Osuustoimionta on valintakysymys! 

Meidän osuustoimintaihmisten tulee avoimesti hehkuttaa osuustoiminnan puolesta. Markkinavoimathan olemme me, ja voimme muokata taloutta haluamaamme suuntaan. Yhteisvastuu ja hyvinvoinnin tasaisempi jakautuminen tuntuvat nykyään yhä modernimmalta ajattelutavalta.

Asiaa tuntemattomille voi selittää, että osuustoiminnassa voitot jaetaan jäsenille, jotka käyttävät sen palveluja ja osallistuvat toimintaan. Esimerkiksi osuusmeijerit jakavat voittoa jälkitilinä maidon tuottajille. S-ryhmä ja osuustoiminnalliset pankit jakavat voittonsa parempana palveluna, laadukkaampina tai halvempina tuotteina jäsenilleen sekä rahanarvoisina bonuksina, jotka kertyvät käytön mukaan. Osuuskuntien päätöksenteko perustuu yleensä jäsen ja ääni -periaatteeseen; näin kaikilla jäsenillä on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa niin halutessaan.

Pörssiyhtiöissä voitot jaetaan ulkopuolisille sijoittajille, jotka eivät välttämättä ole missään tekemisissä yritystoiminnan ohjauksen kanssa. On myös mukavampaa ostaa nakkeja, joiden tuottamisesta syntyneet voitot menevät kotimaisille lihantuottajille ja auttaa samalla maaseutua säilymään asuttuna. Lainsäätäjänä velvollisuus on huolehtia myös osuustoiminnan edellytyksistä.

Nuolu ei elätä,
osuustoiminnalla on arvot

Maaseudun kannalta katsottuna huomionarvoista on, että usein juuri ne pankkiryhmät, vakuuttajat ja kaupat, jotka syrjäseudulle ovat jääneet, ovat osuustoiminnallisia. Yhteiskuntavastuu on kirjattu osuustoiminnan perusteisiin. Ihmiskunnalle on etua siitä, ettei synny kahtiajakoa rikkaiden ja köyhien, menestyneiden ja syrjäytyjien, maaseudun ja kaupunkien välille.

Kehnojen teiden takana olevien pientilojen maito noudetaan siinä kuin valtateiden varsilla olevienkin. Siitä maksetaan vieläpä sama litrahinta kuin meijerin vieressä sijaitsevan satapäisen karjan omistajan maidostakin. Miten tämä voi kannattaa? Totuuden nimessä se ei kannatakaan. Jäsenten yhdenvertaisuus täytyy vain olla niin syvällä ytimessä, että siitä pidetään kiinni viimeiseen saakka. Tehokkuus tulee hakea muuta kautta kuin karsimalla heikoimmat. Tämä asia pitää tehdä niin selväksi hallintomiehille, että edes Lapin mies ei epäile, haetaanko heidän tilansa maito myös tulevaisuudessa.

Yhteisen hyvinvoinnin kannalta on hyvä, ettei valta keskity yksinomaan suurimmille ylikansallisille yrityksille. Osuustoiminnallinen verkostotalous on tasapainottaja myös maailmanlaajuisesti. Reilun kaupan perustamat kahvintuotanto-osuuskunnat ovat tästä hyvänä esimerkkinä. Suomi on osuustoiminnan edelläkävijämaita.

On selvää, että ot-yrityksen pitää olla kilpailukykyinen ja kannattava - ja mielellään edelläkävijäjoukkoa. Siten se kykenee huolehtimaan myös heikommista. Usein tämä on edellyttänyt sitä, että osuuskunta on uskaltanut lähteä toisten kanssa samaan kelkkaan. Toimintoja on voitu tehostaa. Isompi yritys voi kantaa isommat riskit ja viisaalla toiminnalla saa näin isomman menestyksen.

Menestyneet osuustoimintayritykset eivät ole pelänneet rajoja; ei pitäjän, ei maakunnan tai edes valtakunnan. Totta kai pitää olla mukana siellä missä rahaa tehdään, vaikka kuinka edustaisi "maaseutua".

