Osuuskauppa veti ensimmäisenä sotapelit myynnistä Norjassa

Peräti 77 ihmisen hengen vaatineen Norjan traagisen joukkomurhan vuoksi osuustoiminnallinen Coop Norway -ketju on päättänyt poistaa väkivaltapelit oman kauppansa hyllyiltä, uutisoi suomalainen pelisivusto V2.fi. Useat norjalaiset liikkeet seurasivat osuuskaupan esimerkkiä.

Oslon joukkomurhan jälkeen ihmiset toivat muistokukkia vesialtaisiin... Kuvat Oslosta: Vesa Jääskeläinen ...yhteisille muistopaikoille, ...ripustivat niitä aitoihin ja pylväisiin, ...tekivät myötätuntoa, rauhaa, rakkautta ilmaisevia tauluja ja kortteja. "Emme koskaan unohda", lukee kuvan taulussa.

”Piraattipoukama aina avoinna”

Suomalaisella V2.fi -pelisivustolla sotapelien pois vetämisestä syntyi heti laaja keskustelu, jota seuraavassa vapaasti asioita tiivistäen lainaan:
Osa pelaajista suuresti ihmetteli, jopa kiroillen, kauppaketjun toimia: se on ”kukkahattutätien pelleilyä”.

”Alkaa pikkusen kuolemantuomio himottamaan, ku mun WoWiin kosketaan jonkun v---n kristillisterroristin takia.”

Osa keskustelijoista kuitenkin ymmärsi asian katsoen osuuskaupan norjalaisten päättäjien olleen valistuneita ja vastuullisia. Sotapelejä pidettiin valitettavina maailmankuvan malleina nuorisolle. Muutamat tottakai vaativat, että lasten ja nuorten vanhempien pitäisi tuntea nykyistä paremmin vastuunsa kasvattajina tässäkin asiassa.

Jotkut muistuttivat, että Suomessa on jo voimassa laki, joka kieltää pelien ja elokuvien myynnin alaikäisille, jos niissä on leima K-18. Jonkun perheessä pitää ottaa siitäkin vastuu.

Lisäksi muutamat nettikeskustelijoista selvästikin sekoittivat Coop Norwayn Norjan valtioon. Eikä kukaan paljastanut, että paikallinen osuuskauppahan se on.
Monet sotapelejä puolustaneet vetosivat siihen, että mikäli pelit kaupan hyllyiltä loppuvat, niin ”piraattipoukama on aina avoinna”. ”Ja ainahan voi ostaa/lainata kavereilta.” Nämä ovat hyviä huomioita.

Tappajilla yhteinen profiili?

Myös Suomessa Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhaajat olivat samanlaisten väkivaltapelien innokkaita pelaajia. Lisäksi he tiettävästi olivat aikoinaan koulukiusattuja. ”He eivät päässeet ajoissa hoitoon, vaikka itse pyysivät, koska jonot olivat liian pitkiä,” PatrikS selitti.

”Eikös tuo (Breivik) ollut kiihkouskovainen”, Sir Rymylys kirjoitti ja jatkoi: ”Nyt äkkiä Raamatut pois kaupoista, kirkoista ja mummojen lokeroista!”
Äärinationalistisen Breivikin profiili keskustelussa tunnistettiin, ja sen todettiin tietyllä tavalla eroavan Suomen tapauksista:

”...eihän pelit olleet hänen (Breivikin) päävaikuttimensa... vaan poliittinen tausta. Ihme, ettei (hän) maininnut Resident Evil 5:ttä, kun kerran vihaa ei-länsimaalaisia”, kolmas ihmetteli.

”Ne on muuten kaikki riehujat olleet miehiä, joten laitettaisko yksin tein miehet pois”, ironisoi puolestaan nimimerkki ”halosen maailma”.

Turhan tehokkaiden puoliautomaattiaseiden saatavuus ja käyttö myös yhdistää kaikkia kolmea tapausta Norjassa ja Suomessa. Useita vastaavantyypisiä hyvin surullisia tapauksia löytyy myös etenkin Yhdysvalloista ja muutamia Euroopastakin.

On entistä vakavammin kysyttävä meilläkin, mitä ihmettä tavalliset kansalaiset sellaisilla tehoaseilla todella tekevät. Ja miksi sellaisia pitäisi pitää Amerikan tapaan Suomessakin ”kansalaisoikeutena”? Ne eivät kuulu tavanomaiseen metsästykseen eikä ampumaurheiluun.

Viihde luo vääriä arvoja

Useampi nettikeskustelija kuvaili nykymaailman kovuutta, jossa konfliktit ratkaistaan vain väkivallalla ja luodaan siitä kulttuuria eli toimintamallia nuorisolle.
Keskustelussa ei tullut täysin esille nykyajan kaupallisen väkivaltaviihteen synkkä profiili. Viihde rakentaa väkivaltaisuuden ohella ylikorostetusti individualismiin; yksilöt pelaavat siinä nimenomaan aina toisiaan vastaan. Breivikillä oli tällainen erikoisen pullahtanut minäkuva ”sotasankarina” ja ”maailman pelastajana”.
Mutta ihmiskunnan pitkässä historiassa ratkaisevan tärkeäksi osoittautunutta yhteistoiminnan taitoa ei nykyisin yleensä oteta edes huomioon, saati anneta siihen kipeästi tarvittavia rakennuspuita.

Ehkä tämä on merkki rappeutuvasta ja pirstoutuvasta kulttuurista, mihin Rooman mahtava valtakuntakin aikanaan tuhoutui. Eipä silti, sitä systeemiä en todella takaisin kaipaa. Kun se ei pystynyt uudistumaan, niin se uuden ajan myrskyissä kuoli pois. Historia ei kulje taaksepäin.

Tv opettaa juonittelemaan

Yhteistoiminta on nykyisin kuitenkin lähes kaikilla kaupallisilla tv-kanavilla korkeintaan muutaman tyypin juonittelua sen hyväksi, miten joku kolmas tiputetaan pelistä pois. Meikäläistä osuustoimintamiestä tämä on tv-viihteessä harmittanut pitkään, mutta nuorisoon se valitettavasti uppoaa kuin häkä. Yleisradiokaan ei ole tässä vaihtoehtoista tilaisuuttaan kunnolla oivaltanut.

Ratkaisevasti tärkeämpää olisi luoda yhteistoimintaa, co-operaatiota, jossa jokaisella ihmisellä on oma tärkeä sijansa. Tämän merkitystä ei voi toistaa liian usein. Osuustoiminta pystyy antamaan tähän tärkeimmät käytännölliset välineet niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin, jos asia oivalletaan riittävän laajalti.
Vanha kunnon osuustoiminta-aate varmasti kaipaa tuuletusta ja freesausta, mutta sen tavoitteet tasa-arvosta ja demokratiasta kyllä pätevät tulevaisuudessakin.

Osuustoimintaliike toimi demokratian ja yhteistoimintataitojen oppikouluna Suomen kansalle jo monia vuosia ennen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saamista.

Luoko mielipuolista ihmiskuvaa?

Tällaisten ajatusten pohjalta pystyy ehkä hahmottamaan norjalaisesta tappajastakin jotakin täysin mielipuolista ihmiskuvaa. Jos syvemmälle mennään, niin sen syntymiseen oman aikamme kulttuuri on ainakin osittain syynä. Tämä on se hätkähdyttävin näkökulma.

Siksi on syytä hetkeksi pysähtyä miettimään ja vaihtamaan ajatuksia, vaikka voi olla, että olen tässä ihan väärässäkin.

Myönnän silti, että hullujen töitä tuskin koskaan pystyy avoimessa yhteiskunnassa kokonaan estämään, vaan ehkä vain rajoittamaan vahingonteon mahdollisuuksia. Siinäkin tarvitaan yhteistyötä monella tasolla ja moneen suuntaan.
On tärkeää säilyttää avoin ja demokraattinen yhteiskunta kuten Norjassa nyt painotetaan.

Jotakin uutta annettavaa

Viimeinen kommentti, jonka vielä jaksoin nettikeskustelua seurata päättyi lohduttomiin sanoihin:

”Vanhemmat dokaa ja vetää toisiaan turpaan jossain lasol-höyryissä. Kielletään natiaiselta pelit, jotta voi mennä leikkiin mukaan. Idioottien maailma on yhtä mustavalkoinen kuin kukkahattutätienkin.”

Ehkä niin todella on, miltä maailma näyttää. Synkältä.

Osuustoiminnalla itsellään olisi tilausta ja ryhdistymisen paikka myös kulttuurin saralla. Vaan mistä pitäisi lähteä uudelleen liikkeelle ja millä voimin?

Avoimen keskustelun itseisarvo

On mahdollista, että sotapelit myöhemmin palaavat norjalaistenkin kauppojen hyllyille. Niiden poisvetämistä perusteltiin nimenomaan uhrien ja heidän omaistensa kunnioittamisella. Norjankin suruaika aikanaan päättyy.

Suomalaisella osuustoimintaliikkeellä on paljon aiempaa kokemusta alkoholin myynnin vastustamisesta esimerkiksi ravintolatoiminnassa (ks. OT 1/10). Mutta sekään ei pidemmän päälle onnistunut, kun aina jostain oli väkeviä saatavilla. Asiasta kuitenkin käytiin silloin kunnon keskustelu, mikä senaikaisessa yhteiskunnassa oli hyvin tarpeellista.

Sama pätee nyt myös sotapelien, tehoaseiden ja kaupallisen viihteen luoman vinoutuneen ihmiskuvan suhteen. Kulttuurin tunnistamiseen saattaa kuitenkin kulua vielä vuosia.

Keskustelun lopputulos ei välttämättä tule näkyviin eduskunnan uusina ja hienoina päätöksinä, vaan enemmänkin tavallisten ihmisten järkevämpänä ja mielekkäämpänä asennoitumisena elämään ja muihin ihmisiin. Sitä tulee vaalia. Toivotaan sen myötä, ettei uusia näin julmia breivikejä enää tulisi.

Mauno-Markus Karjalainen

| Sivun alkuun |