Mitä osuuskaupan historia
opettaa vastuullisuudesta

Yritysten yhteiskuntavastuu on noussut muotitermiksi viime vuosina. SOK-laiseen osuuskauppaliikkeeseen vastuullisuus on kuulunut kautta sen historian. Tätä seikkaa ei kannata unohtaa nyt, kun pörssinoteeratussa osakeyhtiömaailmassa asiaa rummutetaan ikään kuin uutena asiana.

Osuuskaupalla on satavuotiset yhteiskuntavastuullisen liiketoiminnan perinteet. Joka aikakausi on tuonut mukanaan uusia soveltamisen alueita. Niin nytkin. Osuustoiminta ei ole milloinkaan ollut vain pelkkää bisnestä, vaan siihen on aina kuulunut yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Esimerkkejä osuuskaupan alkuaikojen yhteiskuntavastuuteoista olivat kansalaisten valistaminen velaksi oston vaaroista ja säästämisen tärkeydestä sekä naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla.
Liiketalouden ja yhteiskuntavastuun näkökulmat ovat yleensä olleet tasapainossa, mikä on hyödyttänyt sekä osuuskuntaa että yhteiskuntaa. SOK:laisessa osuuskauppaliikkeessä oivallettiin jo 1950- ja 60-luvuilla yhteiskuntavastuullisen liiketoiminnan merkitys ja korostettiin samoja asioita kuin nykyisin. Näitä olivat mm. työntekijöiden ja heidän perheidensä hyvinvointi sekä nuorisotyön tukeminen. Tämän päivän yhteiskuntavastuuraporteissa nämä asiat ovat sosiaalisen vastuun otsakkeen alla.
Kansainväliseen naistenvuoteen 1975 liittyen julkaistiin Naisten vuosi SOK-järjestössä -raportti. Jo 1971 oli julkistettu monipuolinen julkaisu Luonto ja ihminen. Yritys ja hyvinvointi -julkaisu toi puolestaan vahvasti esille sidosryhmäajattelun ja kysymyksen yritysten sosiaalisen tilinpäätöksen tarpeesta. Osuuskauppaliike oli jo tuolloin ajan hermolla.
Sittemmin kilpailu kaupan alalla on kiristynyt, ja osuuskauppa on joutunut sopeutumaan samoihin talouden realiteetteihin kuin muutkin kaupan toimijat. Yhteiskunnalliset aspektit ovat vahvoista perinteistä huolimatta jääneet vähemmälle huomiolle.
Yhteiskuntavastuu näyttäytyy liike-elämässä erityisesti yhteiskuntavastuu- ja vastuullisuusraportointina. Moni asia jäänee silti enemmän puheen tasolle kuin johtaa itse tekoihin. Osuuskuntien tulisi pitää kiinni perinteistään: vastuullisesta liiketoiminnasta.

Tämän päivän mahdollisuuksia

S-ryhmä on Suomen menestynein vähittäiskaupparyhmä, minkä eteen on tehty paljon töitä. SOK:laisen osuustoiminnan ei kuitenkaan tarvitse etsiä vain uusia ideoita, vaan se voi myös hyödyntää yli satavuotista historiaansa. Mitä konkreettista uutta vanhan perinteen pohjalta voisi nostaa esille yhteiskuntavastuun näkökulmasta?
Seuraavassa muutamia esimerkkejä asioista, joiden myönteiseen kehittymiseen S-ryhmä voi vaikuttaa:

Maahanmuuttajien ja nuorten työllistäminen.
Maahanmuuttajien korkea työttömyysaste on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Jos S-ryhmä on ajoissa liikkeellä, sillä on työvoimapulan koittaessa myös pätevää ulkomaalaistaustaista henkilökuntaa. Nuorten työllistämisessä S-ryhmä on tarjonnut aktiivisesti kesätyöpaikkoja koululaisille. Se kertoo yhteiskuntavastuusta, mutta tekee myös kaupan alaa tunnetuksi houkuttelevana työnantajana.

