![]() |
|||
Asuntomarkkinoilla edessä loiva jarrutus Asuntojen hinnat ovat nousseet nopeasti siitä huolimatta, että talouden kasvu on ollut hidasta. Hintojen jatkuva nopea nousu on jatkunut vielä kuluvana kesänäkin, ja jopa muuttotappioalueilla hinnat ovat kohonneet yli 1980-luvun hullujen vuosien.
Lainanottajat ovat kuitenkin varautuneet korkotason nousun tuomiin lisäkustannuksiin, ja useimmiten varautuminen on sitä parempaa, mitä suurempi laina on. Äkkipudotus edellyttäisi sitä, että monet asunnon ostajat joutuisivat pakkotilanteeseen esimerkiksi työttömyyden takia tai korkotason nousu olisi rajua. Asuntolaina ei ole enää yhtä suuri riski kuin menneinä vuosina. Laina-ajat ovat pidentyneet viime vuosina huimasti, monilla takaisinmaksuaikaa on jopa yli 20 vuotta. Osa lainoista on tasaerälainoja, jolloin koron nousu näkyy takaisinmaksuajan pidentymisenä. Lisäksi lainan hoidon voi vakuuttaa odottamattomien tapahtumien varalta. Mitä suuremmat lainat, sitä useammin lainaturvavakuutus otetaan. Kun sekä omakohtainen että koko talouden työttömyysriski koetaan melko pieneksi, suuriakin lainoja otetaan. Asuntolainoista tuleekin normaaliolosuhteissa pankeille vain vähän luottotappioita. Tämä lienee kilpailun ohella eräs syy siihen, että marginaaleja on pystytty vetämään alas. Asuntorahoitukseen nämä kaikki piirteet ovat tulleet vasta 1990-luvulla, eivätkä ne olleet vielä 1990-luvun alun suuren hintakuplan aikaan pehmentämässä muutoksia.
Hintojen nousu ja muuttoliike ovat voimistaneet asuntomarkkinoiden erilaisuutta eri puolilla maata. Maaseutualueilla asuntoneliö maksaa usein alle 600 euroa, kun pääkaupunkiseudulla luku on kerrottava neljällä. Ei olekaan ihme, että monet haaveilevat muuttavansa pienestä kerrostalokaksiosta hulppeaan omakoti- tai rivitalokotiin maalle. Hinnat ovat nousseet kaikkialla, mutta eri vauhdilla kasvukeskuksissa kuin maaseudulla. Lapin maakunnassa kuluttajahintoihin suhteutetut asuntojen hinnat ovat nyt alempana kuin kaksi vuotta sitten, mutta pääkaupunkiseudulla 12 % korkeammat. Näin ollen myös ylikuumenemisriskit ovat erilaisia. Pääkaupunkiseudulla muuttoliike on kääntynyt selvästi kehyskuntiin, ja asuntojen kysyntä ei enää kasva aiempaa vauhtia. Toisaalta tonttimaata on niukasti, ja rakentamiseen vapautuvat tontit kilpailutetaan. Tonttien hinnat ovatkin nousseet asuntoja nopeammin. Maaseutualueilla asuntojen tarve puolestaan laskee väestön vähenemisen vuoksi. Eivätkä heikoimmin varustellut tai sijainniltaan huonot asunnot mene edes kaupaksi.
Lisää numerotietoa asuntomarkkinoista artikkelin nettiversiossa
osoitteessa: |
|||
| Sivun alkuun | |