On aika vaikuttaa! 

allituksen viime syksynä julkistamat linjaukset osuuspääomien verokohtelusta eivät pitäneet. Syksyllä kerrottiin, että asiassa ei ole "tavanomaisen osuustoiminnan" kannalta mitään ongelmaa. Lausuntoja ei talvella pyydetty. Valtiovarainministeriön esitykset tulivat vasta toukokuussa julki ja yllättivät osuustoimintaväen ikävästi.

Hyvin laaja yritys- ja pääomaverouudistus pitää toki sisällään yhteiskunnan kannalta enimmäkseen hyvää. Se keventää yritysten verotusta ja toisaalta turvaa myös yhteiskunnan tarvitsemat verotulot. Mutta suomalaisen osuustoiminnan kannalta laki on valitettavan asiantuntematonta tekoa.

arjosin asiasta Helsingin Sanomille 22.6. mielipidekirjoitusta, jota lehti kuitenkaan ei julkaissut. Sen sijaan HS julkaisi kansanedustaja Arto Bryggaren (sd) päinvastaisen mielipidekirjoituksen, joka vilisee virheitä.

Ilmeisesti kansanedustaja on vain suoltanut valtiovarainministeriön aineistoa lehdelle itse tietoja mitenkään tarkistamatta. Bryggarea oli ärsyttänyt Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan 18.6. ottama kanta, jossa lehti oli osittain asettunut tukemaan osuustoiminnan esittämää kritiikkiä asiassa.

Kuvio: Olli Kauppi

Bryggare ja valtiovarainministeriö väittävät, että osuuskuntiin kuuluisi vain 900.000 suomalaista. Mutta osuuskunnissa oli jo vuodenvaihteessa yli kolme miljoonaa jäsentä. Määrä on edelleen kasvussa. Osuuskuntia on yli 3.500. Olemme Kansainvälisen osuustoimintaliiton presidentti Ivano Barberinin mukaan maailman suhteellisesti osuustoiminnallisin kansakunta maailmassa.

Yhteistä jäsenistöä on kaikille osuustoimintayrityksille runsaasti. Jäsenyyksiä on tyypillisesti 2 – 5 samalla ihmisellä tai kotitaloudella. Juuririhmaston eli jäsenistön kautta kaikki elävät ja hengittävät tosiasiallisesti yhdessä, vaikka yritysten itsenäisyyttä eri puolilla korostetaankin. Suhteessa verotusjärjestelmään niiden on nyt kuitenkin pakko yrittää löytää nopeasti yhteinen sävel.

Bryggare myöntää, että tuottajaosuuskunnissa 1.500 euron veroraja saattaa joidenkin kohdalla ylittyä, mutta vähättelee sen merkitystä. Kuitenkin eri osuuskuntien maksamat osuuspääoman korot laskettaisiin yhteen ja yhteissummasta maksettaisiin vero.

Verovaikutukset nimenomaan kohdistuisivat osuustoimintaliikkeen kaikkein aktiivisimpaan osaan.

Kuinka moni suomalainen lähivuosina tulee automaattisesti ylittämään verottomuuden rajan? Heitä täytyy olla todella paljon. Ensimmäisinä ja runsaslukuisempina sen tulevat ylittämään viljelijät ja metsänomistajat. Tuottajaosuustoiminnassa on muutenkin paineita vahvistaa yritysten omia pääomia. Tämä on selvästi myös merkittävä elinkeinopoliittinen kysymys.

Tehtävänä ei ole pakottaa osuuskuntia vaihtamaan yritysmuotoa, mikä vaara suurempien yritysten kohdalla on ilmeinen. Verot kun yksinkertaisesti voisi välttää muuttumalla osakeyhtiöksi. Tähän varaan esimerkiksi Jere Lahti (kok.) eduskuntakeskustelussa viittasi. Se ei liene kenenkään etu. Vähintä, mitä lainsäädännöltä voidaan odottaa, olisi sen neutraalius kilpailevien yritysmuotojen suhteen. Osuustoimintaa puolustavat puheenvuorot eduskunnassa käyttivät myös mm. Nils-Anders Granvik (Rkp), Jari Koskinen (kok.) ja keskustan Seppo Lahtela, Pekka Nousiainen ja Aulis Ranta-Muotio.

Ei ole löytynyt mitään todellisia perusteita sille, miksei osuuskuntaan ja osakeyhtiöön voitaisi soveltaa samaa verorajaa. Yhtäläisyys loisi lainsäädäntöön myös tarvittavaa selkeyttä.

Verolaki on myös ristiriidassa uuden osuuskuntalain kanssa. Muistan hyvin, miten pitkään ja perusteellisesti lakia valmisteltiin, jotta se mm. soveltuisi mahdollisimman hyvin niin pienille kuin suurille osuuskunnille. Laki onkin käytännössä toiminut erittäin hyvin. Nyt ei äkkinäisellä verotuksella saisi uhata saavutusta.

Osuustoiminta on selkeimmin suomalaisen sinivalkoisen omistuksen turvaamista tässä maassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kirjoitin kesäkuussa asiasta mielipidekirjoituksen Kalevalle, Keski-Uusimaalle, Karjalaiselle ja Etelä-Saimaalle.

yt on suomalaisen osuustoimintaväen oikea aika yrittää vaikuttaa, jotta asia pystyttäisiin eduskunnassa korjaamaan. Toivon, että tämän lehden julkistamista selvityksistä on siinä työssä eri puolilla apua.

Suomalaisen osuustoiminnan kehityksen kannalta tämä laki muodostaa pahimman ja nopeimman mahdollisen uhkan. Jos jokainen nyt heittäsi oman takkinsa tuleen, niin asia ihan varmasti korjaantuisi.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |