kirjaimittain.gif (7478 bytes)

 

Pekka Arponen Etelä-Savon neuvontaprojektista:
Työ jäi kesken

Etelä-Savossa päättyi tämän vuoden alussa Ruralia-instituutin hallinnoima Osuuskuntayrittäjyyden neuvonta-, tuki- ja verkostoitumispalvelut -hanke, jonka päätavoitteena oli uusien pienosuuskuntien saaminen maakuntaan.


KOKEMUS VIE ETEENPÄIN.
Projektiluonteiset koulutus- ja neuvontatyöt kiinnostavat Pekka Arposta edelleen. Vaihtoehtona hän pohtii uuden oman yrityksen perustamista. Vuoteen 2004 hänellä oli koulutuspalveluja antanut yritys.
Kahden vuoden projektille oli tavoitteena saada jatkoprojekti, mutta rahoittajana toiminut Etelä-Savon TE-keskus ei sille rahaa myöntänyt.
Hankkeen projektipäällikkönä toiminut KTM Pekka Arponen oli valmistellut jatkoideana yhtenäisen osuuskuntien neuvontaverkoston luomista koko Itä-Suomen läänin alueelle.
– Uusi hankeidea näytti jo ottavan tulta neuvotteluissa eri puolilla, mutta sitten rahoitusta ei järjestynytkään, hän toteaa.
Arponen sanoo, että kielteistä päätöstä perusteltiin TE-keskuksesta sillä, että osuuskuntaneuvonta kannattaa hoitaa osana muuta yritysneuvontaa, eikä osuustoimintaan erikoistuneita neuvojia tarvittaisi. Ylimaakunnallisuudesta ei myöskään syntyisi merkittävää lisähyötyä.
– TE-keskuksessa ehkä myös nähtiin, että suhteellisen hyväksi muuttuneessa työllisyystilanteessa on työttömien osuuskuntia tehokkaampia tapoja työllistää pienenevää työttömien joukkoa, Arponen päättelee. Myös hän näkee, että nyt suhteellisen hyvän työllisyyden aikana uusia työosuuskuntia on vaikeampi saada toimiviksi kuin aikaisemmin.
– Toisin kuin etenkin 1990-luvulla, vetäjiä osuuskunnille ei meinaa saada. Rivijäseniksi ammattitaitoista väkeä olisi kyllä tulossa, mutta vetäjän rooliin puuttuu valmiuksia ja haluakin. Uusilla pienosuuskunnilla ei ole monesti myöskään varaa maksaa vetäjille riittävää korvausta.
Pekka Arponen kuitenkin näkee, että myös jatkoprojektin valmisteluvastuun siirtyminen pois häneltä hänen Ruralian määräaikansa päättyessä viime vuodenvaihteessa oli vaikuttamassa hankkeen kariutumiseen.
– Tällainen näkemys minulle on jäänyt, vaikka se on tietysti subjektiivinen.
Rahoittajat ovat monesti herkkiä projektien valmistelijoiden henkilövaihdosten suhteen. Jo olemassa olevat hyvät henkilösuhteet ovat tärkeitä.

Yhdeksän uutta osuuskuntaa

Savonlinnalainen Pekka Arponen oli projektipäällikkönä työosuuskuntien neuvontahankkeessa ja StuNet-hankkeessa, jolla vauhditettiin oppilasosuuskuntien perustamista. Niitä ennen hän veti hankkeita pohjustanutta Tiimiyrittäjyysprojektia. Neuvontahankkeessa syntyi kuusi ja StuNet-hankkeessa kolme uutta osuuskuntaa. Yhteensä yhdeksää osuuskuntaa Arponen pitää hyvänä loppusaldona.
Näiden kahden hankkeen lisäksi Senet-hanke päättyi. Kun projektit päättyivät samanaikaisesti, eikä välitöntä jatkoa niille saatu, osuuskuntaneuvonnan ja osuuskuntien kehittämistyö Etelä-Savossa jäi Arposen mielestä pitkälti välivuodelle.
– Toivottavasti jo tehdyn työn hedelmät eivät ehdi kuivua enemmälti ennen uusia hankkeita, sanoo Arponen.

