Kevään Pellervon Päivässä julkaistussa osuustoimintatutkimuksessa selvitettiin suomalaisten maanviljelijöiden suhtautumista osuustoimintaan. Tutkimuksen tulosten perusteella viljelijät jaettiin kolmeen ryhmään osuustoimintaan suhtautumisen perusteella: sitoutuneet, kriittiset ja neutraalisti suhtautuvat. Seuraavassa käydään läpi näiden ryhmien välisiä eroavaisuuksia.

Oleellista on havaita, että näille kolmelle ryhmälle pitäisi pystyä myös viestimään kullekin heidän omalla tavallaan. Sama koskee tietysti myös osuustoimintayritysten keskusteluyhteyksien ylläpitämistä ja jatkuvaa kehittämistä.

Sitoutuneet ovat toiminnan kivijalka

Hieman yli kolmasosa viljelijöistä on osuustoimintaan sitoutuneita. Suhtautuminen on myönteistä: 85 % ilmoittaa suhtautuvansa osuustoimintaan erittäin tai melko myönteisesti. Sitoutuneet myös tuntevat osuustoimintaa muita paremmin. Osuuskuntien toimintaan osallistutaan aktiivisesti. He uskovat voivansa vaikuttaa osuuskuntien toimintaan ja päätöksentekoon ja tätä kautta myös oman tuotantonsa menestykseen.
Sitoutuneiden viljelijöiden osuus on jopa 10 %-yksikköä suurempi kuin vuonna 1998 vastaavassa tutkimuksessa.
Sitoutuneesti osuustoimintaan suhtautuvat viljelijät ovat muita useammin kotieläintaloutta harjoittavia yrittäjiä. Erityisesti maidontuottajien joukossa sitoutuneita on runsaasti, lähes puolet maitotilallisista kuuluu tähän ryhmään.
Toisaalta sitoutuneiden suhteellinen osuus on alhaisin kasvinviljelijöiden joukossa. Lihantuottajista hieman vajaa kolmannes kuuluu tähän ryhmään, naudantuottajista hieman suurempi osa kuin sikatilallisista. Tilan ulkopuolisen ansiotoiminnan merkitys on sitoutuneille pienempi kuin kriitikoille ja neutraalisti suhtautuville.

Neljännes viljelijöistä kriittisiä

Noin neljäsosa viljelijöistä suhtautuu osuustoimintaan kriittisesti. Kriitikoiden joukossa suuri enemmistö on kasvinviljelytiloja, joista yli kaksi viidesosaa kuuluu tähän ryhmään. Maidontuottajista kriitikoita on reilu viidesosa, nauta- ja sikatilallisista vajaa kolmannes.
Suurimmat kotieläintilat lukeutuvat pieniä useammin kriitikoiden ryhmään. Suurten tilojen isännillä näyttäsi olevan hieman muita kriittisempi näkemys osuustoimintaan: yli 75 hehtaarin tilaa viljelevistä kriitikoita on jopa 45 %. Tilan ulkopuolella työssäkäynti on yleistä, sillä joka neljäs kriitikko on päätoimisesti töissä tilan ulkopuolella.
Maantieteellisesti tarkasteltuna kriitikoita löytyy eniten Lounais- ja Etelä-Suomesta.

Valtaosa on ”tapajäseniä”

Kaksi viidesosaa viljelijöistä lukeutuu osuustoimintaan neutraalisti suhtautuvien joukkoon. Heitä voitaisiin kuvata sanalla ”tapajäsen”. Tämän ryhmän edustajille on tyypillistä hieman muita korkeampi keski-ikä ja pienempi tilakoko. Tilanpitoa lähitulevaisuudessa lopettelevia ns. ”jäähdyttelijöitä” on neutraalisti suhtautuvien joukossa enemmän kuin muissa ryhmissä.
Joukossa on myös tuottajia, joita voitaisiin kutsua ns. tehoviljelijöiksi, suurien tilojen tuotantoon voimakkaasti panostavia isäntiä, joille osuustoiminnalla ei juuri tunnu olevan merkitystä, mutta ei sitä toisaalta pahanakaan pidetä. Positiivisten keskusteluyhteyksien vaalimisella tähän ryhmään on oma tärkeä merkityksensä tilakokojen kasvaessa.
Voidaankin sanoa, että neutraalisti suhtautuvien kiinnostus osuustoimintaa kohtaan on vähäistä, tietoisuus osuustoiminnasta ja osallistuminen osuuskuntien toimintaan on selvästi vähäisempää kuin sitoutuneilla ja kriitikoilla.

Kriitikoiden ryhmä kyseenalaistaa

Edellä kuvattu ryhmäjako on tehty tutkimuksessa mukana olleiden osuustoimintaa koskevien väittämien perusteella. Väittämiä oli yhteensä 15 kappaletta, joihin vastattiin viisiportaisella asteikolla ääripäiden ollessa: Täysin samaa mieltä - Täysin eri mieltä.
Suurin erimielisyys näiden kolmen eri ryhmän välillä vallitsee samahinta-periaatteesta. Väittämänä oli: ”Kaikille tuottajille tulee maksaa sama yksikköhinta samanlaisesta raaka-aineesta riippumatta esim. kuljetusmatkoista”.
Kriitikot ovat tämän asian suhteen selvästi eri linjoilla kuin sitoutuneet ja neutraalisti suhtautuvat. Yli puolet kriitikoista on eri mieltä samahintaperiaatteen kanssa, kun sitoutuneista jopa 91 % on väittämän kanssa samaa mieltä. Tämän suhteen on siis tuottajaosuuskuntien hallinnossa jatkossa varmasti mietittävää. Enemmistö kyllä pitää samahintaperiaatteesta, mutta suurimmat rintamaiden tuottajat välttämättä eivät. Kasvinviljelijät ja kananmunantuottajat ovat keskimäärin kriittisimpiä samahintaperiaatetta kohtaan.
”Viljelijäomisteisella osuustoiminnallisella yrityksellä ei sinänsä ole mitään etua muuhun yksityiseen yritykseen verrattuna”. Tämä oli toinen ryhmiä selvimmin erotteleva väittämä. Kriitikot ja neutraalisti suhtautuvat eivät näe osuustoiminnan toimintamuotona tuovan niin paljon etua muihin yrityksiin verrattuna kuin sitoutuneet. Osuustoiminta-aate ja usko osuustoiminnan vahvuuksiin elääkin voimakkaimmin juuri sitoutuneiden joukossa. Tuotantosuunnittain tarkasteltuna tätä väittämää kohtaan kriittisimpiä ovat naudanlihantuottajat.
”Osuuskunnassa tuottaja voi vaikuttaa yrityksen päätöksentekoon” -väittämä on myös ryhmiä erotteleva tekijä. Kriitikot pitävät tuottajan vaikutusmahdollisuuksia kaikkein heikoimpana, 55 % kriitikoista ei usko tuottajan voivan vaikuttaa yrityksen päätöksentekoon osuuskunnissa. Sitoutuneista sen sijaan jopa 82 % uskoo viljelijän voivan vaikuttaa osuuskunnassa. Eri tuotantosuuntien edustajista viljelijän vaikutusmahdollisuuksiin vähiten uskovat sikatilalliset ja kananmunantuottajat.
Vanhemmat viljelijät pitävät vaikutusmahdollisuuksia kokemuksesta parempina kuin nuoret.

Petri Pethman
tutkija
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy

| Sivun alkuun |