Lehdistötiedote 27.8.2008
Suomalainen osuustoiminta rikkoi
bonusten voimalla ennätyksen:
JÄSENMÄÄRÄ SEITSEMÄN MILJOONAA
Suomalainen osuustoiminta teki uuden omistajaennätyksen, kun sen yhteinen jäsenmäärä nousi seitsemään miljoonaan, raportoi tällä viikolla ilmestyvä Osuustoiminta-lehti Vuosikirjassaan 2008.
Selvin syy omistajamäärän jatkuvaan kasvuun on bonusjärjestelmien kehittyminen ja laajentuminen. Osuustoimintayritykset maksoivat viime vuonna bonuksia selvästi jo yli puoli miljardia euroa yhteensä.
Osuuskuntien jäsenmäärä ylitti viime vuoden vaihteessa 3,7 miljoonaa ja keskinäisten henki- ja vahinkovakuuttajien omistaja-asiakkaiden määrä jo 3,3 miljoonaa. Kasvu keskittyi kuluttaja- ja palveluosuustoimintaan. Tuottajaosuustoiminnan jäsenmäärät laskivat viljelijöiden määrän edelleen vähentyessä nopeasti.
Myös suomalaisen osuustoiminnan liikevaihdot, markkinaosuudet ja henkilöstö pysyivät kaikki nousu-uralla, joskin kasvu loiveni edellisvuodesta.
Maailman vahvin
osuustoimintamaa
Kun osuustoiminnan jäsenmäärät ja liikevaihdot suhteutetaan kansantalouden kokoon ja väestön määrään, niin Suomen asema maailman vahvimpana osuustoimintamaana vahvistuu.
Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICAn julkistaman Global 300 -listan perusteella seuraavaksi vahvin osuustoimintamaa oli Uusi-Seelanti. Myös Sveitsi, muut pohjoismaat ja USA sijoittuivat kärkipäähän.
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n keväällä julkistama laaja tutkimus paljasti, että 84 % suomalaisista aikuisista ilmoittaa olevansa vähintään yhden osuuskunnan tai keskinäisen vakuutusyrityksen jäsen. Määrä oli kymmenessä vuodessa noussut peräti neljänneksellä. Kuitenkin erityisesti monimuotoisella pienosuustoiminnalla on Suomessa edelleen selvää tilausta kasvaa.
Omistajien määrä
vahvassa kasvussa
Omistajajäsenten määrä kasvoi viime vuonna peräti 670.000 eli 11 %. Eniten uusia jäseniä keräsivät jälleen S-ryhmän osuuskaupat, joilla oli vuoden vaihteessa yli 1,7 miljoonaa asiakasomistajaa. Omistajia tuli 111.000 lisää (+6,8 %) ja kattavuus nousi 70 prosenttiin kotitalouksista. Tradeka pystyi lähes säilyttämään entisen jäsenmääränsä, joka oli 364.000.
Osuuspankit puolestaan nostivat jäsenmääränsä 1,2 miljoonaan (+3,2 %) ja paikallisosuuspankit 91.000:een (+5,2 %). Myös Lähivakuutus-ryhmän asiakasomistajamäärät kasvoivat 530.000:een (+2 %).
Myös sähkö- ja puhelinosuuskunnat ovat alkaneet kasvattaa jäsenmääräänsä. Kymmenen puhelinosuuskunnan jäsenistö kasvoi yhteensä 107.000:een (+0,4 %) ja kuuden sähköosuuskunnan 32.000:een (+14,5 %).
Bonukset vetävät
uusia jäseniä
Osuuskuntien ei tarvitse erikseen palkita omistajiaan kuten kilpailijoiden, vaan asiakkaiden palkitseminen on samalla sitoutuneiden omistajien palkitsemista. Tämä tulee nykyisin näkyviin myös keskinäisessä vakuutustoiminnassa Tapiolan ja Lähivakuutuksen kohdalla.
Bonukset ovatkin selvin syy osuustoiminnan jäsenmäärien yli kymmenen vuoden jatkuvaan kasvuun, mutta myös osuustoimintayritysten tarjoama hinta, palvelutaso ja mielikuvat näyttävät olevan pääsääntöisesti kohdallaan. Ellei hinta-laatusuhde ole kohdallaan, markkinoilla ei pärjää.
Alueellisesti ja sosiaalisesti osuustoiminnalla on ollut eroja tasoittava vaikutus. Se on esimerkiksi vahvimmillaan niissä maakunnissa, joihin ei muuten ole kehittynyt riittävästi yritystoimintaa.
Jäsenten palkitseminen kasvavin bonuksin laajentui viime vuonna osuuskaupoista ja keskinäisestä vakuutuksesta näyttävämmin osuuspankkeihin, paikallisosuuspankkeihin sekä osin myös sähkö- ja puhelinosuuskuntiin.
