Ovatko vesiosuuskuntien verkostoriskit hallinnassa?
Muoviputki on oikein
asennettuna huoleton

Muovin hyvä puoli on, että korroosio ei siihen iske. Vaurioitumiset muoviputkissa aiheutuvatkin putken ulkopuolelta. Liki ainoa maaperä, mihin muoviputki ei sovi, on liuotinaineista saastunutta. Liuottimet pääsevät tunkeutumaan muovin läpi. Vahinko huomataan makuvirheenä.
Piipon mukaan muoviputken kestävyyttä on hieman vaikea arvioida. Normaaliolosuhteissa se kestää hyvin 50 vuotta. Vanhimmillakin muoviputkilla olisi vielä 10 vuotta kestoikää.

Isot kivet riskitekijänä

Ikää saattaa lyhentää putkessa virtaavan veden suuri määrä ja vähittäinen tai yht´äkkinen rasitus ulkopuolelta. Vähitellen vaikuttavaa rasitusta tuo taajamissa liikenteen tärinä ja nopeaa asfaltin alaisten korjaustöiden aiheuttamat maamassojen siirtymät tai huonon täytön aiheuttamat siirtymät ja painumat.
Vahingot pahenevat, jos täyttösorakerroksiin on jätetty sekaan isoja, ehkä jopa teräviäkin kiviä. Kiven painamana putki voi mennä puhki. Muita työvirheitä on mm. heikosti tehty muovihitsaussauma, joka repeää.
- 1960-70-lukujen ja nykyisiä muoviputkia on kuitenkin vaikea verrata. Raaka-aineen ominaisuudet ovat parantuneet, mutta samaan aikaan putkea on ohennettu. Nykyinen putki saattaa olla ulkopuolisille vaurioille jopa herkempi, joten maahan sijoituksessa täytyy olla huolellinen, toteaa Piippo.

Pumppu kestää kymmenen vuotta

Vesipumppujen uusimisessa Piippo kehottaa varautumaan kymmenen vuoden väleihin. Säännöllisillä tarkastuksilla pumppujen alkava vikaantuminen voisi olla huomattavissa - vika on korjattavissa tai ainakin siirtyminen uuteen pumppuun hallittua.
Kun pienissä osuuskunnissa ei juuri ole totuttu tällaisiin tarkastuksiin, pumppurikot tulevat yleensä yllätyksinä. Käyttöikänsä ylärajoilla olevaa pumppua ei kannata yrittää korjata, koska vika voi pian uusiutua. Jokaisesta pumpun käynnistyksestä seuraa paineisku, joka lisää putkiston rasitusta.
Osuuskunnan puuhamiehillä voi tulla mieleen, että ostetaan samanlainen pumppu kuin 10 vuotta sitten. Samanlaista tuskin enää löytää, vaan mallit ja tekniikka ovat muuttuneet. Paikalle kannattaakin kutsua asiantuntija esim. alan konsulttiyhtiöstä, joka osaa neuvoa, mitkä pumput sopivat käyttökapasiteettiin ja ovat myös energiataloudellisia.

Vedenottamo voi jäädä unohduksiin

Kun viime aikoina on tutkittu pohjavedenottamoita, pienten ottamoiden kunnon vaihtelu on todettu suureksi. Myös isolla osalla vesiosuuskuntia on oma ottamo, tietää Rauno Piippo.
Huonossakin kunnossa olevista ottamoista useat ovat alun perin oikein rakennettuja. Sen jälkeen niitä ei vain ole kunnostettu. Suojakerrokset ympäriltä ovat painuneet sekä tilojen seinät ja katto vuotavat. Niinpä ottamon kautta voi vesijohtoveteen päästä sade- ja sulamisvesiä.
Myös ottamon lähiympäristö voi olla muuttunut. Maanrakennustöissä on voitu tukkia ojia, jolloin tulvaveden pääsy ottamoalueelle mahdollistuu, ja maatalouden tai teollisuuden uusia toimintoja on voinut levitä läheisyyteen.
Vesiosuuskunnissa olisi jo rakennusvaiheessa tehtävä hyvät putkikartat ja jatkossa olisi pidettävä käyttöpäiväkirjaa. Paperit ja atk-tallenteet olisi hyvä säilyttää kahtena kappaleena eri hallintohenkilöillä. Näin toiset kappaleet turvaisivat osuuskunnassa tarvittavat tekniset tiedot tulipalon tai muun vahingon kohdatessa, sanoo Rauno Piippo.

Antti Mustonen

| Sivun alkuun |