VESI-ISÄNNÖINTI - toimiva
tulevaisuuden malli?

Monissa vesiosuuskunnissa pohditaan eri puolilla organisaation vahvistamista. Vaihtoehtoja kehittää asiaa löytyy useita erilaisia.

”Monien aikaisempien ongelmien jo ratkettua, seuraavana meitä odottaa käyttöorganisaation luominen. Tähän asti pääosa jutuista on hoidettu ns. luottamusmiesperiaatteella ja yhden ammattitoimistosihteerin sekä palkattujen rakennustöiden valvojien yms. voimin, mutta nyt ollaan tultu siihen vaiheeseen, että käyttöorganisaatio on luotava tavalla tai toisella.”
Näin kirjoitti lehdellemme erään ripeästi kehittyvän vesiosuuskunnan luottamusmies ja kyseli tietoja ja neuvoja organisaation vahvistamiseen. ”Saattaa olla, että joku ulkopuolinen voisi hahmottaa tämän ongelman paremmin kuin me itse täällä paikan päällä.”
Reittejä edetä asiassa löytyy useampia, ja niitä yleensä kannattaa aina kartoittaa ennen päätöksentekoa. Oleellinen kysymys on se, minkälaisella aikataululla ratkaisuja eri puolilla voidaan ja halutaan hakea.

Mallia suomalaisista taloyhtiöistä

Moni vesiosuuskunta pohtii esimerkiksi vesi-isännöitsijän palkkaamista, jotta vesihuolto sujuisi ongelmitta kaikissa tilanteissa. Esimerkkiosuuskuntammekin on pohtinut isännöitsijän palkkaamista ”itsevaltiaan oikeuksilla”. Vesi-isännöitsijä veisi sitten osuuskunnan asioita eteenpäin.
Mallia asiassa voidaan ottaa isoista taloyhtiöistä, jotka yleensä käyttävät ammatti-isännöitsijöitä. Taloustaitojen lisäksi vesiosuuskuntien toiminnassa tarvitaan tietoja ja taitoja mm. vesitekniikasta ja -hygieniasta sekä alan viranomaismääräyksistä. Alan kursseja on kyllä tarjolla lähes jatkuvasti.
Hyvästä ammatti-isännöitsijästä voi lisäkurssien ja opiskelun kautta kehittyä myös taitava ja luotettu vesi-isännöitsijä, joka osaa hoitaa myös suhteet asiakkaisiin. He kun vesi- ja jätevesilaskut viime kädessä maksavat. Osuuskunnassa he ovat omalta pieneltä osaltaan myös yrityksen omistajia.
Näinhän se taloyhtiöissäkin toimii, ja pääosiltaan sangen hyvin. Asuntoyhtiöistä on oma niiden toimintaa säätelevä lakinsa, jossa yritysmuotona tosin on osakeyhtiö.
Mutta itse asiassa suomalaiset asunto-osakeyhtiöt ovat toiminnallisesti hyvin lähellä osuuskuntia. Tämä seikka lienee vaikuttanut siihen, ettei asunto-osuuskuntatoiminta ole monien muiden maiden, esimerkiksi USA:n, tapaan saanut Suomessa suuremmin ilmaa siipiensä alle (ks. OT x/0x).
Taloyhtiöissä ammatti-isännöitsijöiden markkinat ovat toimineet jo pitkään ja vakiinnuttaneet asemansa. Niissä yleensä tiedetään myös mahdollisten riitatapausten varalta oikeat menettelytavat.

Hyvä ihminen voi löytyä yllättävästi

- Myös esimerkiksi tilitoimistoista, teknisistä suunnittelu- ja valvontatehtävistä ja insinööritoimistoista voi löytyä hyviä ihmisiä vesi-isännöitsijöiksi, Pellervon lakiasiainjohtaja Kari Lehto pohtii. - He ovat sellaisia, joilla jo entuudestaan on koulutuksen ja/tai kokemuksen ansiosta hyvää pohjaa alalle. Ja jotka ennen kaikkea ottavat sitten vesiasiat omikseen.
Mahdollisesti valmiiksikin päteviä ihmisiä löytyy, jos vesi-isännöitsijän paikka laitetaan esimerkiksi lehti-ilmoituksella hakuun. Maaseudulle voi tätä kautta löytyä esimerkiksi pääkaupunkiseudulta tai Ruotsista pätevä ammattilainen paluumuuttaja.
Hyvää onnea toki aina tarvitaan myös paikkaa täytettäessä. Eikä tehtävää ole välttämätöntä täyttää heti, jos haun tulos ei ole tyydyttävä. Toki vesiosuuskunnan toimintaa täytyy silloin jaksaa pyörittää pidempään vapaaehtoisvoimin.

Yhteiset ostopalvelut ovat usein järkeviä

Useissa tapauksissa osuuskuntien kannattaa harkita vesihuoltopalvelujen hankkimista yhdessä. Saman alueen vesiosuuskuntien vetäjäksi voidaan palkata itsenäisesti toimiva isännöitsijä, jonka esimies olisi osuuskuntien hallitusten valitsema yhteinen johtoryhmä.
Yksi vaihtoehto on käyttö- ja ylläpitopalveluiden ostaminen laskutuksineen joko joltakin kunnalliselta laitokselta tai yksityiseltä yritykseltä. Esimerkiksi huoltopalveluita voidaan hankkia ulkopuolisilta yrityksiltä.
- Ostettaessa palvelut ulkopuoliselta sopimukset voivat kuitenkin olla aika monimutkaisia, Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen (VVY) toimitusjohtaja Rauno Piippo huomauttaa.
Maallikoille voi tulla vaikeuksia isojen ja mutkikkaiden sopimusten kanssa. Toki sopimusasioihinkin on konsulttiapua lähinnä ostettavissa.

Isot urakat meneillään

Esimerkkiosuuskuntamme on kahden kunnan alueella toimiva 650 talouden vesiosuuskunta, jonka lisäksi samalla seudulla toimii kaksi muutakin vesiosuuskuntaa. Kolme osuuskuntaa muodostavat yhdessä noin 1.400 talouden kokonaisuuden.
Osuuskunta rakentaa parhaillaan puhdasvesi- ja paineviemärijärjestelmää useilla kymmenillä miljoonilla euroilla. Kunnat huolehtivat jatkoyhteyksistä rakennettavalla siirtovesilinjalla, jotta jätevedet saataisiin pumpattua puhdistamolle.
Yhteistyöhön ja sen näkymiin kunnallisten vesilaitosten kanssa pyrimme syventymään tässä Osuustoiminta-lehdessä myöhemmin syksyllä. Aihe ansaitsee tätä pidemmän ja perusteellisemman käsittelyn.

Fuusiojärjestelyt myös mahdollisia

Myös vesiosuuskuntien fuusio on yksi vaihtoehto. Sitä väläyttää Rauno Piippo, joka tuntee kyseisen osuuskunnan tilanteen:
- Nykyinen rakennuttajainsinööri voisi olla hyvinkin sopiva vetäjäksi. Pysyvän, pätevän vetäjän löytäminen saattaa tosin olla hankalaa. Riskinä on, että alan osaaja muutaman vuoden jälkeen hakeutuu jollekin isommalle laitokselle paremmin palkattuun tehtävään, Piippo tuumii.
Toki vesiosuuskunta voisi laittaa sitten paikan uudelleen hakuun toivoen pidempiaikaista palvelusuhdetta.
Piippo arvioi, että esimerkkitapauksen osuuskunnat olisi järkevää fuusioida joko yhdeksi tai yhdistää seudulla toimiviin muihin vesihuoltolaitoksiin. Tähän saakka eri osuuskunnissa mukana olleet aktiiviset henkilöt kykenisivät muodostamaan yritykselle toimivan hallituksen.

Mikä on kulloinkin oikea mittakaava?

Kyseisen kokoluokan laitos pystyisi Rauno Piipon mukaan ylläpitämään noin kolmen henkilön organisaation, joista yksi olisi toimistonhoitaja. Ostettaessa palveluja ulkopuolelta kahdenkin henkilön organisaatio saattaa olla riittävä.
- Vuosi- ja sairaslomien, koulutuspäivien ja muiden vapaapäivien vuoksi kaksi henkeä lienee minimi, jotta laitos voi toimia ympäri vuorokauden arkena ja pyhänä, muistuttaa Piippo.
- Toisena vaihtoehtona hän pitää naapurikuntien vesihuoltolaitosten sekä näiden osuuskuntien yhdistämistä yhdeksi yhtiöksi.
Laitokset tulevat hänen mukaansa palvelemaan noin 1.400 kiinteistöä eli runsasta 3.000 asukasta. Laitosten myymä vesimäärä tullee olemaan noin 200.000 m3/v ja sen perusteella liikevaihto noin 500.000 - 600.000 euroa vuodessa.
- Tuon kokoinen laitos on jotain aivan muuta kuin perinteiset pienet, vain puhtaasta vedestä huolehtivat osuuskunnat, joiden vesimäärä ja liikevaihto ovat 2-10 % tuosta. Uskon, että pitkällä aikavälillä erillisten pienten organisaatioiden ylläpito ei välttämättä ole se paras ratkaisu.

Halutaanko tiivistä vai väljempää yhteistyötä?

Lakiasiain päällikkö Anneli Tiainen VVY:stä sanoo toimivimman ratkaisuvaihtoehdon riippuvan paljolti siitä, miten tiivistä yhteistyötä vesiosuuskunta haluaa.
- Kysymyksessä tarkoitetun isännöitsijän palkkaaminen on mielestäni järkevää. Osuuskunnat voivat pyrkiä luomaan yhteisen käyttöorganisaation ja käyttää yhteistä henkilökuntaa tai tehdä muuten tiivistä yhteistyötä, esimerkiksi ostamalla palveluita yhdessä, toteaa Tiainen.
Tiaisen mukaan tarvitaan myös pelisäännöt, joilla voidaan tehdä tarvittaessa yhteisiä päätöksiä. Joka tapauksessa on tarpeen löytää ammattitaitosta väkeä ns. ”ydintehtäviin” veden tuotannossa, jäteveden käsittelyssä ja verkoston kunnossapidossa. Talousveden osalta käytännön osaamista tutkitaan ns. osaamistestauksella.

Itseohjautuvasti ja omatoimisesti

Osuustoiminta rakentuu omatoimisesti alhaalta ylöspäin demokratiaa kunnioittaen. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että eri osuuskunnissa tullaan varmasti löytämään pulmiin erilaisia ratkaisumalleja. Toki parhaiksi osoittautuvat käytännöt pyrkivät yleensä leviämään ja yleistymään aikaa myöten.
Matkan varrella eri puolilla joudutaan tekemään myös erilaisia arvovalintoja tässäkin artikkelissa käsitellyistä asioista.
Myös Rauno Piippo huomauttaa, että hänen vastauksensa olivat vain pohdintoja ulkopuolisin silmin - eivät neuvoja siihen, miten pitäisi tehdä. - Ratkaisuja tehtäessä on kuitenkin syytä muistaa, että vesihuolto on luonteeltaan ”ikuista”. Eli palvelujen on toimittava myös 50 vuoden kuluttua, jolloin pääosa nyt rakennetusta verkostosta ja laitteista on jo uusittu ja alueella asuu paljon enemmän ihmisiä kuin nyt ajatelluissa 1.400 kiinteistössä.
- Vesihuoltopalvelujen on myös toimittava jatkuvasti yötä päivää. Laitos ei voi myydä ei-oota, kuten tavallinen kauppias, Piippo kiteyttää.

Hajautettu vai keskitetty vesihuolto?

Osuustoimintamallin yksi vahvuus on siinä, ettei osuuskuntaa voi vallata. Ratkaiseva päätösvalta siinä myös säilyy palvelujen käyttäjillä paikallisesti.
Vesiosuuskunnat voidaan luokitella osuuskauppojen ja sähkö- ja puhelinosuuskuntien kanssa kuluttajaosuustoimintaan, jossa paikallisesti saatavien palvelujen hinta ja laatu näyttelevät asiakkaille ratkaisevaa osaa. Vesihuollossa asiakas ei kuitenkaan voi vaihtaa vesilaitosta kuten osuuskauppaan kenties pettynyt kuluttaja voi.
Vesiosuuskuntien fuusioissa kunnallisten laitosten kanssa käytetään usein osakeyhtiöitä. Mutta ei liene juridista estettä myöskään kunnallisten osuuskuntamuotoisten vesiyritysten synnylle.
Ratkaisumallina vesiosuuskunnat edustavat hajautettua vesihuoltoa omine hyvine ja omine heikkoine puolineen. Toisessa päässä on hyvin keskitetty vesihuolto suurine laitoksineen; siitäkin löytyy sekä vahvuuksia että heikkouksia.
Kunnallinen vesihuolto edustaa tänä päivänä Suomessa alan valtavirtaa. Meillä ei innostuttane pörssilistatun Tallinnan veden kaltaisiin kokeiluihin. Siellä kaupunki myi maksukiistoihin kyllästyneenä vesilaitoksensa kansainvälisille sijoittajille, jotka rahastivat pikaisesti vesilaitokselle vuosien saatossa kertyneen omaisuuden.

Osuuskuntien ja kuntien yhteistyö?

Erityisen kiinnostava tulevaisuuden kysymys on, miten hyvin osuuskunnat ja kunnat löytävät vesiasioissa yhteisen sävelen.
Nykyinen osuuskuntalaki hyväksyy joustavasti porrastetun äänivallan käyttämisen osuuskunnassa. Näin esimerkiksi kunta voi niin halutessaan ottaa vetovastuun kunnallisesta vesiosuuskunnasta.
Edellisessä lehdessämme (OT 3/07) professori, ylilääkäri Esko Kumpusalo Kuopiosta väläytti jopa kunnallisten terveydenhuolto-osuuskuntien kokeilemista ratkaisuna kunnallisen terveydenhuollon kasvaviin ongelmiin.
Jatkamme tämäntyyppisten aiheiden käsittelyä ja esimerkkien ja mallien hakua seuraavissa numeroissamme. Myös keskustelu on aina avointa ja toivottavaa.

Riku-Matti Akkanen
riku-matti.akkanen@pellervo.fi

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |