tapaiset osuuskunta + osakeyhtiö -yhdistelmät, hybridit ovat usein käytännössä osoittautuneet tuloksellisiksi. Osuuskunnat ovat vakaita pääomistajia ja osakeyhtiöt operoivat tehokkaina jalostajina markkinoilla. Toki kaikkien yhdistelmien ei tarvitse olla pörssilistattuja, listaamattomia toimii esimerkiksi osuuskauppapuolella.

Kaikilla tällaisilla ratkaisuilla on sekä omat luontaiset vahvuutensa että myös heikkoutensa.

Osuustoiminnan luontaisesta sopimisesta jollekin alalle on ehkä paras esimerkki osuusmeijeritoiminta. Se on kansainvälisestikin saavuttanut vapaassa kilpailussa vahvat asemat. Kansainvälisistä taloustieteilijöistä esimerkiksi Henry Hansmann ja Bengt Holmström (OT 4/01) ovat kiinnittäneet huomiota asiaan.

Asiaa tutkinut Petri Ollila on viitannut mm. siihen, että vapaana kauppatavarana tuore maito aika äkkiä pilaantuu. Ja menettää arvonsa, ellei joku osuuskunnan tapainen luotettava ja pitkäjänteinen kumppani hoida sen jalostusta ja markkinointia kuluttajille.

Kannattaa olla optimisti. Ehkä ihmiset oppivat valitsemaan yhä paremmin myös yritysmuodon kuhunkin tarkoitukseen aina parhaiten sopivaksi. Ja tarvittaessa vaikka vaihtamaan yritysmuotoa - tai jopa rakentamaan yhdistelmän - liiketoiminnan luonteen muuttuessa.

Näiden asioiden selittäminen tavalliselle kansalle vain ei ihan helppo juttu ole. Mieleen tulee englantilaisen kokeneen ot-kouluttajan Edgar Parnellin käyttämä vertaus. Parnellin mielestä liian moni osuuskunnan jäsen sotkeutuu "osuustoiminnan periaatteisiin" yhtä lailla kuin enemmistö sotkeutuu, kun yrittää kuvailla kierreportaita käsiä käyttämättä...