Esimerkiksi Oulun Seudun Sähkö onnistui kasvattamaan bonusten ansiosta jäsenmääräänsä puolella 12 000:een, millä se voitti suomalaisen osuustoiminnan jäsenhankintakisan. Seuraaviksi tulivat Luhangan OP ja Kortesjärven POP.
S-ryhmän asiakasomistajille maksettiin bonusta 263 miljoonaa euroa (+13 %). Hankkija-Maatalous maksoi maatalouskaupan kanta-asiakkaille bonusta 3,7 miljoonaa euroa (+27 %). Tradeka Oy kertoi maksaneensa kanta-asiakkailleen YkkösBonusta viime vuonna 33 miljoonaa euroa.
OP-Pohjola -ryhmän viime vuoden bonukset kasvoivat 73 % ja nousivat 83 miljoonaan euroon. Lisäksi jäsenille maksettiin osuuspääoman korkoina 24 miljoonaa, jolloin omistajia palkittiin yhteensä 107 miljoonalla (+57 %).
Keskimaa ja
Vampula parhaat
Selvästi paras jäsentensä palkitsija oli osuuskauppa Keskimaa, joka jakoi bonuksia, ylijäämän palautusta ja osuuspääoman korkoa yhteensä keskimäärin lähes 300 euroa per jäsen. Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO sai hopeaa, Vesanto pronssia ja Suur-Savo ja PeeÄssä jakoivat pistesijat. Tyypillinen bonus osuuskaupoilla nousi 200 euroon per jäsen.
Vampulan Osuuspankki oli pankeista paras jäsentensä palkitsija, keskimäärin 171 euroa per jäsen. Mukaan on laskettu bonukset ja osuuspääoman korko. Edellisvuoden paras osuuspankki Joroisten POP jäi tässä niukasti kakkoseksi, 167 euroa per jäsen. Kolmantena tuli Kuhmon, neljäntenä Alajärven ja viidentenä Lounais-Suomen Osuuspankit.
Suomalaiset osuustoimintayritykset maksoivat bonuksia asiakkailleen viime vuonna Osuustoiminta-lehden arvion mukaan yhteensä jo noin 550 miljoonaa euroa. Siinä oli kasvua edelliseen vuoteen 20 prosenttia.
Simpeleelle
napakymppi
Osuuspankeista parhaiten liiketoimintaansa kasvatti Simpeleen OP, joka sai lehdeltä lähes maksimipisteet (49 pistettä 50:stä). Toiseksi sijoittui Maaningan OP ja kolmanneksi Kannonkosken POP. Virolahti oli neljäs ja Ullava viides.
Vastaavasti osuuskaupoista ykköstilan jakoivat tällä kertaa Pirkanmaan Ok ja Hämeenmaa. Tasaisessa kilvassa seuraavatkin sijat olivat tasapisteillä Keula Raumalta, Ympyrä Haminasta ja Pohjois-Karjalan PKO.
Lähivakuutuksessa nopein liikevaihdon kasvu oli Oulun Seudun Lähivakuutusyhdistyksessä. Pohjois-Kymi ja Nilsiä tulivat seuraavina. Lähivakuutus-ryhmän liittoutuminen henkivakuutuksessa säästöpankkien kanssa eli Duo näyttää onnistuneen poikkeuksellisen hyvin.
Tuottajat
vähenevät edelleen
Tuottajaosuustoiminnassa jäsenmäärät olivat viime vuonna 5,7 prosentin laskussa lukuun ottamatta Metsäliittoa, joka pystyi säilyttämään 131.000 jäsentään. Metsäliitto onnistui jopa nostamaan osuuttaan yksityismetsien markkinahakkuista 36 prosenttiin.
Osuusmeijerit säilyttivät kohtalaisen hyvin jäsenistönsä, noin 12.500 maidontuottajaa. Muutenkin Valio ja muut osuusmeijerit erottuvat tänään taloudellisesti kaikkein valoisimpana tuottajaosuustoiminnan kentällä.
Atria-ryhmän kolmen omistajaosuuskunnan eli Itikan, Lihakunnan ja Österbottens Köttin yhteinen jäsenmäärä laski lievästi 8.900:aan (-4 %). HKScanin pääomistajan eli LSO:n jäsenmäärä laski puolestaan selvästi noin 2.700:aan (-26,2 %). LSO sai hoidettavakseen myös Portin aktiivituottajien lihanhankinnan. Atrian ja HKScanin tulokset tulevat parantumaan mm. kansainvälisen sikasyklin oietessa.
