 |
Suomalainen osuustoiminta on tänään kansainvälisesti poikkeuksellisen laaja, elävä ja taloudellisesti terve kokonaisuus muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
| OSUUSTOIMINNAN VUOSIKIRJAN 2008 TIIMI |
 Vasemmalta tiimin vetäjä, YTM Mauno-Markus Karjalainen, ekonomi, kouluttaja Jorma Savolainen ja ekonomisti, yrityskonsultti, VTM Yrjö Kotisalo. |
 Tutkimusjohtaja, MMT Perttu Pyykkönen, ekonomisti, VTL Hanna Karikallio ja maatalousekonomisti, MMM Tapani Yrjölä, kaikki PTT:stä. |
 Yritysanalyytikko, ETM Pasi Saarnivaara, toimittaja, FM Riku-Matti Akkanen ja asiamies (pienosuustoiminta), VTM Juhani Lehto OSUUSTOIMINTAYRITYKSET 2007 Katso pdf-tiedostona »  |
Osuustoiminnan Vuosikirjat muodostavat ikään kuin säännöllisen vuotuisen terveystarkastuksen kotimaisille osuustoimintayrityksille ja niiden edustamille merkittävimmille toimialoille. Tällä hetkellä seuraamme yhteensä kahtatoista eri toimialaa; määrä on koko ajan kasvanut.
Avautumisen vaikeat vuodet
Käsillä oleva Osuustoiminnan Vuosikirja 2008 on jo teemanumeroiden sarjan neljästoista. Aloitimme työn yhtä jalkaa Suomen EU-jäsenyyden kanssa.
Ajattelimme, että olisi varmaan itse kunkin terveellistä säännöllisin väliajoin tarkistaa, missä osuustoiminnan isoilla toimialoilla omat ja merkittävimmät kilpailijayritykset menevät ja mitä kulloinkin näyttäisi olevan tulossa.
Työn lähtökohdat Vuosikirjaa ensimmäisen kerran syksyllä 1994 suunniteltaessa olivat haastavat. Suomi oli silloin vaikeasti avautumassa yhteismarkkinoille ja avoimelle rajat ylittävälle kilpailulle. Erityisesti pellervolainen osuustoiminta oli joutunut haastetun asemaan, josta läheskään kaikki eivät uskoneet sen kovin pitkälle edes selviävän.
Hankkija-Novera oli tehnyt monia hätkähdyttäneen ja masentaneen konkurssin heinäkuussa 1992 ja työväenliikkeen koko osuustoiminta oli syvenevissä ongelmissa, josta seurasi konkursseja (Kansa, Haka) ja velkasaneerauksia (Eka, Elanto). Suomen sodanjälkeisen taloushistorian syvin lama ja yksioikoinen rahapolitiikka niittivät silloin kovalla kädellä taserakenteeltaan heikot yritykset. Käymisvaiheessa kansantalous menetti muuten terveitäkin elementtejä.
Kulttuuriongelmat, muutosvastarinta, intressien ristiriidat ja toimintaympäristön paineet uhkasivat noina 1990-luvun puolivälin vuosina repiä vanhan kansanliikkeen - suomalaisen osuustoiminnan - riekaleiksi, mistä se ei enää olisi pystynyt nousemaan.
Mutta niin se iso savotta loppujen lopuksi selvitettiin. Osuuskuntien jäsenistön kannalta lopputulos oli vähintäänkin tyydyttävä. Tarina on kerrottu jo aiemmin (esim. OT 4/04 ja 2/05). Merkittävässä roolissa olivat Pellervon tutkimus-, koulutus- ja järjestötoiminta, esimerkiksi PTT ja Pellervo-Instituutti. Ehkä tällaisella lehti-, tiedotus- ja analyysityöllä oli myös oma selkeä tehtävänsä tässä kokonaisuudessa.
Kannattaa kuitenkin korostaa sitä, että avoimilla markkinoilla toimittaessa päätökset pitää tehdä ja tehdään aina yrityksissä, joiden johdolla ja hallituksilla on valta ja vastuu osuustoimintayritysten pärjäämisestä ja kehittämisestä.
Yhdistämme erilaista osaamista
Lähdimme vuonna 1995 liikkeelle Pellervon Vuosikirjana, mutta tällä vuosikymmenellä laajensimme tarkastelun kattamaan vähitellen koko suomalaista osuustoimintaa. Osuuskauppojen analysointi tuli painokkaammin mukaan vuosituhannen vaihteessa.
