"Nettotulos on osuuskunnan tuloslaskelman todellinen viimeinen rivi"
OSUUSTOIMINTA-LEHTI JA YRITYSANALYYSIEN KÄSITTEET

Osuustoiminta-lehti hakee talouden kuvaa pelkistetysti. Seuraavassa on lyhyt kuvaus niistä mittareista, joita lehden yritysanalyyseissä käytämme.
Kiinnitämme erityisesti huomiota talousasioiden mahdollisimman selkeään avaamiseen maallikoille eli suomalaisen osuustoiminnan tuhansille luottamushenkilöille eri toimialoilla.

Suomalainen osuustoiminta tunnetaan yleensä vahvojen taseiden, korkean omavaraisuuden ja hyvien nettotulosten sekä ennen kaikkea pätevien ja luotettavien ihmisten ansiosta. Muutamat murheelliset poikkeukset vahvistavat tämän säännön. Ne kelpaavat varoittaviksi esimerkeiksi muille osuustoimintayrityksille. Hyvän hallinnon tehtävä on yrittää karsia epäonnistumiset pois ja nostaa onnistumiset esille ja vahvistaa niitä.
On tärkeä taito osata antaa liikkeenjohdolle milloin lisää kaasua eli vauhtia - ja milloin taas toppuuttaa yrityksen kenties vaaralliseksi käynyttä vauhtia käyttämällä jarrua. Meiltähän tämä käy sutjakasti kuin autolla ajo, liikennetilanne eli markkinat aina huomioiden, parhaimmassa tapauksessa niitä jopa ennakoiden.

OSUUSTOIMINNAN
NELIKENTTÄ

Osuustoiminta-lehti on käyttänyt vuodesta 2004 alkaen suomalaisen osuustoiminnan nelikenttäjaoittelua tuottaja-, kuluttaja- ja palveluosuustoimintaan sekä uus- eli pienosuustoimintaan.
Tuottaja- ja kuluttajaosuustoimintaan sopivat pitkälti samat analyysien vakiintuneet peruskäsitteet, mutta palveluosuustoiminnan eli pankki- ja vakuutusalojen seuranta vaatii omat mittarinsa ja lisäksi ne ovat olleet kovasti muutosten keskellä viime vuosina. Näitä kolmea ensin mainittua lohkoa on totuttu kutsumaan yhdessä perinteiseksi osuustoiminnaksi erona uusosuustoimintaan.
Uusosuustoiminnan alku on rajattu vuoteen 1987. Selvin ero perinteiseen osuustoimintaan löytyy yritysten koosta: uusosuustoiminta on nimenomaan pienyritystoimintaa. Se ei ole ehtinyt vielä kasvaa perinteisen osuustoiminnan mittoihin. Jos pienosuuskuntia analysoidaan, niin niitä voidaan luokitella kolmeen ensin mainittuun ryhmään sisään. Sieltä löytyy kaikkia kolmea ryhmää, mutta eniten erilaista ja hyvin monimuotoista palveluosuustoimintaa.
Nelikenttäjaoittelun perusteet löytyvät Osuustoiminta-lehden palveluvalikosta kohdasta Ot-sanasto ja valitsemalla sieltä artikkelin: Suosituksia ja ohjeita osuustoiminnan peruskäsitteistä, nimistä ja lyhenteistä.

1. TUOTTAJA- JA
KULUTTAJAOSUUSTOIMINTA

Volyymi

Liikevaihto kertoo varsinaisella toiminnalla ansaitut eurot. Sillä mitataan yrityksen kokoa ja toisaalta asemaa markkinoilla.
Liikevaihdon muutos-% kuvaa koon muutosta. Siihen vaikuttavat sekä tapahtumat markkinoilla että yrityksen omat toimenpiteet. Kasvu ei ole itseisarvo, sillä sen tulee olla myöskin kannattavaa kohtuullisen lyhyellä aikajänteellä.
Taseen loppusumma viestittää toisaalta liiketoiminnassa tarvittavasta omaisuudesta ja toisaalta niistä pääomista, jotka omaisuuden hankkimiseksi on tarvittu. Taseen loppusummaa kasvattavat investoinnit. Taseen loppusumma ja liikevaihdon taso keskustelevat toistensa kanssa.

