Japanin sosiaalinen omatunto ja
VELJEYDEN TALOUSOPPI
Toyohiko Kagawa (1888-1960) oli kansainvälisesti tunnettu ja vaikuttava osuustoiminnan pioneeri, sosiaalireformisti, evankelista ja pasifisti. Hän taisteli yhteiskunnan epäkohtia vastaan ja tuli tunnetuksi kotimaansa Japanin sosiaalisena omatuntona. Hänen toimintansa muodostaa poikkeuksellisen monipuolisen ja kokonaisvaltaisen esimerkin erityisesti osuustoimintaliikkeen jälkipolville.
 IHMISYYDEN KASVUN PROFEETTA. Japanilaisen osuustoimintaliikkeen pioneeri Toyohiko Kagawa tunnetaan maailmalla ihmisyyden kasvun kokonaisvaltaisena apostolina. Osuustoiminta, uskonto, taloustiede, ammattiyhdistystoiminta ja rauhantyö liittyivät hänen persoonassaan kaikki tiiviisti yhteen. |
Vain osuustoiminnan katsantotavasta talouteen hän löysi ne kristillisen lähimmäisenrakkauden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden periaatteet, jotka takaisivat maailmalle rauhan ja toteuttaisivat taloudellisen oikeudenmukaisuuden.
Kagawa syntyi Koben kaupungissa rikkaaseen yläluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä kuului keisarin lähipiiriin ja toimi tämän salaisen neuvoston sihteerinä sekä kuvernöörinä. Isä kuitenkin kuoli Toyohikon ollessa vasta neljän ikäinen, jonka jälkeen isän kahdesta vaimosta ensimmäinen ja lapseton adoptoi pojan.
Kutsumus vei slummien köyhyyteen
Yksitoistavuotiaana Toyohiko pantiin kouluun. Koulussa vaikutti amerikkalainen lähetystyötä tekevä opettaja, joka opetti englanniksi. Kagawa oppi englannin kuuntelemalla opetusta ja lukemalla kristillisiä tekstejä englanniksi. Viidentoista ikäisenä Kagawa luopui buddhalaisuudesta ja hänestä tuli syvästi uskova kristitty.
Koulun jälkeen Kagawa opiskeli kristillisessä korkeakoulussa Tokiossa ja julisti samalla kristinuskon sanomaa kaupungin köyhien kortteleissa, missä kuitenkin sairastui tuberkuloosiin. Silti hän saattoi opiskelunsa päätökseen.
Toivuttuaan hän muutti 1909 saarnamieheksi Koben slummeihin. Hän tunsi väkeväksi kutsumuksekseen evankeliumin levittämisen sekä köyhien hädän ja puutteen lievittämisen. Slummeissa hän tapasi myös vaimonsa ja siellä syntyi heidän ensimmäinen lapsensa. Siellä hän myös kirjoitti suurimman osan yli 150 kirjastaan. Niiden tuotoista suurin osa on käytetty hänen ajamiensa yhteiskunnallisten uudistusten tukemiseen.
Joskus jotkut slummien asukkaat kuitenkin käyttivät hyväkseen Kagawan syvää lähimmäisenrakkautta. Kerrankin eräs kerjäläinen pyysi Kagawalta tämän paitaa. Kun Kagawa antoi sen, pyysi mies myös takkia ja housuja. Kun Kagawa suostui tähänkin, toi eräs parannuksen tehnyt prostituoitu Kagawalle vartalon verhoksi naisten kimonon, johon pukeutuneena tämä sitten kulki kadulla.
Etuhampaansa Kagawa menetti pahoinpitelyssä, kun hänellä ei ollut antaa rahaa sitä vaatineille huligaaneille. Hän myös ryhtyi nuohoojaksi viiden dollarin kuukausipalkalla saadakseen silläkin rahalla hankittua riisiä puutteesta kärsiville. Kun slummeissa vierailleet sanoivat Kagawalle, että hän oli hölmö, täydensi hän itse ylpeänä:
- Kristitty hölmö.
Kagawa asui ja työskenteli slummeissa viisitoista vuotta. Välillä hän vietti kaksi vuotta Yhdysvalloissa opiskellen Princetonin yliopistossa keinoja köyhyyden torjumiseksi. Palattuaan Japaniin hän ryhtyi ideoimaan niitä monia sosiaalisia uudistuksia, joista hän tuli tunnetuksi.
”Jeesuksen samurai” rauhoitti tutut joukot
Ensimmäisen maailmansodan mainingeissa ammattiliitot, viljelijöiden järjestäytyminen sekä tuottajien ja kuluttajien osuustoiminta alkoivat saada huomiota osakseen myös Japanissa. Vuonna 1918 Kagawa oli mukana perustamassa työntekijöiden ja 1921 viljelijöiden ammattiliittoa. Hän myös organisoi osuustoiminnallisia panttilainaamoja, lainakassoja ja kulutusyhdistyksiä.
