Osuustoimintayritysten
arvostus nousussa  

Eipä parikymmentä vuotta sitten monikaan nuori haaveillut urasta osuustoiminnallisessa firmassa. Ennemminkin tuli mieleen hirtehinen toteamus ”Olo on kuin osuuskaupan hoitajalla”.

Entä tänään? Konsulttiyhtiö Universumin kyselyyn vastasi peräti 4 700 kaupallisen ja teknisen alan opiskelijaa. Kärkisijan valtasi, tottakai, Nokia. Toiseksi lensi Finnair.
OP-ryhmä tuli hienosti viidenneksi ja ohitti Nordean. Henkilöstöjohtaja Tarja Joensuu-Sarkio kertoi viime toukokuussa Kauppalehdelle: ”OP-ryhmä on satsannut työnantajakuvaansa jo pitkään”. Nyt se näyttää myös purevan.
S-ryhmä kiri maaliin jo seitsemäntenä. Kesko hikoilee vasta takasuoran lopussa, sijaluku 23. Osuuskaupan hoitajilla menee tänään lujaa, niin se maailma muuttuu.

Valiolla vahvin brändi

Taloussanomien toimeksiannosta IRQ Research puolestaan haastatteli 150 markkinoinnin päättäjää yrityksissä, mainostoimistoissa, korkeakouluissa ja alan järjestöissä. Ihmisiä, joiden voisi kuvitella ymmärtävän jotain brändeistä. Kysymys kuului, kenellä on paras brändi.
Valio nousi upeasti viidenneksi, edellään vain Nokia, Fazer, Marimekko ja Finnair.
Kymmenen parhaan joukossa ei ollut muita osuustoimintayrityksiä. Mielenkiintoinen nimi listalla on pieni Saarioinen. Sen liikevaihto oli viime vuonna alle kolmannes Atrian ja HKScanin luvuista. Mutta ”Äitien valmistamaa ruokaa” pesi isompansa mennen tullen jälleen kerran.
Onkin kiinnostavaa nähdä tämän vuoden tutkimustulokset. Etenkin HKScanilta odottaa sijoittumista parhaiden bränditalojen joukkoon. Tuskin konsernipomo Kai Seikku hyväksyy organisaatioltaan muuta suoritusta.

Uutta ajattelua viriää

Seikku ravistelee mediassa toimialaa virkistävällä tavalla. ”Tuotanto-orientoituneen ruokateollisuuden on korkea aika oppia kuuntelemaan kuluttajaa”. Ja jatkaa vuosikertomuksessa: ”On tärkeää ymmärtää ero perinteiseen pellolta pöytään-ajatteluun.” ”Ajatusmaailmamme olkoot pöydältä pellolle.”
Sataprosenttisesti laadukas Ehta-liha tuli kauppoihin ja sen rinnalle Potku-tuotesarja. Tuotteistoa uusitaan kovalla vauhdilla.
”Tuotteiden on oltava ajan tasalla, maistuvia ja kiinnostavia kuluttajien arjessa, yhtiön kaikilla markkina-alueilla.” Näin Seikku, joka taitaa tietää, että puolalainen syöttää koiralleen HK:n sinistä, vaikka suomalainen tykkää siitä kuin hullu puurosta.
Atrialla voisi olla jotain opittavaa rakkaan kilpailijansa ajattelusta. Ylivoimainen logistiikka ei välttämättä vie nurmoolaista kassleria helsinkiläiseen ruokapöytään.
Kun kanalle on osattu antaa nimi chick-hornet, niin miksei myöskin kasslerille jotain mehevää!