Tosin pienosuustoiminnan tarkempaan seurantaan eivät voimamme ja käytettävissä oleva tilastotarjonta riitä, mutta sen kehityskaari on kohtuullisen hyvin seurattavissa Uusi osuustoiminta -liitteen sivuilta. Tällä kertaa otimme esimerkeiksi maatalouteen kytkeytyvien pienosuuskuntien kentän (sivut 53–54).
Paljolti sama kokenut ja mielestäni hieno tiimi on edelleen seuraavilla sivuilla julkaistavien analyysien takana. Tosin PTT:n tutkijat ovat välillä muutamaan otteeseen vaihtuneet, mutta tutkimuslaitos on edelleen keskeisesti työssä mukana.
Tiimin tehtävä on yhdistää asiantuntijoiden erilaista osaamista. Tavoitteena on journalistinen laatutuote, Osuustoiminnan Vuosikirja, joka selkeästi on suunnattu ot-yritysten hallintoihmisille, liikkeenjohtajille ja suomalaisen osuustoiminnan merkittävimmille sidosryhmille. Sisällössä tavoittelemme monipuolisuutta, kiinnostavuutta ja lukijoiden mahdollisimman hyvää palvelua.
Analyytikkotiimissä olemme monta kertaa niin sanotusti joutuneet heittämään oman takkimme tuleen, mutta emme ole kuitenkaan istuneet tuleen toisten housuilla eli rahoilla. Meitä ei tietysti aina ole uskottu, mutta negatiivisetkin analyysien tulokset on ollut syytä sanoa ääneen, kuten Milkan (1997), Karjaportin (esim. 2001) ja Metsäliiton (2001) kohdalla aikoinaan, vaikkei sillä päänsilitystä tulekaan (ks. OT 4/04). Erityisesti jälkikäteen tarkasteltuna näin on kuitenkin ollut suomalaiselle osuustoiminnalle parasta.
Vapaata keskustelua
Aina on tietysti vaara, että erityisesti ennusteet jostakin syystä menevät pieleen, tai että niitä tulkitaan esimerkiksi muissa tiedotusvälineissä väärin. Virheet tietysti oikaisemme heti kun ne tiedämme. Nettipalvelu on käytettävissämme printtilehden väliajoilla.
Osuustoimintakeskustelun joka tapauksessa täytyy jatkua ja mennä eteenpäin.
Muutamia kertoja olemme itse nimenomaan halunneet jatkokeskustelua. On kiinnostavaa käyttää muitakin näkökulmia samoihin asioihin. Keskustelu tässä lehdessä on aina vapaata.
Peruskäsitteitä aktiivikäyttöön
Työn myötä olemme olleet juurruttamassa suomalaiseen ajatteluun ja keskusteluun muutamia peruskäsitteitä kuten osuustoiminnan jaottelun nelikentäksi: tuottaja-, kuluttaja-, palvelu- ja pienosuustoimintaan (ks. määritelmät esim. OT 3/08).
Myös paneutuminen osuustoiminnan yhteiskuntavastuuseen on näkynyt tämän Osuustoiminta-lehden sivuilta. Sekin asia on osuustoiminnan kentällä mennyt mukavasti eteenpäin tällä vuosikymmenellä.
Yhteiskuntavastuun näkökulma istuu hyvin suomalaiseen osuustoimintaan, myös sen kilpailustrategiaan. Yhteiskuntavastuutaan karttelevat aggressiiviset ulkomaiset kilpailijat eivät onneksi kovin laajasti ole yrittäneet rynnistää Suomen markkinoille, Lidl on tässä tietysti näkyvä poikkeus kaupan alalla. Mutta sillekin Suomen valloitus on tullut kalliiksi.
Ympäristövastuun rinnalla nykyisin yhä enemmän puhutaan myös taloudellisesta ja sosiaalisesta vastuusta. Toisaalta niiden seurannan ja mittaamisen ongelmat toki tiedetään. Rahavirtojen suuntautuminen, verojen maksaminen, työpaikat ja yritysten henkilöstöpolitiikka sekä ympäristöpolitiikka ovat olleet kuitenkin hyviä ja mielestäni tärkeitä seurattavia aiheita.
