Jäähyväiset Andelsbladetille! 

Maailmaan jää lukuisia osuustoimintalehtiä tämän kesällä viimeiseksi jääneen Andelsbladetin jälkeenkin - mm. Hollantiin, Puolaan, Amerikoihin ja Aasiaan - mutta korkeatasoiselle, valppaalle, kriittiselle ja luotettavalle osuustoiminta-aiheiselle journalismille läheisen sisarlehtemme loppuminen on korvaamaton isku.

Upeat värikuvat ja osuuskuntien tai niiden tuotteiden esittelyt - sellaisista julkaisuistahan maailmalla ei ole pulaa. Mutta ne eivät vielä tee mistään lehdestä aidosti journalistista tuotetta, joka tässä ajassa ja tässä maailmassa tuntee oman pitkäjänteisen tehtävänsä ja vastuunsa omalle lukijakunnalleen. 

Andelsbladetilla se lukijakunta oli ainutlaatuinen; sen ydin koostui nimenomaan osuustoiminnan keskeisimmistä päättäjistä eri puolilla. Kuka tällaisen joukon lukuisissa erilaisissa, erikokoisissa ja eri toimialoilla toimivissa yrityksissä ylipäänsä edes jotenkin pystyisi pitämään koossa? Sehän on kuin silakkaparvi, jossa johtajaa ei suvaita eikä myöskään valita. Silti parvi yleensä aina selviytyy luonnossa kriisitilanteistakin. 

Biologit puhuvat silakkaparvista holografisena organisaationa. Tietyltä kantilta se kuvaa mainiosti myös osuustoiminnan pohjimmaista luonnetta ja pyrkimystä tasa-arvoon. Kuitenkin sillä lisäyksellä, että osuustoiminnassa johtajat demokraattisesti valitaan määräajoiksi. Ilman johtajuutta mekään emme kovassa maailmassa selviä kuten käytäntö on osoittanut.

Aina vain 
läheisimpään

Kaikesta näki, miten tanskalaisen osuustoimintaliikkeen sydän sykki ja vei osaltaan myös kehitystä eteenpäin nimenomaan Andelsbladetin sivuilla. Se säilytti kiinnostavuutensa loppuun asti, vaikka kieliongelmat tuottivatkin omat pulmansa lehden jatkuvassa seuraamisessa.

Andelsbladetin menetys tuntuu siksi surulliselta. Lehtikuolema tiesi mihin kipeimmin iskeä, läheisimpään. Aina vain läheisimpään. 

1980-luvulla Osuustoiminta-lehden edelliselle toimittajalle Jukka Jääskeläiselle se läheisin oli ruotsalainen Nya Perspektiv, lehtemme yhteistyökumppani. Tehtiin mm. yhteisiä artikkeliprojekteja ja -vaihtoja. 

LRF eli Ruotsin MTK lopetti alkuaan Perspektiv-nimellä ilmestyneen lehden jo vuonna 1964, mutta raunioista syntyi 1967 Nya Perspektiv. Pienentyvällä levikillään - loppuaikoina 4000 - se jaksoi pinnistellä vuoteen 1989 asti jättäen paljon kokoaan merkittävämmän jäljen naapurimaamme kulttuuriin, talouteen ja erityisesti osuustoimintaan.

Nobel-kirjailija Ivar Lo-Johansson omisti omaelämäkerrallisessa teoksessaan ”Frihet” lehdelle kokonaisen kappaleen, jossa hän arvioi Perspektiv-lehden maansa 1950-luvun merkittävimmäksi kulttuurilehdeksi: 

”... sillä oli paljon laajempi merkitys kuin laajalevikkisemmillä julkaisuilla, jotka jo unohdettiin ennenkuin painomuste oli sivuilta ehtinyt kuivua”... ”Siitä että oli kirjoittanut tai tullut pelkästään mainituksi lehdessä, kehittyi vähitellen eräänlainen huippumeriitti huonoista kirjoituspalkkioista huolimatta.” 

Nya Perspektivin aikanaan jättämä aukko oli tarkoitus täyttää lisäämällä vastaavaa aineistoa LRF:n Land -lehdessä. Mutta vastaavaa foorumia siitä ei oikein koskaan kehkeytynyt. Keskustelu tyrehtyi. Ruotsalainen maatalousosuustoimintakin on sittemmin ajautunut nykyiseen kilpailukyvyttömään jamaan. 

Andelsbladet teki Osuustoiminta-lehden kanssa vain hyvin pientä yhteistyötä muutamissa kuvavaihdoissa, mutta seurasimme ja suomensimme vuosien varrella paljon sen antia omille lukijoillemme. Välillä hirvitti, että siteeraamme sitä liikaakin maksamatta siitä mitään. Erityisesti analyysit yhteisen toimintaympäristön muutoksesta kiinnostivat meitä.

Andelsbladetin toimituksessa työskenteli viime aikoina kolme toimittajaa. Sitä pyöritettiin pitkään joka toinen viikko lukijoille tulleella uutislehtikonseptilla, joka kävi kalliiksi. Se joutui toimimaan käytännössä ilman maksullisia ilmoituksia. Lisäksi suuri osa lehden 6 700 kappaleen painoksesta jaettiin ilmaiseksi eri sidosryhmille.

Nähtäväksi jää, miten Andelsbladetin jättämä aukko tiedonvälityksessä ja keskustelussa tulee täyttymään ja myös se, kuinka ainakin toistaiseksi kilpailukykyisenä kehittynyt tanskalainen osuustoiminta tulevina vuosina pärjää.

Monenlaisia 
selviytymisstrategioita

Osuustoimintatutkimuksesta ilmestyy maailmalla kirjava joukko erilaisia lehtiä ja julkaisuja, mutta todellista pitkäjänteistä yhteiskunnallista vaikuttavuutta niiden on ollut erittäin vaikea saada. Harvoin lienee todella yritettykään. Jos lehtiä toimitetaan vain tutkimuslaitosten työn jatkeena ilman, että siihen kunnolla panostetaan sekä journalistisesti että markkinoinnillisesti, niin eihän sellainen tämänpäivän kaupallisilla markkinoilla voikaan menestyä.

Hollannissa ilmestyvä, professori Gert van Dijkin päätoimittama Coöperatie on otteeltaan lähellä tiedemaailmaa oleva korkeatasoinen ja pohdiskeleva lehti. Sen julkaisija on ”Hollannin Pellervo” NCR. Coöperatie tulee ulos vain neljästi vuodessa, mikä mahdollistaa keveän kustannusrakenteen. Valitettavasti kieli muodostaa vielä suuremman seuraamisesteen kuin tanskalaisten julkaisujen suhteen.

Myös useita vain verkossa ilmestyviä lehtiä julkaistaan, esim. Ruotsin ATL. Kansainvälinen osuustoimintaliitto ICA informoi sekä sähköisesti että painetuin julkaisuin, muttei ole satsannut journalismiin. 

Osa osuustoiminnallisista lehdistä on fuusioitunut suurempiensa kanssa, kun ne ovat sitoutuneet ottamaan osuustoiminnan osaksi omaa sisältöään. Norjassa ilmestyy Bondebladet ja Itävallassa Raiffeisen Zeitung suurena, hyvin toimitettuna ajankohtaisena viikkolehtenä.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |