OSAT VAIHTUIVAT RUOTSISSA

Atrian ja HK Ruokatalon kehitys on viime vuosien kaikkein opettavin tarina suomalaisesta osuustoiminnasta. Samalla Järvi-Suomen Portin kohtalo on varoittavin esimerkki Hankkijan ja Ekan jälkeen.   

Tuottajaosuustoiminnassa viime ja tänä vuonna ovat edenneet vahvimmin jälleen Atria ja HK Ruokatalo, joka osti viime talvena huonosti kannattaneen mutta liikevaihdoltaan reippaasti yli miljardin euron kokoisen Swedish Meatsin.

Atria jäi ostokisassa kakkoseksi, mutta se osti heti perään Sarduksen. Silläkin on liikevaihtoa yli 230 miljoonaa euroa - se on yli kaksi kertaa nykyistä Järvi-Suomen Porttia suurempi.

Swedish Meatsin liiketulos oli viime vuonna vain 1,6 % liikevaihdosta ja Sarduksen 3,8 %. Edellisen omavaraisuusaste oli vain 27 % ja jälkimmäisen vain 26 %.

Näin suomalaisten rooliksi tuli laittaa myös Ruotsin lihateollisuus kuntoon, kun ruotsalaiset tuottajat eivät itse siihen kyenneet. Atria osti jo vuonna 1997 Lithellsin, jonka se onnistui saneeraamaan kilpailukykyiseksi.

Ruotsi menetti johtoasemansa

Osuustoiminta-lehti kiinnittää huomiota siihen, miten ruotsalainen lihateollisuus oli suomalaista selvästi edellä vielä syksyllä 1994, jolloin sekä Suomi että Ruotsi päättivät liittyä EU:n jäseniksi. Silloinen HK Ruokatalo horjui lähes konkurssin partaalla ja myös Atria oli vielä heikko rajojen avautuessa yhdessä yössä 1.1.1995.

Nykyiset vuorineuvokset Seppo Paatelainen ja Simo Palokangas tekivät kovan ja pitkän urakan Atrian ja HK Ruokatalon nostamiseksi yhdessä osuuskuntien vahvan omistajajohdon kanssa. Atrian tarinasta on ilmestymässä kirjakin.

Mutta vuoden 1995 jälkeen ruotsalaisten tuottajien omistajaohjaus omissa yrityksissään keskittyi lähinnä vain tuottajahinnoista alati vellovaan keskusteluun. Yritystoiminnan jatkuva kehittäminen omistajilta unohtui kohtalokkaasti.

Näin suomalainen tuottajaosuustoiminta rynnisti 13 vuodessa kirkkaasti ruotsalaisten ohi. Ratkaisevat päätökset Ruotsin markkinoilla tekevät nyt suomalaiset kilpailijat.

Liitto kapitalistien kanssa onnistui

Neljän suomalaisen lihaosuuskunnan, HK:laisen LSO:n ja kolmen atrialaisen eli Itikan, Lihakunnan ja Pohjanmaan Lihan, jäsenyyden arvo on tosiasiassa muutamassa vuodessa moninkertaistunut, mutta Järvi-Suomen Portissa pudonnut ikävästi pakkasen puolelle.

Samalla sekä Atria että HK ovat vakuuttaneet sijoittajat hyvillä tuloksillaan turvaten näin riskirahoituksen saannin pörssistä yritysostoihin ja toiminnan jatkuvaan tehostamiseen.

Tarkasteltaessa viiden viimeisen vuoden tuottoa pörssissä sekä Atria että HK Ruokatalo sijoittuivat parhaaseen neljännekseen. Tulos oli tasapeli. Pronssia vertailussa saavutti OKO: aina 178 prosentin tuotto pääomalle viidessä vuodessa talletustilin koron voittaa.

Samalla pörssilistattujen osuustoimintayritysten oma markkinaosaaminen on koko ajan parantunut. Ilman näitä kovia kannustimia kilpailukyvyn vahvistaminen Itämeren ympäristössä ei olisi onnistunut.

Ruotsin maatalousyliopiston professori Jerker Nilssonin tuoreen tutkimuksen mukaan osuustoiminnan liittoutuminen rahaa omistavien kapitalistien kanssa on nimenomaan suomalainen malli. Jossain määrin myös irlantilaiset ovat siinä onnistuneet osuusmeijeritoimintaa kehittäessään.

Perinteinen linja johtaa usein näivettymiseen

Muuten professori Nilssonin näkemys eurooppalaisen osuustoiminnan menestymismahdollisuuksista on melko pessimistinen. Perinteisesti suuntautuneet tuottajaosuuskunnat ovat koko ajan kovenevien vaatimusten edessä.

Jerker Nilssonin mukaan tuottajaosuuskuntien jäsenistössä vallitsee haluttomuus kasvattaa omien osuustoimintayritysten omaa pääomaa. Toiminnan suurimuotoisuus aiheuttaa jäsenten vieraantumista ja luo myös heterogeenisiä jäsenryhmiä. Silloin koetaan, että kaikki investoinnit eivät hyödytä kaikkia jäseniä. Solidaarisuus omia osuuskuntia kohtaan rapautuu ja tuote-erät kilpailutetaan entistä tiukemmin yksityisten ostajien kesken.

Osuuskunnilla on ollut myös vaikeuksia kehittää suurimpien yksityisten kilpailijoidensa tapaan globaaleja tuotemerkkejä. Markkinoilla ne ovat olleet usein muita haluttomampia riskinottoihin.  

Portti kaatui HK:n syliin

Kaikki suomalaiset osuustoimintayritykset eivät onnistuneet reagoimaan maailman perusteelliseen muuttumiseen viime vuosikymmenen puolivälissä oikein. Nykyinen Järvi-Suomen Portti investoi velkarahalla uusiin laitoksiin antaen paikallisten syiden ratkaista päätökset. Ne syyt vain eivät toimineet valtakunnallisilla ja kansainvälistyvillä markkinoilla.

Portti oli myös kohtalokkaasti keskisuuri lihanjalostaja pienillä markkinoilla. Sellainen ei voinut pienempien tavoin erikoistua jollekin kapealle tuotelohkolle. Se yritti liian pitkään yksin tarjota kaikille kaikkea, mutta kilpailijat karkasivat tehokkuudessa karkuun.

Osuustoiminnan Vuosikirjassa 2001 Jorma Savolainen vetosi esimerkkilaskelmin Portin päättäjiin, kun Atria oli lähtenyt kosimaan Porttia. Mutta kosija sai rukkaset.  

Jos Karjalan neito olisi silloin päästänyt Pohjanmaan pojan aittaansa, niin Mikkelin laitokset olisivat jääneet rakentamatta. Mutta Lappeenrannan laitokset olisivat ilmeisesti säästyneet. Ennen kaikkea velkalastia ei olisi päässyt kertymään Portille liikaa. Jäsenten omistaja-arvo osuuskunnassa olisi säilynyt.

Portti on velkasaneerauksessa ja toimi edelleen selvästi tappiolla myös alkuvuonna 2007. Se on jo toiminnallisesti liittoutunut HK:n ja sen omistajaosuuskunta LSO:n kanssa.     

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Lähteitä:

Vuorineuvos Seppo Paatelaisen haastattelu Osuustoiminta-lehdessä 3/2007, s. 22.

Ruotsin maatalousyliopiston professori Jerker Nilssonin alustus 15 EU-maan tuottajaosuustoiminnasta NBC:n seminaarissa 8.8.2007, OT 4/2007, s. 49.

| Sivun alkuun |