Osa-aikatyön mahdollisuus.
Suomessa yleensä huonomaineiseksi leimatun osa-aikatyön voi nähdä myös mahdollisuutena. Kaikki eivät voi tai halua tehdä kokopäivätyötä. Pienten lasten vanhempien ja opiskelijoiden lisäksi osa-aikatyötä haluavat yhä useammin vanhempiaan hoitavat keski-ikäiset, kun yhteiskunta siirtää hoitovastuuta lähisukulaisille. Entistä terveemmät eläkeläiset haluavat hekin lisäansioita käymällä osa-aikatöissä. Tämän voisi tuoda yhteiskuntavastuuraporteissa paremmin esille.

Tuotteiden elinkaaren pidentäminen.
Sata vuotta sitten osuuskauppa pyrki tuomaan parannusta ongelmaan, joka oli tuolloin tuotteiden huono laatu. SOKL:n edeltäjän Yleisen osuuskauppojen liiton (YOL:n) edustajakokouksissa korostettiin usein, että "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Olisiko S-ryhmällä markkinajohtajana tänäänkin uskallusta lähteä nostamaan tuotteiden laatua ja jättää valikoimistaan halvimmat, hinta-laatusuhteiltaan heikoimmat tuotteet pois? Silläkin uhalla, että myynnin kasvu siitä ehkä vähän kärsisi. Asiakkaat voisivat oppia arvostamaan pitempikestoisia ja parempia tuotteita. Tämä olisi vastuullinen tie pois kertakäyttökulttuurista kestävän kehityksen suuntaan. Se olisi lisäksi eduksi kaupalle ja sen asiakasomistajille.

Paikallisten tuotteiden suosiminen.
Ihmiset yleensä arvostavat paikallisia ja kotimaisia tuotteita, kunhan niitä vain olisi tarjolla. Tamperelainen Rieväkylän asukas ei totu syömään viikosta toiseen samaa suurten leipurien leipää, vaan kaipaa vaihtelua ja paikallisleipomoiden omia tuotteita.
Lähiruoan ottamisella valikoimiin on omat haasteensa. S-ryhmän kaltaiset toimijat ovat avainasemassa, kun päätetään, millä Suomen kansaa ruokitaan, ja jatkuuko maassamme elintarviketuotanto.

Tuotevalistuksen jakaminen.
Valistus on vanha sana. Sitä kuitenkin tarvitaan. Vastuu valinnoista ei ole vain kiireisellä kuluttajalla, vaan myös kaupalla. Erityisesti jäsenlehdissä tulisi painopistettä siirtää puhtaasta mainonnasta tutkitun faktan ja tuoteinformaation jakamiseen. Myös tuotteiden pakkauksia voisi kehittää. Espanjalainen Eroski -osuuskunta on kehittänyt omiin tuotemerkkeihinsä puna-kelta-vihreät "liikennevalot" osoittamaan tuotteiden mm. rasva- ja suolapitoisuuksia. Jotain vastaavaa kannattaisi S-ryhmänkin kehitellä.

Omalla tiellä

Joidenkin liikkeenjohtajien puheenvuoroissa yhteiskuntavastuusta ollaan sanoutumassa irti. "Yrityksellä ei ole mitään muuta yhteiskuntavastuuta kuin noudattaa tarkasti lakeja, muita säädöksiä ja hyviä tapoja", on eräs tunnettu konsernijohtaja todennut. Jos tällainen ajattelu yleistyy, voi osuuskauppa jälleen erottua ja osoittaa vahvuutensa kulkemalla vastuullisuudessa omaa tietään – edetä pelkästä lakien noudattamisesta paljon pidemmälle.

Salme Näsi

Kirjoittaja Salme Näsi on laskentatoimen professori Tampereen yliopistossa. Hän on Pirkanmaan Ok:n hallintoneuvoston jäsen ja Suomen Osuuskauppojen Keskusliiton SOKL:n hallituksen jäsen sekä jäsenenä Osuustoiminnan neuvottelukunnassa ja Pellervo-Seuran hallituksessa. (ks. aiempi artikkeli OT 5/2007 yritysten yhteiskuntavastuusta, s. 6)

| Sivun alkuun |