Kobeen Kagawa käynnisti 1920 telakan työntekijöiden osuuskunnan, joka myöhemmin kehittyi osuuskuntien yhteenliittymäksi Rochdalen periaatteita noudattaen.
Kun tuhannet Koben telakan työntekijät olivat pyytäneet Kagawaa keulakuvakseen ja tämä sai heidät järjestäytymään Japanin ensimmäiseksi ammattiliitoksi, asetti hän toimintansa ehdoksi sen, että liitto käyttäisi työntekijöiden etujen ajamisessa ainoastaan rauhanomaisia keinoja. Tämä ehto joutui koetukselle 1922, kun Kagawa oli vangittu ja pahoinpidelty osallisuudestaan tuolloin vielä lailla kiellettyyn ay-toimintaan.
Kun Kagawa vapautui vankilasta, lähti heti vapautuspäivänä 35 000 miestä marssille tuhoamaan Koben telakkaa. Kukaan muu ei ollut heitä estämässä - paitsi yksinäinen hahmo sillalla, joka miesjoukon täytyi matkallaan ylittää. Tuo hahmo paljastui itse Kagawaksi, joka oli ehtinyt paikalle ja jonka edessä kiihtynyt joukko hämmentyneenä pysähtyi.
Kagawa ei sanonut sanaakaan, rukoili vain hiljaa paikallaan.
Niin häpeävä miesjoukko kääntyi ja palasi koteihinsa.
Oli suureksi osaksi juuri Kagawan ansiota, että ammattiliitot Japanissa kieltävä laki kumottiin 1925. On myös sanottu, että Kagawan vaikutuksesta ja hänen organisoimiensa osuuskuntien ansiosta radikaalit sosialistiset ajatukset eivät saaneet suurtakaan jalansijaa Japanissa.
Kagawan panos yhteisen hyvän edistämiseen oli laaja: osuuskuntien ja ammattiliittojen organisoinnin lisäksi hän perusti kouluja, sairaaloita ja kirkkoja.
Hän oli myös Japanin demokratisoitumisprosessin näkyvä hahmo. Hän ajoi miesten äänioikeuden tuloa yleiseksi sekä äänioikeutta myös naisille. Edellinen toteutui 1925 ja jälkimmäinen 1945.
Maansa johtavana kristittynä ja vähäosaisten puolustajana Kagawaa on kutsuttu ”modernin ajan Franciscus Assisilaiseksi” ja ”Jeesuksen samuraiksi”.
Rauhan miehenä alvariinsa vankilaan
Syvässä kristillisessä vakaumuksessaan Kagawa oli myös esimerkillinen pasifisti. Vuonna 1928 hän organisoi Japaniin sodanvastaisen järjestön. Hän oli myös yksi niistä harvoista, jotka kritisoivat Japanin aggressiota Mantsuriaan 1931.
Sen jälkeen kun Japani oli ryhtynyt sotatoimiin Kiinassa, Kagawa oli mukana eräässä kansainvälisessä osuustoimintakokouksessa. Hän ei kuitenkaan millään tavoin osallistunut kokouksen kulkuun, vaan istui hiljaa paikallaan, pää painuksissa. Äkkiä hän kuitenkin suoristi selkänsä ja sanoi:
”Läsnä kanssanne ei tällä hetkellä ole Kagawa. Oikea Kagawa on meren takana Kiinassa, niiden kärsivien äitien ja lasten kanssa, jotka sota on runnellut ja tehnyt kodittomiksi.”
Kagawa vastusti aktiivisesti ja linjakkaasti sekä Japanin sotatoimia Kiinassa että toista maailmansotaa. Vuonna 1940 hän esitti Kiinalle anteeksipyynnön Japanin toiminnasta ja valtauspolitiikasta Kiinassa, minkä vuoksi hänet vangittiin. Vapauduttuaan hän teki tuloksettoman matkan Yhdysvaltoihin estääkseen sodan Japanin kanssa. Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen Kagawan pasifismi vei hänet toistuvasti vankilaan.
Katkeran ja hävityn sodan lopussa hän sitten kuului Japanin väliaikaishallitukseen, joka solmi antautumissopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Vuonna 1955 hänet asetettiin ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.
Ot-malli ratkaisuna maailman ongelmiin
| ”Halusimmepa tai emme, osuuskunnille ei ole muuta vaihtoehtoa.” TOYOHIKO KAGAWA vuonna 1936 |
Osuustoiminta sen sijaan merkitsi oikeudenmukaisesti jakautuvaa taloudellista hyvinvointia. Se oli edellytys myös rauhalle. Kagawa näki suurimpien sodanuhkien juontuvan taloudellisista taustatekijöistä ja olosuhteista: ”Jos emme muuta maailman nykyisiä taloudellisia oloja, ei maailmanrauha voi koskaan toteutua”.
Teoksessaan Kagawa kuvaa, kuinka sekä valtioiden toiminta että kansainvälinen kauppa ja yhteistyö voitaisiin järjestää osuustoiminnallisesti ja samalla maailmanrauha turvaten. Esimerkkivaltioita hän löysi keskiajan Italiasta, jonka monissa pikkuvaltioissa, mm. Firenzessä, Venetsiassa ja Milanossa, vallitsi eräänlainen esiosuustoiminnallinen hallintotapa, jossa kristinusko, talouselämä ja politiikka vaikuttivat tiiviisti yhdessä.
Tälle Japanin osuustoimintapioneerille osuustoiminta oli kristillisen lähimmäisenrakkauden soveltamista talouselämään. ”Siellä missä talouselämässä ovat käytössä osuustoiminnan periaatteet ollaan huolissaan elämän suojelemisesta”, hän julisti.
Kagawalle osuustoimintaliike, jonka hän näki perustuvan yksinkertaisille voittoa tavoittelemattomuuden periaatteille, veljelliselle yhteistoiminnalle ja maailmanlaajuiselle yhteenkuuluvuuden tunteelle, oli kristinuskon käytännön ilmentymä.
Toyohiko Kagawan keskellä synkkää 1930-lukua kirjoittamin sanoin: ”Osuuskunnat ovat maailmanrauhan perusta. Ne ovat rakkauden periaatteen käytännön toteutusta. Halusimmepa tai emme, osuuskunnille ei ole muuta vaihtoehtoa.”
Opiskelijaosuuskuntia virisi heti
Kagawa matkusti ympäri maailmaa puhumassa osuustoiminnasta ja veljeyden talousopistaan. Ensimmäisen voimakkaan vaikutuksen länsimaiden osuustoimintaväkeen hän teki kiertomatkallaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa kesällä 1936, jolloin hän vieraili myös Ruotsissa ja Suomessa.
Pohjois-Amerikassa hänen vierailunsa innosti perustamaan lukuisia osuuskuntia. Yliopistovierailujen jälkeen opiskelijat perustivat kampuksille asuntolaosuuskuntia, joista kenties tunnetuin on Berkeleyn yliopiston kampusosuuskunta. Lisäksi perustettiin Kagawan innoittamana osuustoiminnallisia opiskelija-asuntoloita ainakin Los Angelesin, Ann Arborin ja Toronton yliopistoihin. Myöhemmin sama osuustoimintamalli levisi lukuisten muidenkin yliopistojen kampuksille.
Moniulotteinen osuustoimintapersoona
Vuonna 1938 tunnettu ruotsalainen osuustoimintamies Axel Gjöres luonnehti Kagawaa ja yritti sijoittaa häntä osuustoiminnan kenttään seuraavasti:
”Muistaen Japanin erityisolosuhteet ja ne sekavat ja kaoottiset olot, joissa nykyään elämme, jatkaa hän niitä pyrkimyksiä, jotka Charles Kingsley, F. D. Maurice ja J. M. Ludlow Englannissa sekä Isä Raiffeisen Saksassa 1800-luvun puolivälissä käynnistivät. Hänen persoonassaan yhdistyy jotakin heistä kaikista. Hän on lyyrinen, kesyttämätön ja impulsiivinen kuin Kingsley, syvällinen ja ”epäselvä” kuin Maurice, teoreettisesti mietiskelevä kuin Ludlow ja käytännöllisen rakentava kuin Raiffeisen.”
”Ja loppujen lopuksi hän ei muistuta ketään toista.”
”Hän on oma itsensä, tuore ja harvinainen verso ihmisyyden suuressa puussa, jonka latvassa soi linnunlaulu ja jonka vilvoittavassa siimeksessä väsyneet ihmisjoukot löytävät virkistyksen ja saavat uusia voimia.”
Kari Inkinen
LÄHTEITÄ:
* Toyohiko Kagawa - 1888-1960. Review of International Cooperation Vol. 53 No. 6, June 1960.
* The Japanese Co-operative Movement. Review of International Cooperation No. 7-8, July and August 1946.
* Notes and Comments. Review of International Cooperation No. 8, August 1936.
* Toyohiko Kagawa: Some Fundamental Principles of Co-operation. Review of International Cooperation No. 8, August 1936.
* Notes and Comments. Review of International Cooperation No. 2, February 1938.
* Toyohiko Kagawa: Brotherhood Economics. New York and London 1936.
| Sivun alkuun |