Viime vuoden jäsenmäärien kovin lasku koettiin Järvi-Suomen Portissa, joka velkasaneerauksessa joutui erottamaan noin 7.000 vanhaa tuottajajäsentä, jotka samalla menettivät maksamansa osuuspääomat, mistä nousi iso poru, mutta päätös ei muuttunut. Osuuskunnan omistajavastuu tältä osin realisoitui. Porttiin jäi jäljelle vain 2.500 aktiivituottajaa.
Viljelijälle
parempi maitotili
Tuottajaosuustoiminnassa ylivoimaisesti tärkein jäsenten palkitsemisen tapa on tuotteista maksettava tilityshinta. Toiseksi tärkeintä on varmuus omien tuotteiden markkinoille pääsystä kaikissa oloissa. Myös tuottajapalvelut ovat viljelijöille merkittäviä, esimerkiksi Tuottajain Maidolla niiden arvo oli 0,8 senttiä maitolitralta.
Maidon hyvä tilityshinta ratkaisee viljelijäyrittäjien jatkamisen, mutta sillä varmistetaan myös riittävä raakamaidon tarjonta meijeriteollisuudelle. Tätä myös suomalaiset kuluttajat ovat arvostaneet.
Osuusmeijereissä keskipitoisen maidon tilityshintojen ero oli nyt supistunut vain noin senttiin litralta. Viime vuoden parasta tilityshintaa maksoi Kuusamon Osuusmeijeri, reilut 40 senttiä litralta. Suurimmista paras hinta oli Promilkillä.
Eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset osuusmeijerit ovat onnistuneet palkitsemaan jäseniään parhaiten jo kuuden viime vuoden ajan, kun katsotaan maidon tuottajahinnan kehitystä. Pohjoisista oloista on siis saatu markkinoilta tasoitusta omalla hyvällä osaamisella.
Ruuassa edelleen
korotuspaineita
Lihantuotannossa ja muna-alalla nopeasti kallistuneet kustannukset - erityisesti lannoitteet, rehut, polttoaineet ja energia - ovat jääneet tällä hetkellä viljelijöiden ja elintarvikeyritysten ongelmaksi. Kuluttajamarkkinoihin suuntautuu siis tällä hetkellä edelleen melkoisia purkamattomia hintapaineita.
Ruuan hinta tullee edelleen nousemaan. Kuluttajan taakkaa tulee toisaalta helpottamaan se, että valtio toteuttaa ensi vuoden lokakuussa arvonlisäveron alennuksen elintarvikkeisiin. Vero laskee nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin. Se lähentyy näin eurooppalaista keskitasoa, joka on 25 EU-maassa keskimäärin 8,2 %. Asukasluvulla painotettuna keskiarvo on vain 5,6 %.
Myös muissa EU-maissa sekä ruuan tuotantokustannukset että myöhemmin myös kuluttajahinnat ovat nousseet viime vuoden syksystä lähtien voimakkaasti.
Elintarvikeketju
tiukoilla
Tuottajakentällä on puhuttu paljon kotimaisen kaupan suurista katteista, mutta esimerkiksi S-ryhmän hyvin menestyvät alueosuuskaupat toimivat viime vuonna nekin vain keskimäärin 3,7 prosentin voitolla, mikä tarvitaan toiminnan kehittämiseen kovassa kilpailussa.
Suomalaisessa elintarvikeketjussa jokainen joutuu nyt pitämään kukkaronsa nyörit kireällä. Ylimääräistä jaettavaa esimerkiksi kotimaisen lihaketjun tukemiseen ei löydy. Kannattava hinta on pakko saada kuluttajamarkkinoilta. Jos se ei onnistu, niin tuotanto ilmeisesti tulee jossakin aikataulussa pakostakin supistumaan.
Kahden vahvan kaupparyhmän muodostamat markkinat ovat kuitenkin myös kilpailupoliittinen kysymys. S-ryhmä kasvatti edelleen osuuttaan päivittäistavarakaupassa 41,1 prosenttiin (+1,1 %-yks.). Myös K-ryhmän osuus vahvistui ollen 33,9 % (+0,5 %-yks.).
Mutta aggressiivisten halpahallien, hard discountereiden, tulo sekään tuskin olisi suomalaisille mikään suuri ilonaihe. Äärimmilleen viety kilpailu hinnoilla kun yleensä kostautuu monenlaisina ongelmina yritysten yhteiskuntavastuussa.
Rakenteet
ryskyvät
Myös kahden munaosuuskunnan jäsenistössä kävi kato, kun noin joka kymmenes jäsen lopetti jäsenyytensä. Osa Munakunnan suurtuottajista perusti kilpailevan yksityisen pakkaamon. Munakunnalle ja Österbottens Äggcentrallagille jäi yhteensä 376 jäsentä. Munapakkaamoiden viime vuosi kuitenkin onnistui odotettua paremmin ja myös tuottajien tilipussi kasvoi.
Mutta tänä vuonna munien ylituotanto pahentui uudelleen, vientimahdollisuudet heikkenivät ja kilpailu alalla koventui selvästi. Tiloilla on kannattavuusongelmia ja häkkikanalat tullaan kieltämään vuoteen 2012 mennessä. Uudet EU-vaatimukset virikehäkeistä ja lattiakanaloista aiheuttavat tiloille huomattavia investointitarpeita, joten suuri osa tiloista tullee lähivuosina luopumaan tuotannosta.
Myös kotieläinjalostuksessa on parhaillaan meneillään voimakas rakennemuutos osuuskuntien fuusioituessa ja kilpailun todella alettua FABA-ryhmän ja Finnpigin kesken sianjalostuksessa. Naudanjalostus kuitenkin säilyy edelleen kokonaan Faba-ryhmällä ja osuuskuntien vahva omavaraisuus auttaa sopeutumaan.
Kelit ovat
kovenemassa
Osuustoiminnan kehityskuva 2007-2008 oli kaksijakoinen. Kuluttaja- ja palveluosuustoiminnassa yritykset tehtailivat uusia ennätyksiä. Ongelmista puolestaan kärsittiin muutamissa tuottajaosuuskunnissa.
Seuraavan vuoden aikana tämä tilanne tulee tasoittumaan, kun myös kaupan, pankkitoiminnan ja vakuutusalan suhdanteet heikkenevät.
Osuustoiminnan kaikille merkittäville toimialoille ennustetaan nyt navakan tuulisia säitä seuraavaksi vuodeksi. Myrskyä on kuitenkin luvassa vain suomalaiselle metsäteollisuudelle, jonka on pakko jatkaa kovaa saneerausta.
Toista viiden vuoden tappioputkea Metsäliitto-konserni ei kestä, mutta sillä on muutamia vuosia aikaa saada etenkin ongelmien ydin eli M-real kuntoon. Paineet ovat nyt erityisen kovat, mutta paniikkiratkaisuihin ei kannata turvautua.
Osuustoiminta-lehti päätti jakaa tämänkertaisen Taistelijan maljan Metsäliiton johdolle. Metsäliiton toimintaympäristö on kokenut ennätysmäisen muutoksen viidessä vuodessa, mutta sen keskellä konserni on kuitenkin pystynyt selviämään järkevästi ja se työ myös jatkuu hyvin.
Lisää
valppautta!
Merkittävät osuustoimintayritykset ovat tänään pääsääntöisesti terveitä ja vähintään asiallisissa asemissa markkinoilla. Ne pärjäävät selvästi huonommassakin säässä kuin mitä nyt näyttää olevan tulossa.
Parhaat näkymät seuraavaksi vuodeksi ovat S-ryhmällä, Hankkija-Maataloudella, OP-ryhmällä, POP-ryhmällä ja Valiolla. Heikoin tilanne on velkasaneerauksessa olevalla Järvi-Suomen Portilla.
Erityisen valppaasti lähivuosina kannattaa toimia Metsäliiton, munapakkaamoiden ja kotieläinjalostuksen luottamustoimissa. Muna-alalla säät todennäköisesti ovat kaikkein vaihtelevimmat.
Mauno-Markus Karjalainen
OSUUSTOIMINNAN VUOSIKIRJAN 2008 analyytikkotiimi:
Osuustoiminta-lehden analyytikkotiimiin 2008 osallistuivat ekonomi, kouluttaja Jorma Savolainen, ekonomisti, yrityskonsultti, VTM Yrjö Kotisalo, PTT:n tutkimusjohtaja, MMT Perttu Pyykkönen ja ekonomisti, VTL Hanna Karikallio (PTT) sekä maatalousekonomisti, MMM Tapani Yrjölä (PTT), yritysanalyytikko, ETM Pasi Saarnivaara, toimittaja, FM Riku-Matti Akkanen ja Pellervon pienosuustoiminnan asiamies, VTM Juhani Lehto. Artikkelin kirjoittaja, toimituspäällikkö, YTM Mauno-Markus Karjalainen toimii tiimin vetäjänä.
Lisätietoja:
Mauno-Markus Karjalainen, puh. 09 - 4767 55 88, (040 - 778 1129)
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
LINKIT:
www.osuustoiminta.coop/ot
Kaksi kansainvälisen osuustoiminnan Global 300-artikkelia:
Dosentti Panu Kalmin kirjoittama:
http://www.pellervo.fi/otlehti/ot6_06/vahvin_vertailu06.htm
Toimituspäällikkö M-M. Karjalaisen kirjoittama:
http://www.pellervo.fi/otlehti/ot6_06/10vuodessa.htm
Osuustoimintayritykset 2007 (pdf-tiedosto) »
| Sivun alkuun |