Soneran onneton omistajaohjaus

Myös valtionyritysten on tajuttava, että hallinnossa ei ole kyseessä vain yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen edellyttämä välttämättömyys. Valitsijoiden eli puolueiden on puolestaan tajuttava, että hallintomiespaikat eivät ole kiintiöityjä palkintovirkoja. Ja itse valtionyritysten luottamushenkilöiden on tajuttava, että tehtävä edellyttää muutakin kuin paikallaoloa läsnäolijoita kirjattaessa.

Tähän tapaan tiivisti mielipiteensä Soneran opetuksista koko kansalle Paavo Ruotsalainen Pielavedeltä Savon Sanomissa 13.8. Hän kertoo olevansa itse pellervolaisen hallintomieskoulutuksen läpikäyneitä konkareita.

"Johtajat johtavat ja luottamusmiehet luottavat, sanoi aikoinaan osuuskuntaväki." Mutta Ruotsalaisen mukaan hallintomieskoulutus pyrki jo pari vuosikymmentä sitten romuttamaan tämän käsityksen. Silloisista luottamusmiehistä pyrittiin tekemään hallintomiehiä tai nykyisin hallintohenkilöitä. Pyrittiin myös korostamaan asemaan sisältyvää vastuuta riippumatta siitä oliko hän tehtävässään asiantuntijana tai ns. maallikkona.

"Kahdeksankymmentäluvulla koettiin lähes ennennäkemätöntä. Osuuskuntia päästettiin konkurssiin, suurimpana ruumiina Hankkija (1992). Sen verran oppi oli mennyt perille, ettei jäsenkunnan lompsat auennetkaan enää kuuliaisesti laivan ollessa uppoamassa."

"En kuitenkaan muista, että alussa mainituissa koulutustilaisuuksissa olisi poliitikkoja näkynyt, vaikka heitä osuuskuntien hallintoelimissä oli silloinkin runsaasti. Soneran hallintoneuvosto väittää olleensa tietämätön mitä yhtiössä tapahtui, jopa niin, että sen jäsen Bjarne Kallis on nyttemmin julkisuudessa vaatinut siitä selvitystä. Kuitenkin liikenne- ja viestintäministeriön raportin mukaan hallintoneuvostossa käsiteltiin asiat normaalissa järjestyksessä.

Koska hallintoneuvosto on omasta puolestaan hyväksynyt strategiset ratkaisut, ei ole katsonut riskien ja mahdollisuuksien olevan ristiriidassa ja hyväksynyt tilinpäätökset, lienee se katsonut saaneensa tarpeelliset tiedot."

"On selvää, että keskustelu mm. hallintoneuvostojen tarpeellisuudesta tulee tämän jälkeen kiihtymään. Pelättävissä on että tässäkin, kuten ennenkin myllerrysten jälkeen, mennään äärimmäisyydestä toiseen: aletaan vaatia koko järjestelmän lopettamista! Se olisi vahinko, sillä kyseisillä elimillä oikein käytettynä on edelleen oma tehtävänsä omistajakunnan, asiakaskunnan ja muiden sidosryhmien näkemysten tuojana yritykselle sekä päinvastoin", Paavo Ruotsalainen katsoo.

Eipä tähän ole osuustoiminnan näkökulmasta paljoa lisäämistä, olen samaa mieltä. Kannattaa panna visusti korvan taakse. Tässä asiassa viisaat hallintohenkilöt osaavat toimia yhdessä tilintarkastajien kanssa.

Soneran aiheuttama kriisi valtionyhtiöiden onnettomassa omistuksessa ja hallinnossa on varmaan syystä syntynyt. Pitkälti yli neljän miljardin euron tappioista vastuulliset poliitikot eivät tule pääsemään tilanteesta kuin koira veräjästä. Se ravistellee myös virkamieskuntaa etenkin liikenne- ja viestintäministeriössä.

Eikä muuten mediaväkikään tästä ihan kastumatta selviä, jos tuli pari vuotta sitten sopuleina umtseista hehkuttaneeksi. Sokaistuneena piskuisen Soneran maailmanvalloitussuunnitelmista.

Osuustoimintaliikkeen tappioksi kriisi ei kuitenkaan vyöry. Meillä omistajaohjaus on ollut ja on paljon paremmissa kantimissa, ainakin viime vuosien vakuuttavista tuloksista päätellen. Silti meilläkin yritysten omistajaohjauksessa tehtävää eri tasoilla varmasti riittää jatkossakin, etenkin kun maailma niin nopeasti muuttuu.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |