 |
Lehden tehtävä kaventui maatalouden puolustajaksi
 |
Myös Osuustoimintalehti eli mainitut vuosikymmenet pitkälti vakiintuneita kaavoja seuraten. Lehden kehittämiseen ei myöskään erityisesti satsattu, julkaistut sivumäärätkin kuihtuivat.
1950-luvulle siirtyminen merkitsi Pellervo-Seuran ja Osuustoimintalehden yhteisen luotsin vaihtumista. Viljami Kalliokosken tilalle tuli Sampsa Mantere, joka toimi tehtävissä 1950-1955 (ks. myös OT 3/05). Manteretta seurasi ensin Harri Rautavaara (1956-1968) ja sitten Esko Koivisto (1968-1978). Mantere tuli Pellervo-Seuraan MTK:sta ja Rautavaara Valion neuvontaosaston johtajan paikalta. Koiviston aikaisempi tehtävä oli Pellervo-Seuran Markkinatutkimuslaitoksen PSM:n johtaminen.
Historioitsija Maritta Pohls kuvaa pellervolaisen osuustoiminnan 1950-1960-lukuja etujärjestöjen ajaksi, jolloin osuustoiminta oli kiinnittynyt maanviljelijäväestön etuja ajavaan tuottajajärjestö MTK:hon. Ajan ilmapiiriin kuului, että osuuskuntien jäsenyyttä ei perusteltu enää niinkään suurella isänmaallisella tehtävällä, koko suomalaisen yhteiskunnan rakentamisella, kuin viljelijäväestön eduilla. Palavan aatteellisuuden ja suuren osuustoiminnallisen innostuksen ajat olivat takana. Osuustoiminnan edistäminen alkoi merkitä keskusosuuskuntien vahvistamista ja maatalouspoliittista tulonjakotaistelua. Osuustoiminnan periaatteitakaan ei piiloteltu, mutta niiden kautta opetettiin olemaan ennen kaikkea uskollisia omille liikeyrityksille.
Varsin suuri osa Osuustoimintalehden sisällöstä oli puhtaasti maatalouteen liittyvää, jopa ilman mitään suoraa kiinnekohtaa osuustoimintaan. Lehden keskeistä aineistoa olivat esimerkiksi PSM:n erilaiset markkinakatsaukset, joissa yksityiskohtaisten tilastojen avulla saatettin seurata vaikkapa väkilannoitteiden käytön kehitystä eri maissa.
Vakiintunutta aineistoa olivat myös osuustoiminnallisten keskusliikkeiden pääjohtajien katsaukset menneen vuoden kehitykseen sekä eri ot-yritysten pienoishistoriikit.
Rakennemuutoksen rajussa kyydissä
1960-luvulla käynnistyi Suomessa nopea rakennemuutos. Väki väheni maaseudulta ja maataloudesta. Keskuksiin suuntautunut muutto kuihdutti maaseudun palveluita. Ylituotannosta tuli ongelma, ja maatalouden kasvua ryhdyttiin jarruttamaan. Osuuskunnat keskittyivät suuremmiksi yksiköiksi. Niiden suorasta demokratiasta alettiin siirtyä edustukselliseen demokratiaan. Kaikki nämä olivat Osuustoimintalehdessä käsiteltyjä kysymyksiä.
Osuuskuntien keskittymistä pidettiin yleisesti tarpeellisena, jopa välttämättömänä. Asiaan liittyi myös koulutuksen nousu lehden tärkeäksi teemaksi. Osuuskuntien toiminnan laajeneminen ja monipuolistuminen vaativat johto-, toimi- ja luottamushenkilöiltä uutta tietoa ja uudenlaista osaamista. Vanha hyvä ”talonpoikaisjärki” ei enää riittänyt päätöksenteon ja toiminnan ohjaajaksi. ”Rohkenisimmeko nimittää tulevaa kymmenlukua koulutuksen vuosikymmeneksi?”, lehdessä pohdittiin.
1960-luvun teemoja olivat lisäksi Hankkijan ja SOK:n työnjakokysymykset, joista kehkeytyi Suomen osuustoimintaliikkeen kolmas suuri linjariita. Viestintä ja suhdetoiminta olivat aihepiirejä, joiden kysymykset murtautuivat aiempaa näkyvämmin esiin. Arvioitiin mm., että osuustoiminta tarvitsee oman PR-kampanjansa.
Mutta toisaalta myös lehden perspektiivi talouteen avautui. Se alkoi julkaista erityistä Talous tähtäimessä -palstaa, jossa kerrottiin laaja-alaisesti talouselämän eri ajankohtaisista ilmiöistä ja tapahtumista. Osuustoimintainstituutin perustaminen Helsingin yliopistoon 1950-luvun lopulla lavensi lehden kirjoittaja- ja aihepohjaa. PSM sai näin rinnalleen toisen omaan tutkimustietoonsa nojaavan artikkeleiden lähteen.
Alkoi tulla uusia linjanmäärittelyjä
Kun Osuustoimintalehti täytti 60 vuotta 1969, linjattiin samalla sen tehtäväkenttää. Lehti määriteltiin osuuskuntien ja niiden luottamusmiesten taloudelliseksi valistuslehdeksi, jonka tehtävänä on yleisluontoisen osuustoiminnallisen ja taloudellisen tiedon levittäminen. Tässä tehtävässään sen tuli omalta osaltaan rakentavasti koota ja tehostaa pellervolaista osuustoimintaa. Samalla todettiin, että Pellervo-Seuran ja sen julkaisujen täytyi pystyä valistamaan jäseniään myös talouselämän yleisestä kehityksestä. Tämä tehtävä sisälsi yhtä hyvin maataloustuotannon kuin myös teollisuuden ja kaupan. Tiedon tuli kulkea molempiin suuntiin:
”Meidän tulee tuntea, mitkä ovat varaukset maakunnassa, ja maakunnan, mitkä Pellervo-Seurassa”, lehti tähdensi.
Linjanmäärittely sisälsi myös kutsun osallistua lehdentekoon: ”Tämä lehti on lukijainsa käytettävissä, jos kirjoittamisen tarvetta ilmenee. Me yritämme parhaamme pysytelläksemme talouselämän valtimon sykinnän tuntumassa. Inhimillisellä ymmärryksellä ladattu taloudellinen tietous ja kokemus sisältävät myös tarpeellisen aatteellisuuden.”
Kari Inkinen
LÄHTEITÄ:
Suomen Osuustoimintalehti 1950-1960-luvut.
Pohls, Maritta: Suomen Osuustoimintalehti 1940-1960-luvuilla: Maatalouden puolustajaksi. OT 5/98.
Pohls, Maritta: Vuosisadan menestystarina. OT 2/99.
Kuisma, Markku ym: Kansan talous. Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899-1999. Kirjayhtymä 1999.
| Sivun alkuun |