Kannattavuus

Nettotulos on tuloslaskelman todellinen viimeinen rivi ja kertoo yrityksen voitollisuudesta. Se on aikaansaatu varsinaisella ja säännöllisellä toiminnalla. Siitä on eliminoitu pois käyttöomaisuuden myyntivoitot yms. satunnaiset erät, joiden varaan toiminnan jatkuvuutta ei voida rakentaa. Nettotulos ei myöskään sisällä mitään tilinpäätösjärjestelyjä. Voitollisuutta ei voi rakentaa aikaisempina vuosina piilotettujen tulosten varaan.
Virallisen tuloslaskelman voitto/tappiorivi ilman oikaisuja ei anna oikeaa viestiä kannattavuudesta.
Nettotulos-% = nettotulos x 100/liikevaihto mittaa voitollisuuden tasoa. Se avulla voi tutkia tarkasteltavan yrityksen voitollisuuden suuntaa ja suorittaa vertailuja toimialan yritysten piirissä. Yli 4 %:n tasoa voidaan pitää hyvänä.

Vakavaraisuus

Omavaraisuusasteen viesti on yksinkertainen: Kuinka paljon kaikista pääomista on oman pääoman varassa.
Omavaraisuusaste-% = oma pääoma x 100/taseen loppusumma on hyvällä tasolla, mikäli se on suurempi kuin 40 % ja kelvoton alittaessaan 20 %.
Mikä on omavaraisuusasteen käytännön rooli? Vastaus on: Yrityksen kannattavuuden hallinta. Mitä enemmän on velkaa, sitä enemmän liiketoiminnan tuloksesta palaa rahoituskuluihin ja lyhennyksiin. Hyvällä omavaraisuusasteella varustetun yrityksen toiminnan tulokset jäävät sen omaan käyttöön.
Erityinen merkitys hyvällä omavaraisuusasteella eli vahvalla taseella on silloin, kun toimintaympäristössä myrskyää. Olemassa oleva vakavaraisuus on yrityksen suhdannepuskuri, köyhällä ei ole yösijaa.

Maksuvalmius

Quick Ratio (QR) = rahoitusomaisuus/lyhytaikainen vieras pääoma. Mitä enemmän raha ja saamiset kattavat lyhytaikaiset velat, sitä vahvempi signaali saadaan kysyttäessä: Riittävätkö rahat? Jos tämä mittari on suurempi kuin 1, tilanne on erinomainen. Alle 0,5 kertoo kyseenalaisesta kassan tilasta.
QR:n tarkkuusongelma on aika. Se kertoo vain taseen tekohetken tilanteesta. Hyvä voi vaihtua huonoksi nopeammin kuin kissa aivastaa.
Maksuvalmiuden merkitys korostuu varsinkin silloin, jos yrityksen kannattavuudessa ja vakavaraisuudessa on ongelmia, jolloin on muutenkin syytä noudattaa erityistä valppautta.

2. PALVELUOSUUSTOIMINTA

A. PANKIT

Volyymi

Pankkitoiminnan volyymeja lähestytään talletusten, luottojen ja sijoitusrahastojen koon kautta. Eurojen kokonaismäärät kertovat vallankäytöstä markkinoilla. Kuvaa täsmennetään pilkkomalla kokonaisuutta osiin. Esim. luottokannasta löytyvät asuntoluotot ja kulutusluotot.
Kasvun lisäksi oman tarkastelukohteensa muodostavat markkinaosuudet ja niiden muutokset. Kilpailu vauhdittuu!
Taseen loppusumma kertoo koko toiminnan laajuudesta - paljonko pääomia on taseen kautta hankittu.

Kannattavuus

Kulujen suhde tuottoihin (kulu/tuottosuhde) mittaa toiminnan tehokkuutta. Hyvänä voidaan pitää tasoa 0,50. Harjoitetun pankkitoiminnan luonne aiheuttaa huomattavia pankkikohtaisia eroja. Kehityssuunta on syytä aina rekisteröidä.
Liikevoitto % keskitaseesta viestittää operatiivisen toiminnan kannattavuudesta ja sen muutoksesta. Se on käyttökelpoinen myöskin pankkien keskinäisessä vertailussa.
Oman pääoman tuotto-% = tilikauden tulos x 100/oma pääoma keskimäärin. Sen pitäisi ylittää minimissään 10 %.

Vakavaraisuus

Vakavaraisuussuhde-% = määritellyt omat varat x 100/riskipainotettu omaisuus. Mittari kertoo pankin riskinkantokyvystä ja sen alaraja on määritelty 8 %:n tasolle. Mitä suurempi vakavaraisuussuhde on, sitä paremmin pankki kestää toiminnallisia tappioita ja pystyy lisäämään toiminnan volyymiä hallitun riskinoton kautta.

B. VAHINKOVAKUUTUS

Volyymi

Vakuutusmaksutulo sisältää ensivakuutuksen lisäksi jälleenvakuutuksen. Finanssialan Keskusliiton tilastoinnista on laskettu markkinaosuudet. Niiden muutokset kiinnostavat, koska alalla puhaltavat muutostuulet.
Finanssikonsernit ja erilaiset allianssit vaikuttavat kasvavassa määrin asiakkaitten valintoihin. Esimerkiksi perinteisille pankkiasiakkaille myydään vakuutuksia - ja päinvastoin. Tai kotivakuutuksen ostaneille tarjotaan vaikkapa auto- ja liikennevakuutuksia. Kokonaisasiakkuus on päivän sana.

Kannattavuus

Vakuutustoiminnan kannattavuus lähtee liikkeelle mittarilla vahinkosuhde-% = korvauskulut x 100/vakuutusmaksutuotot. Kun mukaan tarkasteluun otetaan liikekulut % vakuutusmaksutuotoista, niin vakuutustoiminnan kokonaiskannattavuus on avattu.
Yhdistetty kulusuhde-% = vahinkosuhde-% + liikekulusuhde-% viestittää, jääkö vakuuttamisesta jotain viivan alle. Näin tapahtuu mittarin lukeman alittaessa arvon 100. Mikäli se ylittyy, niin vakuutusfirman sijoitustoiminnan tuottoja on tarvittu vakuuttamisen tappioiden kattamiseen.
Liikevoitto % liikevaihdosta kiinnostaa lähinnä vertailtaessa eri vuosien kannattavuutta toisiinsa.

Vakavaraisuus

Vastuunkantokyky-% = vakavaraisuuspääoma x 100/vakuutusmaksutuotot on toimialan tapa lähestyä vakavaraisuutta. Sen tehtävänä on asettaa haasteita toiminnan kehittämiselle.
Mikäli luku on korkea, niin vakavaraisuus antaa tilaa vakuutuskannan voimakkaalle kasvattamiselle. Matala taso taas pakottaa painopisteeksi kannattavuuden ja sitä kautta vakavaraisuuspääoman kehittämisen.
Keskimääräinen vastuunkantokyky-% asettui Suomessa vuonna 2006 tasolle 132.
Tasoa 50 voidaan pitää erittäin huonona.

C. HENKIVAKUUTUS

Henkivakuutusta harjoittavat toimivat nykyisin pääsääntöisesti osina finanssikonserneja. Niiden vakavaraisuus on käytännössä sama kuin koko konsernilla. Seuranta onkin keskittynyt vakuutusmaksutulolla mitattuun toiminnan volyymiin.
Samalla on kiinnostavaa seurata markkinaosuuksia vakuutusmaksutulosta.

3. KAIKELLE OSUUSTOIMINNALLE
YHTEISTÄ: IHMISET

Henkilöstö

Jäsenistö

Talouden takana ovat aina ihmiset. Osuustoiminnassa tämä tulee näkyviin erityisen selvästi. Se kun edustaa selvästi laajapohjaisinta omistustaustaa eli kansankapitalismia aidoimmillaan.
Osuuskuntien jäsenten eli asiakasomistajien määrät ja yritysten henkilöstömäärät kertovat toiminnan laajuudesta omalla oleellisella tavallaan. Koko 2000-luku on merkinnyt suomalaiselle osuustoiminnalle jatkuvaa jäsenistön kasvua, muutosprosentit ovat olleet kovia, erityisesti osuuskaupoissa ja osuuspankeissa. Jäsenistön kasvu on tuonut niille luonnostaan paljon lisää liiketoimintaa ja vahvistanut niiden asemaa markkinoilla.
Tosin myös vaihtelut viime vuosina ovat olleet suuria. Lisäksi yrityksen koko ja mukana olevien ihmisten määrä eivät kaikilla toimialoilla korreloi ollenkaan. Esimerkiksi Atria ja HKScan ovat kasvaneet ja kansainvälistyneet hirmuisen nopeasti, vaikka niiden omistajaosuuskuntien jäsenmäärät ovat laskeneet jatkuvasti. Viljelijöiden määrän vähentyminen tulee tässäkin näkyviin. Myös jäsenistön pääomapanostukset omiin yrityksiin ovat kasvaneet ja jäsenrekistereistä on samalla putsattu pois paljon passiivijäseniä.
Saneeraukset ja tehokkuusvaatimukset purevat henkilöstöpuolella ja erityisesti tuottajaosuustoiminnassa. Eikä yritysjärjestelyjä tai tuottajarakenteiden muutoksia pidä unohtaa.

Jorma Savolainen

| Sivun alkuun |