Kotimaan työvoimakustannukset Isoja yhtiöitä vaivaa työvoiman tuottavuus. Suomalaisen työvoiman hinta ja työmarkkinoiden toiminta ovat tärkeä osa teollisuuden ja palvelualojen tuotantokustannuksista. Kansainvälinen kilpailu halpojen kustannusten maista kasaa paineita muutoksille. Näitä muutoksia ei ole helppo toteuttaa, kun eri etuuksia puolustavien tahojen näkemykset ja poliittiset realiteetit on otettava huomioon kaupallisia etuja vastaan. Kukaan meistä ei voi paeta laajempien markkinoiden todellisuutta. Pään pensaaseen paneminen ei poista ongelmia. Yhtiön osakkeen hinta nousee, kun yhtiön tuloksenteko on kestävällä pohjalla. Yhtiöt kasvattavat tuloksiaan myymällä enemmän entisillä katteilla tai leikkaamalla kustannuksia myyden saman määrän tai enemmän. Kova kilpailu asettaa aina paineita katteisiin, eivätkä myynti-ihmiset jätä kiviä kääntämättä. Alhaisemmat tuotantokustannukset ja muu yhtiön tehokkuus on ollut Nokian menestyksen salaisuus matkapuhelintuotannossa ja sen logistiikassa. Nyt kun gsm-markkinat ovat kypsyneet, on tuottoja kuitenkin vaikea kasvattaa myymällä enemmän samalla katteella. Kustannusten alentaminen on tällaisella markkinalla tärkein yksittäinen alue kilpailuetujen saavuttamisessa. Kiinaan muutto hyvin huono ratkaisu Tuotannon siirtäminen halpojen kustannusten maihin ei ole helppoa eikä halpaa, eikä näin saavutettu etu välttämättä kestä pitkään. Paikalliset kustannukset ja verot nousevat nopeasti, kun ulkomaiset yhtiöt tulevat maahan. Työntekijät ja teollisuus näet tarvitsevat ja vaativat parempaa infrastruktuuria. Nämä investoinnit eivät ole halpoja. Lisäksi ylempi johto ja ulkomaille muuttavat työntekijät eivät välttämättä viihdy pitkään esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa. Olen havainnut tämän työskennellessäni Aasiassa. Tärkeä vaihtoehto Euroopalle siis on alentaa työvoimakustannuksia ja parantaa tuottavuutta. Eurooppalainen työ ylihinnoitellut itsensä Elokuussa kansainvälinen valuuttarahasto vaati Euroopan unionilta päättäväisiä toimia työmarkkinoiden vapauttamiseksi ja työaikojen pidentämiseksi euroalueella. Samaan aikaan Siemens, DaimlerChrysler ja Bosch solmivat työntekijöidensä kanssa sopimuksen työaikojen pidentämiseksi 40 tuntiin ilman, että palkkoja korotetaan vastaavasti. AB Scanian pääjohtaja on ehdottanut 40 - 45 tunnin työviikkoa ilman palkankorotuksia. Työmarkkinoiden osalta fakta on se, että Euroopassa tuottavuus per työtunti on 93 %, mutta tuottavuus per kansantuote on vain 73 % Yhdysvaltain vastaavasta. Olemme Euroopassa siis yhtä tuottavia tehtyä työtuntia kohti kuin Yhdysvalloissa, mutta siellä työntekijät työskentelevät 200 tuntia vuodessa enemmän. Lisäksi Yhdysvalloissa työsuhteet ovat joustavampia. Eurooppalainen työvoima on hinnoitellut itsensä ulos markkinoilta. Luonnollisesti ammattijärjestöt ovat vahvasti tällaista näkemystä vastaan. Mutta pelkään, että he tulevat häviämään tässä taistelussa. Vastustajien on joustettava realiteettien edessä. Tässä maassa suurin osa maanviljelijöistä työskentelee vähintään 50 - 60 tuntia viikossa. Suurin osa kotiäideistä ja johtoasemissa olevista työskentelee vähintään 50 tuntia. Saavutetuista eduista tiukasti kiinni pitävien ammattijärjestöjen takia monet ravintolat ja muut palvelujen tarjoajat ovat viikonloppuisin ja iltaisin kiinni, koska heillä ei ole varaa maksaa korotettuja palkkoja. Paperilla näyttää hyvältä, kun saa tuplapalkan sunnuntai- ja iltatyöstä, mutta jos työtä ei ole tarjolla, ei palkkakaan juokse. Nokian johto on todennut, että työtätekevät maksavat Suomessa liian korkeita veroja. En pane pahakseni verojen maksamista, mutta nykyisenlaista työttömyyttä ei ole aikaisemmin Suomessa nähty tai hyväksytty. Kolmesataatuhatta työtöntä on veronmaksajien kannalta raskas taakka. Valtion tuella työtä matalapalkka-aloille! Pasi Holmin ja Vesa Vihriälän esitys siitä, että valtio tukisi matalapalkka-alojen työnantajamaksuja, on loistava ajatus, koska ihmiset saataisiin näin työmarkkinoille nopeimmin. Valtion tuki tarkoittaa sitä, että työnantajilla on varaa palkata enemmän työntekijöitä. Jos esimerkiksi useammat ravintolat olisivat auki viikonloppuisin, useammat ihmiset käyttäisivät niiden palveluita. Tämä kotimainen kysyntä kohentaisi talouttamme. Työttömyyden taakka helpottuisi. Myös tuottavuus paranisi tällä suhteellisen pienellä valtion tuella. Mallia on testattu Ranskassa. Ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen, että alentamalla suorasti työvoimakustannuksia parannetaan työmarkkinoita. Mutta saavutettujen etujen puolustaminen ja kvartaalikapitalismi valitettavasti halvaannuttavat puolueet, ammattijärjestöt ja muut eturyhmät pysymään bunkkereissaan. Selkeä ohjelma työvoimakustannusten alentamiseksi vaikuttaisi positiivisesti Suomen talouteen, kun yrityksissä mm. tuottavuus paranisi. Tuottavuuden nousu taas johtaisi osakkeiden korkeampiin arvostuksiin. Samalla se tarjoaisi osakeanalyytikoillekin taas olemassaolon oikeutuksen.
Kysymykset, palautteet ja kommentit pörssikolumnistillemme
pyydämme osoitteella: |
|||
| Sivun alkuun | |