Johdon tehtävänä on pitää huolta siitä, että markkinoilla onnistutaan. Osuustoiminnassa työntekijöiden motivoiminenkin on helpompaa kuin pörssiyhtiössä, koska voitot jaetaan jäsenistölle. Eräs pörssimetsäyhtiölle puuta ajava renki sanoi kerran: "Kun 15 kilometrin päässä maantiestä pamahtaa hydrauliikkaletku ja sitä sitten koetat vesisateessa prässätä kuntoon, ei paljon lisää motivaatiota jos ajattelee, että paina, paina poika, että saa Floridan mummot parempaa aurinkorasvaa hipiälleen eläkerahastojen kautta."

Kaukonäköisten
hallintohenkilöiden rooli

Tärkeää osuustoiminnallisten yritysten menestymisen kannalta on hallintohenkilöiden kyky seurata aikaansa ja olla kaukonäköinen. Moni asia on punnittava uudelleen, vaikka siitä on aikoinaan tehty erilainen päätös. Hallinnon tulee tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja paneutua tarpeeksi syvälle ymmärtääkseen tosiasiat ja tilanteen kokonaiskuvan. Pellervo-Seura, tuo osuustoiminnan kärkiosaaja, antaa oppeineen oivan pohjan hallintomiehille ja -naisille omistajaohjaajan roolista. Peräänkuulutan tässä yhteydessä hallinnon koulutusta ja myös tietämyksen lisäämistä rivijäsenistössä, niin ettemme olisi liiaksi jarruja silloin, kun uudistuksia täytyisi tehdä. Kenttäväki täytyy saada vakuuttuneeksi siitä, että toimitaan oikein.

Voiko yritysmuodoilla olla muutakin eroa kuin voiton jako ja hallinnon valinta? Tehdessäni aikoinaan maatalousharjoittelua Ranskassa, ihmettelin, että isännän kannatti pistää omat maissinsa ja vehnänsä myyntiin ja ottaa suuren osuuskunnan Coopagri Bretagnen kautta rehua sioille. Isäntä selitti, että iso yritys se pystyy ostamaan isoja eriä sitä ainesosaa maailmalta, mikä kulloinkin on halvinta. Yritys totisesti tuotti maksimaalisen hyödyn sen palveluja käyttävälle. Isäntää arvelutti silti suuret kalajauhomäärät - ja minua teurastamojen jäteliemet sekä toisten hädänalaisen tilan hyväksikäyttö.

Pelkkä voiton maksimointi, ei saa olla ainoa tavoite. Erityisesti nyt, kun Lounaisfarmi ja LSO päättivät aloittaa GM-rehun tuonnin Suomeen, olen miettinyt sitä, voiko osuustoiminnan moraalissa ja etiikassa olla eroa muuhun yritystoimintaan verrattuna. Haluan uskoa, että on, se vain täytyy osata muuttaa rahaksi! Tämä markkinaosaaminen vain on vielä aivan lapsenkengissä!

Anne Kalmari
anne.kalmari@eduskunta.fi

Anne Kalmari on keskustalainen kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen ja kokenut osuustoimintavaikuttaja Keski-Suomesta. Hän on toiminut mm. Keski-Suomen Maitokunnan edustajistossa 98-06, Keski-Suomen OP:n hallintoneuvostossa ja Keski-Suomen OP-liiton johtokunnan jäsenenä 04 alkaen sekä Kivijärven konttorin hallintokunnassa. Lähivakuutuksen hallintoneuvoston jäsen 2005-. MTK:n valtuuskunnassa 1999 alkaen, EJA:n (Euroopan nuorten viljelijöiden) kokousedustajana eri maissa ja Nuorten valiokunnassa 94-95 ja pj. 95. Pellervon tilintarkastajana 01-03. Kivijärven kunnanvaltuustossa 96-00 ja pj. 05-07; kunnanhallituksen varajäsen, tarkastuskunnan, teknisen lautakunnan ja maaseututoimikunnan jäsen.

| Sivun alkuun |