Nestlé osaa tehdä lisäarvon

Valion Harry Salonaho myi pari vuotta sitten Valiojäätelön. Hyvä perinteinen brändi ei tuonut riittävästi viimeiselle riville. Vienti ei vetänyt ja kotimaan kauppa oli liikaa säiden armoilla.
Nestlé maksoi kunnon hinnan. Sitä passasi käyttää investointien lisäksi Euroopan parhaaseen tuottajahintaan, johon ilman kauppaa tuskin olisi ollut varaa.
Mutta mitä on sen jälkeen tapahtunut? Pohjoismaiden suurin jäätelötehdas Turengissa ajaa nyt kolmessa vuorossa vuositasolla 27 miljoonaa litraa, jossa on kasvua neljännes. Vuonna 2006 markkinaosuutta oli voitettu tasavallassa peräti 5 prosenttiyksikköä ja taso on lähes 40 %.
Suomen Nestlén liiketoimintajohtaja Jouni Palokangas sanoo suoraan: ”Kun Valiojäätelö oli Valion omistuksessa, vienti oli lähes nollassa. Viime vuonna veimme jo kymmenen prosenttia kokonaistuotannosta.” (Kauppalehti 15.6.07).
Suomalaiset syövät nyt kallista jäätelöä. ”Herkuttelu on viime vuosien voimakkain trendi. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan jäätelölitrasta lähes neljä euroa, kun aiemmin tyydyttiin 1-2 euron hintaiseen jäätelöön.” Näin Palokangas. Geisha-suklaatuutti, Hurmaava Kinuskipikari ja Puffet tuovat kaivattua lisäarvoa, mutta ne eivät synny ilman vahvaa osaamista.
Nestlé osaa jäätelöbisneksen. Valiosta ei valitettavasti enää voinut sanoa samaa.

Valio sai tosi kilpailijan

Omistajat hyllyttivät taas Valion johtajan. Valion hallitus otti vallan. Kuka vielä uskaltaa? Tätä vaikeampia rekrytointeja tuskin voi olla. Salonahon ero tuli yllätyksenä. Siinä otsikkoja lehdistä viime vuoden lopulta.
Olavi Kuusela sai nelisen vuotta sitten postimerkin takalistoonsa. Sama toistui viime syksynä, kun Harry Salonaho siivosi pöytänsä. Eikä Kuuselan edeltäjän Matti Kavetvuon eläköityminen 55-vuotiaana tuntunut täysin normaalilta. Pitkä ja komea ura hallitusammattilaisena vielä Valion jälkeen.
Yksittäisiä syitä ei kannata kerrata. ”Tuli strategisia näkemyseroja.” Hallituksen puheenjohtajan Antti Rauhamaan lausunto lehdistölle riittää.
Aiemmin hallintoneuvosto valitsi ja hallitus erotti. Nyt uusi mies, Pekka Laaksonen, on hallituksen valitsema. Edellytykset yhteistyön sujuvuudelle ovat paremmat kuin ennen. Uskotaan myös, että löytyi pitkäaikainen johtaja. Valio on suuri ja merkittävä suomalainen yritys. Ei sillä ole varaa tirehtöörien kierrätykseen muutaman vuoden välein.
Arla tulee Suomeen nyt toisen kerran, jäädäkseen. Ingmanin ostolla se varmistaa kaikissa tuoteryhmissä noin 25 %:n markkinaosuuden. Sen talous on vahvempi kuin Valion, joka Ingmaniin verrattuna sai nyt tosi kilpailijan.
Pekka Laaksosella ja Valion hallituksella ei yksinkertaisesti ole enää aikaa riitelyyn.

Osuustoiminnan pörssiyhtiöt pärjäävät

Itikka Osuuskunnan tirehtööri Reijo Flink katsoo tiukasti lukijaa silmiin ja lausuu vuosikertomuksessa: ”Osuuskunnan tärkein tehtävä on hoitaa jäsenistönsä etuja hallinnoimalla osaltaan Atriaa.” Ja jatkaa: ”Osuuskunnan perinteisiin on kuulunut se, että asioita hoidetaan aina kunkin ajan vaatimusten mukaisesti.”
Tulosta on tullut. Itikan Atria-osakepotti on tuottanut viimeisen viiden vuoden aikana (4.6.07 laskenta-ajankohta, Arvopaperi-lehti) 312 % arvonnousuna ja osinkoina. Sen arvo on tämän vuoden kesäkuussa 160.000 millin luokkaa.
Itikan omat pääomat käyvin arvoin ovat parisataa miljoonaa, 60.000 euroa jäsentä kohden. He ovat hoitaneet leiviskäänsä hyvin ja ansaitsevat maksetulle osuuspääomalleen 20 %:n koron.
HKScanin osakkeen tuotto kestää vertailun Atriaan, tasapeli. Molemmat firmat sijoittuvat pörssin parhaaseen neljännekseen viiden vuoden tuotolla mitattuna.
Eikä OP-ryhmän OKO:lla ole häpeämistä pörssimenestyksessään. Aina 178 %:n tuotto viidessä vuodessa talletustilin koron voittaa. Sillä pesee myöskin Nordean: 125 % ei ole häävi yhtiölle, joka asettaa omistajan arvonnousun kaiken muun yläpuolelle.
Ei osuustoimintaa omistajana kannata mollata. Itikan Martti Selinissä (hallintoneuvoston pj.) ja Ilkka Yliluomassa (hallituksen pj.) on ainesta kunnon kapitalistiksi siinä kuin kenessä tahansa liituraidassa.

Osuustoiminta investoi rajusti

Metsä-Botnian Fray Bentosin 1,1 miljardin dollarin selluhanke Uruguayssa pitää Metsäliiton investointikärjessä. Bruttoinvestointien yhteismäärä viime vuonna oli 744 miljoonaa. Suuri luku konsernille, jonka tulos on raskaasti tappiollinen.
Metsäliitto rahoittaa investointinsa myymällä omaisuuttaan ja ottamalla velkaa. Kokonaan toisin on tilanne S-ryhmällä.
Uunituoreen vuorineuvoksen Kari Neilimon viimeistä vuotta luotsaama S-ryhmä teki 532 millin investoinnit, orgaanista kasvua ja yritysostoja, osoitteet Suomessa ja rajan takana. Kannattaa kurkistaa tämän Vuosikirjan kauppa-analyysi sivuilla 30-32.
Epäilevät Tuomaat ovat aika ajoin kyselleet, meneekö vähän kurvit suoriksi näin kovassa vauhdissa. Ehkä uutta veturia Arto Hiltusta ei pidä osoitella, vaikka hän vähän jarruttaisikin. Prismoilta loppuvat nimittäin tontit. Eikä Essoa, Sparia ja Holiday Clubia voi ostaa kahdesti.
S-ryhmä investoi vuonna 2006 kannattavuutensa antamissa rajoissa. Neilimo luovutti seuraajalleen vahvan taseen, toiminnan kivijalka on erinomaisessa kunnossa.
Kokonaisuudessaan ot-yritysten investoinnit asettuvat yli 1,5 miljardin tasoon, kasvua on yli 20 % vuodesta 2005. Eikä tässä luvussa ole vielä mukana OP-ryhmän jättisatsaus Pohjolaan. Vuonna 2005 toteutunut kauppa, 2,1 miljardia, oli osuustoiminnan kaikkien aikojen suurin yksittäinen investointi.

Kilpailijat jo kadehtivat

S-ryhmä on vallannut vauhdilla liikenneasemakaupan markkinat Suomessa. Se on tapahtunut railakkaalla panostamisella. Vuoden 2006 lopussa ABC-liikennemyymälöitä oli 81, lisäystä kymmenen.
Nopea kasvu on nostanut esiin kysymyksen: Miten S-ryhmän on ollut mahdollista hankkia tontit parhailta paikoilta?
Suomen Yrittäjät, Vähittäiskaupan tutkimussäätiö ja Suomen Bensiinikauppiaitten liitto rahoittivat tutkimuksen, jossa selvitettiin kunnallispäättäjien sidonnaisuuksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia kaavoitukseen. Konsultti Hannu Laitisen selvityksessä annettiin ymmärtää, että liikennepaikkojen tarjonta ei ollut tasapuolista. Yksityiset yrittäjät ovat jääneet paitsioon.
Pitäisikö kunnallisia hallintokäytäntöjä muuttaa kaavoituksessa? Ja samalla rajoittaa kunnallispoliitikkojen kuulumista yritysten (lue osuuskauppojen) hallintoon?
Mahdoton ajatus. Kuntaliiton johtava lakimies Heikki Harjula torjui ajatuksen (HS 27.4.07) kansalaisvapauksien loukkaamisena. Kunnissa tunnetaan esteellisyyssäännökset ja niitä noudatetaan Harjulan mukaan ”äärimmäisen tarkasti”.
S-ryhmä on kansanliike. Sillä on 1,6 miljoonaa jäsentä ja tuhansia luottamushenkilöitä, jotka ovat monessa mukana. Laaja kontaktipinta on yksi osuustoiminnan suurista luontaisista vahvuuksista.
Keskon voimavaroihin kuuluivat aikanaan aluekonttorit, joita vetivät tulevat pääjohtajat. Heidän vastuulleen kuuluivat kauppapaikat. Menestys oli silloin hyvä. Citymarketit rakennettiin aikanaan aina parhaille tonteille ja osuuskauppoja vietiin kuin pässiä narussa.
On turha kuvitella, että Citymarketit kaavoitettiin ilman hyviä kontakteja silloisiin kuntapäättäjiin.
Jos Suomen Yrittäjien jäsenillä ei ole voimia luoda kontakteja uudelleen, niin se ei ole osuuskauppojen vika. Eivätkä asiat laittomuuksiin vihjaamalla etene.

Hyvästi, Tradeka!

Osuuskunta Tradekassa on yli 300.000 jäsentä. Mahtaakohan heistä monikaan tietää, että Siwat, Valintatalot ja Euromarketit eivät ole enää vuoden 2006 jälkeen omia kauppoja? Tuskinpa vaan!
Industri Kapital omistaa nyt enemmistön. Osuuskunta Tradekalla on alle 16 %:n niukka siivu. Kaupanpitäjäksi sitä ei voi enää kutsua, mutta kapakoitsijaksi, majoitusliikkeenharjoittajaksi ja kylpylöiden omistajaksi kylläkin.
Mutta eipä unohdeta YkkösBonus-kortteja. Niiden haltijoita on yli miljoona. Yhteistyö jatkuu Tradeka Oy:n kanssa, sopimus on voimassa ainakin vuoteen 2010 asti ja jatkuu sen jälkeen vuoden kerrallaan.
Industri Kapital myy Tradekan lähivuosina eteenpäin. YkkösBonus-yhteistyö on merkittävä osa kauppahintaa. Pispalan mummu kantaa siis jatkossakin euronsa vakaassa uskossa ex-osuuskaupan laariin.
Jossain on esitetty, että rikastunut Osuuskunta Tradeka ostaisi vähittäiskaupan takaisin. Ei kannata unta nähdä! Sitä vastoin voisi miettiä lopunkin liiketoiminnan myyntiä ja varojen jakamista jäsenille.
Osuuskunta Tradekan nykytila on keinotekoinen, jotain sille olisi ehkä tehtävä. Siinä riittää uudella tirehtöörillä Juha Laisaarella mietittävää.

Miljoona uutta jäsentä

Perinteiset kaaviot 1.-3. ovat edelleen mukana tässä Osuustoiminnan Vuosikirjassa 2007. Kaavio 1. sivulla 18 on kootusti osuustoimintayritysten vuosi 2006: 30 miljardin euron raja meni rikki liikevaihdossa. Töissä on nyt jo yli 100.000 ihmistä. Suuria lukuja!
Kaaviossa 4. on esitetty perusjäsenten määrän kehitys 2000-luvulla. Kasvua on yli miljoona jäsentä vain kuudessa vuodessa. Luku on suuri, vaikka Liisi ja Ville Meikäläinen ovat jäseninä S-ryhmässä ja Lähivakuutuksessa. Päällekkäisyyksiä siis löytyy; se on osa osuustoiminnan piilevää vahvuutta.
Kasvu jatkuu! Valistunut veikkaukseni ennakoi 6,5 miljoonan jäsenen rajan rikkoutuvan vielä tällä vuosikymmenellä.

Jorma Savolainen

| Sivun alkuun |