Jotenkin tuntuu siltä, että suomalainen metsäteollisuus ei globalisoituneilla markkinoilla ole riittävän tehokkaasti pystynyt hyödyntämään suomalaista vastuullista ja kestävää toimintatapaansa. Jos kilpailijoiden ei tarvitse vastata täysimääräisesti esimerkiksi saastuttamisen kustannuksista, niin kyllä sekin iso kansainvälinen ongelma on. Uruguayn sellutehdaskiistakin paljasti, miten huono maine sellunkeittäjillä jo valmiiksi Etelä-Amerikassa oli. Siihen miinakenttään Metsä-Botnia astui, mutta selvitti kyllä jo tilanteen.
Jatkossa yritämme pureutua aiempaa paremmin myös osuustoiminnan jäsenhyötyyn mm. yliopistoyhteistyön avulla. Parhaassa tapauksessa saamme sen seurannan alkuun tämän syksyn aikana aloittaen tuottajaosuustoiminnasta.
Todellisen jäsenhyödyn seuranta on sekin harvinaisen kova ja monitahoinen haaste, jossa onnistuminen vuosienkaan johdonmukaisella työllä ei ole mitenkään varmaa ainakaan vielä.
Edessä kovemmat kelit
Toimintaympäristö on jatkossa koventumassa, mutta merkittävät osuustoimintayritykset ovat tänään - muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta - varsin terveitä ja vähintään asiallisissa asemissa markkinoilla. Ne pärjäävät selvästi huonommassakin säässä kuin mitä nyt näyttää olevan tulossa.
Osuuskaupoilla, osuuspankeilla, paikallisosuuspankeilla ja keskinäisillä vakuuttajilla kuten Lähivakuutuksella näyttäisi kulkevan jatkossakin hyvin. Ehkä niiden suurin riski olisi nyt tuudittautua liialliseen turvallisuuden tunteeseen.
Myös sähkö- ja puhelinaloilla osuuskunnat ovat viime vuosina terhentäytyneet. Sama havainto koskee myös vesiosuuskuntia, joita Suomessa toimii jo yli tuhat.
Portin omistajat menettivät rahansa
Tuottajaosuustoiminnassa Valio ja osuusmeijerit ovat nyt vahvimmassa vedossa. HKScanilla ja Atrialla tilanne on muuttunut ainakin tällä hetkellä tiukemmaksi, mutta uskon, että ne pystyvät parantamaan kyllä mm. sikasyklin oietessa.
Heikoin tilanne on kuitenkin velkasaneerauksessa olevalla Järvi-Suomen Portilla, joka joutui ulkoistamaan lihanhankintansa ja jopa jäsensuhteidensa hoidon entiselle kilpailijalle HK:n LSO Foodsille.
Portin omistajavastuu realisoitui viime vuonna, kun sen noin 7 500 passiivijäsentä jouduttiin erottamaan. Kun osuuskunnalla ei ollut rahaa maksaa heille, niin he menettivät maksamansa osuuspääomat. Siitä kentällä tietysti nousi kova poru, mutta päätös piti, kun se lainmukaisesti meni.
Metsäliitolla edellytykset nousuun
Suomalainen metsäteollisuus ja sen keskellä Metsäliitto-yhtymä tulevat olemaan lähivuosina edelleen kovassa ja vaativassa pyörityksessä, mutta uskomme sen vielä nousevan uudelleen. Metsäliitto taistelee erittäin sinnikkäästi.
Olemme näissä analyyseissä muutamia kertoja myöntäneet vuoden Taistelijan maljan sellaiselle yritykselle, jonka toimiala on kehittynyt vaikeimmaksi, mutta jonka keskellä yrityksen johto ja hallinto ovat kuitenkin pystyneet selviämään olosuhteet huomioiden hyvin. Päädyimme tällä kertaa myöntämään Taistelijan maljan epäröimättä Metsäliitolle, sen johdolle ja hallinnolle. Se toivottavasti sparraa Metsäliittoa edelleen eteenpäin lähivuosina! Helppoja vuosia ne joka tapauksessa eivät tule olemaan.
Myös munapakkaamoiden johdolla ja hallinnolla on lähivuosina syytä tarkkaan ja harkittuun päätöksentekoon vaihtuvissa tilanteissa. Alan realiteetit ovat tiukat.
Mitään uusia suurempia ongelmia ot-kentällä ei tällä kertaa paljastunut, uusia haasteita ja rohkeita avauksia kyllä. Entisten pulmien selvittäminen on kuitenkin kovasti kesken.
Palaamme asiaan seuraavan kerran 21. lokakuuta ilmestyvässä Osuustoiminnan Yhteiskuntavastuun numerossa.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |