Yhdenvertaisuutta ja solidaarisuutta

aaseudun Tulevaisuudessa 5.6.09 kerrottiin: ”Osuustoimintalain yhdenvertaisuusperiaate ei tarkoita tasapäisyyttä, vaan sitä, että kaikkia jäseniä on samassa tilanteessa kohdeltava samalla tavalla, varatuomari Kari Lehto Pellervo-Seurasta sanoo.” Näin asia onkin.
Tosin viime kuukausien julkisesta keskustelusta on saattanut saada sen kuvan, että olisin mm. tällä lausumalla siunannut osuuskuntalain mukaiseksi sen, mitä eräässä suuressa lihatalossa taannoin ns. pistehinnoittelussa tapahtui. En sitä menettelyä ole sen paremmin siunannut kuin kironnutkaan. En edes tiedä, miten siellä meneteltiin.
Sitä, mikä on tai ei ole osuuskuntien jäsenten yhdenvertaisuutta, ei ole läheskään aina helppo ratkaista. Osuuskuntalaissa yhdenvertaisuusperiaate on kirjoitettu kielloksi ryhtymästä ”sellaiseen oikeustoimeen tai muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan jäsenelle tai muulle henkilölle epäoikeutettua etua osuuskunnan tai toisen jäsenen kustannuksella”.
Pääperiaate osuustoiminnassa joka tapauksessa on se, että kaikkia samassa tilanteessa olevia jäseniä on kohdeltava samalla tavalla. Selvyyden vuoksi todettakoon, että noita ”samassa tilanteessa olevia” pitää yleensä olla merkittävä joukko. Yhdenvertaisuuden lipun alla ei voida suosia yksittäisiä jäseniä eikä pieniä jäsenryhmiä.
Laki ja sen sisältämä yhdenvertaisuusperiaate eivät kuitenkaan vaadi sitä, että kaikille olisi pakko maksaa aina sama hinta. Toimitetun määrän suuruuteen tai yksikkökohtaisten kuljetuskustannusten pienuuteen perustuen voidaan maksaa korkeampaa hintaa.
Hinnoitteluperusteiden siis tulee olla kaikille samat. Asian hoitaminen on helpompaa, jos osuuskuntien sisällä on käyty hinnoitteluperusteista rakentava keskustelu, jonka taakse jäsenistö on myös ainakin valtaosiltaan sitoutunut. Markkinoilla tietysti eletään aina melkoisten paineiden keskellä, ja usein osuuskuntien johto joutuu nopeastikin reagoimaan muuttuviin tilanteisiin.

uheena olevaa ongelmaa ei ratkaista pelkästään juridiikalla. Esimerkiksi hinnoitteluratkaisuja tehtäessä ei riitä se, että ei rikota lakia. Lisäksi on otettava huomioon monia muita hyvin tärkeitä asioita.
Merkittävin niistä on se, että esimerkiksi riitelemällä ei saa murentaa yli sadan vuoden aikana suomalaisen tuottajan turvaksi rakennettua osuustoiminnallista yritystoimintaa. Kilpailijoille se toki sopisi.
On siis pidettävä mielessä, että suomalaisten tuottajien asema olisi paljon nykyistä heikompi ilman tuottajaomisteista jalostusta ja markkinointia. Kannattaa kerrata historiaa sen verran, että tajuaa, minkälainen oli tuottajan asema ennen vahvan osuustoiminnan rakentumista.

jankohtainen pohdittava asia on, olisiko hinnoittelussa otettava kokonaisuuden kannalta huomioon se, että tulevaisuuden Suomen tilojen keskimääräiset tuotantomäärät aivan ilmeisesti ovat paljon suurempia kuin tällä hetkellä. Ainakin valtaosa nykyisistä suurehkoista tuottajista on myös tulevaisuuden tuottajia. Pitääkö meidän hyväksyä se, että maksamalla suurista määristä korkeampaa yksikköhintaa kuin pienistä, taattaisiin paremmin se, että suuretkin tuottajat ovat myös tulevaisuudessa tuottajaosuustoiminnan piirissä?
Hyvin tärkeää osuuskunnissa on keskustella myös siitä, että tuottajaosuustoiminnan tulee yhdenvertaisesti huolehtia kaikista siinä mukana olevista jäsenistä ja omalta osaltaan tukea heidän mahdollisuuksiaan toimia tuottajina ja oman osuuskuntansa jäseninä myös tulevaisuudessa.
Osuustoimintaan on aina liittynyt ja edelleen liittyy tärkeitä periaatteita. Osuusmeijeripuolella meillä on noudatettu samahintaisuuden periaatetta ehdottomasti. Siitäkin huolimatta, että tiedetään eri maitoerien noutamisen kustannusten per litra olevan hyvinkin erisuuruisia.

suustoimintaan kuuluu yhtenä sen kantavista periaatteista solidaarisuuden eli keskinäisen avun periaate. Hinnoitteluratkaisuja tehtäessä on hyvin tärkeätä pitää myös se keskeisesti mielessä. Se ei nykypäivänäkään ole pelkkää sanahelinää, vaikka toisaalta myös markkinoiden paineet eri aloilla joudutaan muuttuvissa tilanteissa huomioimaan.
Keskinäinen apu ei tarkoita yksipuolista toisten auttamista, vaan itse kukin voi tilanteiden muuttuessa olla myös avun saajana. Kaikki jäsenet tarvitsevat toisiaan. Keräämällä yhteen mahdollisimman paljon raaka-ainetta pystytään pitämään tuotantolaitostemme käyttöasteet korkeina ja sitä kautta kustannukset tuotettua yksikköä kohti mahdollisimman alhaisina. Näin edistetään kaikkien jäsenten yhteistä etua markkinaehtoisesti.

äytännön tasolla osuustoimintaan liittyvää solidaarisuutta kuvaa oikein hyvin Lihakunnan entisen hallintoneuvoston puheenjohtajan Ahti-Pekka Vornasen lausumakseen kertoma:
”Minä olen aina sanonut niille, jotka ovat sitä mieltä, että teurastamon läheltä oleville jäsenille pitäisi maksaa parempaa hintaa kuin muille, että käsittääkseni tässä maassa ei ole yhtään niin suurta karjasuojaa, että yksin sieltä rahdatuilla ruhoilla pyöritettäisiin teurastamoa edes yhtä kokonaista päivää.”

Kari Lehto
kari.lehto@pellervo.fi

| Sivun alkuun |