Monialaosuuskunta Mikkeliin

Neuvontahankkeessa tulivat esille jo tutut erot Etelä-Savon sisällä: - Mikkelissä ollaan tutkimustiedon äärellä, mutta kiinnostusta pienosuustoimintaa kohtaan on varsin vähän. Savonlinnassa kiinnostusta löytyy enemmän.
Mikkeliin muodostettiinkin pitkälti neuvontaprojektin aloitteellisuudella monialainen työosuuskunta Ikirouta, koska sellainen kaupungista on puuttunut.
Ikiroudalla on kova tavoite saavuttaa savonlinnalaisen Työ- ja kehittämisosuuskunta Origon jalanjälkiä. Origo perustettiin ensimmäisten työosuuskuntien joukossa Suomessa 1994, ja siinä on noin 90 jäsentä. Pekka Arponen oli Origon puuhamiehiä jäätyään työttömäksi kaupan alalta.
Nykyään Arponen on Origon hallituksen puheenjohtaja. Osuuskunnalle ei vain kovin hyvää kuulu. Se on törmännyt vero-ongelmiin, ja isoista jälkiveroista on nyt valitettu. Ellei se johda päätöksen muuttamiseen, osuuskunta joutunee selvitystilaan.
– Osuuskunnan taloushallintoa alusta lähtien hoitanut kirjanpitäjä oli tehnyt virhearvion hyväksyessään yhden jäsenen toimintaa koskevan verotusmenettelyn. Hallituksella ei ollut tietoa asiasta.
– Vaikka Origon toiminta on jäissä, sen jäsenet ovat voineet tehdä töitä toisen osuuskunnan kautta. Mikäli verottajan päätös pysyy, Origon jäsenistön pohjalta saattaa syntyä uusi osuuskunta, arvioi Arponen.
Origon ohella Arponen oli 1990-luvulla käynnistämässä konsulttina maahanmuuttajien Osuuskunta Monisiltaa Savonlinnaan.

Perustamisaikainen tuki kuntoon

Nykysuuntaus osuuskuntaneuvonnassa on, että se on osana mm. uusyrityskeskusten yritysneuvontaa.
– Malli ei kuitenkaan toimi, ellei keskuksista ole saatavilla ok-neuvontaan erikoistuneen neuvojan palvelua. Yksi erikoistunut neuvoja maakuntaa kohti olisi vähintään oltava, Pekka Arponen sanoo.
Neuvonnan lisäksi pysyväluonteinen alueellinen tiedotus osuustoiminnasta on olennaista. Etelä-Savossa esimerkiksi julkaistiin viime vuonna MEININKI - Osuustoiminnalla enemmän -lehti, jolla ideaa ja kokemuksia pyrittiin levittämään. Se oli kylläkin yksittäinen julkaisu.
Kolmantena tukijalkana kehitykselle Arponen näkee perustamisaikaisen tuen uudistamisen. Työllisyyspoliittisen avustuksen tiukat ja vanhentuneet vaatimukset aiheuttavat sen, etteivät osuuskunnat sitä käytännössä saa.
– Neuvontaprojektin yhteydessä paikalliset työvoimaviranomaiset kannattivat tukiperusteiden uudistamista, mutta kun otin yhteyttä työministeriöön, siellä valmiutena tuntui olevan vain toimimattoman tukimuodon poistaminen, kertoo Arponen.

Teksti: Antti Mustonen

Hankerahoituksen epävarmuus iski
Tutkimusjohtaja Tapani Köppä Ruralia-instituutin Mikkelin yksiköstä toteaa, että rahoittajille talvella jätetyistä EU-hankehakemuksista puolenkymmentä ei saanut rahoitusta. Tämän vuoksi määräaikaisesti palkattua henkilöstöä on jäänyt ilman jatkopestejä. Uusia hankkeita, joissa osuustoiminnan kehittäminen on mukana, on kuitenkin jo käynnistynyt ja hakemuksia on vireillä. Niiden parissa työskentelee muutama henkilö pitkälti muiden tehtäviensä ohessa.
Rahoittajien suuntaan Mikkelissä on erityisenä haasteena tuoda esiin osuuskuntien neuvonnan erityisvaatimukset ja vakuuttaa heidät alan asiantuntemuksen saatavuuden välttämättömyydestä yritysmuodon edistämiselle, toteaa Köppä.


| Sivun alkuun |