PIKAKURSSI
osuustoiminnan peruskäsitteisiin ja tuloksiin

Ovatko osuustoiminnan peruskysymykset kaikille johto- ja luottamushenkilöille jo läpeensä tuttuja? Jos tunnet näissä asioissa epävarmuutta, niin seuraavissa artikkeleissa tarjotaan pikakurssi suomalaisen osuustoiminnan peruskäsitteisiin ja osuustoiminta-ajatteluun. Se käynee kertauksena kokeneillekin osuustoimintakonkareille.

Artikkelit toimivat myös johdantona osuustoimintayritysten tuoreimpien tulosten ja lähitulevaisuuden näkymien analysointiin.

Suomalainen osuustoiminta on ilmiönä hyvin monialainen ja samalla melko hajanainen. Ulkopuolinen voi sanoa sitä jopa ”riemunkirjavaksi”, mutta kukaan tuskin pystyy kiistämään sen poikkeuksellisen hyvää menestystä monilla eri aloilla viime vuosikymmeninä Suomessa.

Viime vuosikymmenten selkeä osuustoiminta-ajattelu on tuonut toimintaan lisää tuloksellisuutta. Samalla pahoilta katastrofeilta on 1990-luvun puolivälin jälkeen vältytty.

OSUUSTOIMINNAN VUOSIKIRJAN JA YHTEISKUNTAVASTUUN TIIMI 2011. Osuustoiminta-lehden erikoisnumeroiden tiimi tänä vuonna: vasemmalta toimituspäällikkö Mauno-Markus Karjalainen, freetoimittaja Hannu Kaskinen, tutkija Pasi Saarnivaara, ekonomisti Yrjö Kotisalo, ekonomi Jorma Savolainen, freetoimittaja Antti Mustonen ja PTT:n tutkimusjohtaja Perttu Pyykkönen. Lisäksi tiimiin kuuluivat pienissä kuvissa näkyvät (ylärivi) ekonomisti Hanna Karikallio ja maatalousekonomisti Tapani Yrjölä PTT:stä sekä (alarivi) toimittaja Riku-Matti Akkanen ja pienosuustoiminnan asiamies Juhani Lehto Pellervo-Seurasta.

Rakenteet voivat hämätä

Osuustoiminta-lehdessä laskemme osuustoimintayrityksiksi (ot-yritys) kaikki osuuskunnat ja lisäksi niiden kokonaan tai osake-enemmistön turvin omistamat osakeyhtiöt, joita isoissa ot-konserneissa nykyisin käytetään runsaasti.

Jälkimmäinen tarkoittaa päävastuuta yrityksestä ja yli 50 %:n omistusta.
Tällaisten monesti mutkikkaiden ”osuuskunta + osakeyhtiöt” -rakenteiden tunnistaminen vain taitaa olla ainakin tavallisille maija ja matti meikäläiselle kutakuinkin mahdoton tehtävä. Asia pyyhkii yli hilseen. Sen päälle kuluttajien pitäisi vielä tietyillä aloilla tietää myös yhteistyökumppanuudet.

Osakeyhtiöiden käytöllä on kuitenkin omat vankat perusteensa, ja ne ovat kiinteä osa suomalaisen osuustoiminnan nykypäivää. Osuuskuntien kokonaan tai pääasiassa omistamien osakeyhtiöidenkin tavoitteet asetetaan osuuskunnissa ja myös niiden toiminnan tuloksellisuus arvioidaan siellä pitkäjänteisesti.

Termi osuustoiminta on puolestaan kansainvälinen yleiskäsite. Se pitää sisällään kaikki edellä kerrotut yritykset ja lisäksi kotimaiset ja kansainväliset osuustoimintajärjestöt eli järjestötason työn kokonaisuudessaan.

Vakuutusalan osuustoimintaa

Myös keskinäiset henki- ja vahinkoyhtiöt luonnollisesti kuuluvat osuustoimintaan. Yritysmuodon vaihtuminen osuuskunnista keskinäisiksi yhtiöiksi perustuu lainsäädäntöön. Keskinäiset yritykset ovat asiakasomisteisia ja edustavat nykyisin menestyksellisesti osuustoimintaa henki- ja vahinkovakuutusalalla.

Mutta keskinäisiä työeläkeyhtiöitä emme ole hyväksyneet näihin Osuustoiminnan Vuosikirjoihin mukaan, koska niiden jäsenyys perustuu lakisääteiseen pakkojäsenyyteen. Niissä vallankäyttäjiksi tulevat myös työmarkkinajärjestöt, mitä osuustoiminnassa nykyisin pidetään vieraana ilmiönä.

Vapaaehtoisen jäsenyyden pohjalta

Kansainvälinen osuustoiminta rakentuu vapaaehtoiseen jäsenyyteen, mistä tulee pitää myös kiinni.

Itä-Euroopassa kommunismin aikana tämä ei toteutunut, vaan osuuskunnat määrättiin ylhäältä osaksi valtiojohtoista, keskitettyä eli sentralistista suunnitelmataloutta. Nyt sosialismin väistyttyä tämä on siellä vaikeuttanut osuustoiminnan uudelleen rakentamista. Osuustoiminnan pohjimmiltaan desentralistinen eli jäsenlähtöinen valtarakenne ja osuustoiminnan aiempi hyvä imago olivat kansan silmissä ehtineet tuhoutua.

Kovaksi keitetyn kapitalismin nyt pyyhkiessä yli Itä-Euroopan, monen ihmisen kokema identiteetti on siellä valitettavasti pahasti hukassa.

Ylivoimaisesti laajin omistuspohja

Osuustoiminta on Suomen ylivoimaisesti laajimmin omistettu yritysryhmä. Omistajia on yhteensä jo yli seitsemän miljoonaa. Tyypillisesti yhdellä jäsenellä on 2 - 3 jäsenyyttä eri alojen osuuskuntiin samalla kertaa. Tämä perusjäsenistön yhteys – ikään kuin liikkeen juuriston kautta – on oleellista noteerata.

Julkinen keskustelu ja mielipiteenmuodostus tapahtuvat edelleen Suomessakin pääasiassa osakeyhtiöpohjaisen ajattelumallin perusteella. Siinä vielä korostuu pörssilistattujen suurimpien osakeyhtiöiden omat lähtökohdat, vaikka listatuilla yhteensäkin on vain alle miljoona omistajaa.

Neljä suurta osuuskuntien pääomistajina omistamaa yritystä tosin toimii myös pörssissä. Ne ovat siellä vaihtelevasti myös pärjänneet ja saaneet sitä kautta tarpeellista pääomaa toimintansa kehittämiseen. Tutkijat puhuvat ns. hybridi-mallista, joka yhdistää jäsenlähtöiset osuuskunnat ja pääomalähtöisyyden.

Yritysmuoto ja toimintamalli yhdistävät

Suomalainen osuustoiminta on nykyisin hyvin menestyvä, laaja-alainen ja vakiintunut yritysmalli. Sitä yhdistävät yritysmuoto ja omintakeinen toimintamalli, joka rakentuu jäsenlähtöisyydelle. Sen kanssa kilpaileva osakeyhtiömalli rakentuu pääomalähtöisyydelle. Erot näkyvät käytännössä etenkin vallankäyttöä ja tuloksen jakamista tutkittaessa.

Nämä pohjimmiltaan liittyvät myös osuustoiminnan kansainvälisiin periaatteisiin; syntyjään radikaalit aatteet, kuten jäsenten tasa-arvo ja demokratia ovat kantavia ja kestäviä lähtökohtia edelleen.

Myös yhteiset jäsenet ja laaja omistuspohja yhdistävät liikettä, ja jossain määrin varmankin myös osuustoiminnan oma järjestötyö ja viestintä.

Ykköstavoitteena jäsenetujen tuottaminen

Ot-yrityksille tärkein käytännön tavoite on jäsenedun tuottaminen. Jos osuustoiminta ymmärrettäisiin laajana kokonaisuutena, kansanliikkeenä, niin näkyviin tulisivat paremmin myös liikkeen sosiaaliset, sivistykselliset ja kulttuurilliset tavoitteet. Tässä keskitymme kuitenkin taloudellisiin jäsenetuihin.

Kun Pellervo-Seura julkaisi 1999 liikkeen satavuotishistorian, niin osuustoimintaopin professori Vesa Laakkonen lähetti lehdellemme puheenvuoron, jossa hän ihmetteli, miksei lähes 700-sivuisessa kirjassa ollut mitenkään määritelty ”pellervolaisuutta”. Tutkijaryhmän puolesta tohtori Maritta Pohls vastasi hänelle, että silloin joka vuosikymmenelle olisi pitänyt kehittää oma määritelmänsä (OT 6 - 8/99). Niin kovasti toiminta on ajan mittaan jatkuvasti muuttunut toimintaympäristön muutoksen myötä.

Pellervokaan ei enää 1980-luvun jälkeen ole tehnyt ohjelmia, joissa ”pellervolaisuutta” olisi yritetty määritellä. Osuustoiminta-lehdessä vanhaa termiä on jo reilu kymmenen vuotta käytetty ainoastaan historiallisissa, taaksepäin katsovissa yhteyksissä.

VASTATOIMIA KOTIMAISEN TUOTANNON KANNATTAVUUS-KRIISIIN. Ot-lihatalot Atria ja HKScan on pyrkineet vastaamaan lihaketjun kansainväliseen kriisiin, joka on osoittautunut syväksi ja pitkäksi. Kotimaisen lihantuotannon negatiivisen kannattavuuden oikaisemiseksi tarvittaisiin merkittäviä ratkaisuja. Loppukesästä toiveet ongelman avaamiseksi kohdistuivat erityisesti kauppaan. Kuvassa sikatilallinen Ari Alho, joka on mukana alkaneessa Atrian Kädenjälki -ohjelmassa. Se on yksi esimerkki niistä toimista, joilla tuottajat ja elintarviketeollisuus yhdessä pyrkivät parantamaan kotimaisen tuotannon avoimuutta ja kannattavuutta elintarvikeketjussa. Suomalainen tuotanto joutuu kohtaamaan entistä selvemmin myös ulkomaisen halpatuotannon, joka perustuu erittäin halpaan työvoimaan tiloilla ja teurastamoissa, eläinten pitkälle vietyyn teolliseen suurtuotantoon ja ehkä ainakin osittain myös eläinten kovaan kohteluun ja lääkintään sekä rehukasvien geenimuunteluun. Mutta esim. Etelä-Amerikan tuotanto-olosuhteista on erittäin vaikeaa saada pitävää tietoa.

Kun tämän OT-lehden painopiste on yrittää aina katsoa vähintäänkin lähitulevaisuuteen, niin olemme ”pellervolaisuuden” sijaan puhuneet suomalaisesta osuustoiminnasta ja osuustoimintaliikkeestä rajaamatta mitään merkittävää osuustoimintaryhmää sen ulkopuolelle.

Tilityshinnat, jäsenedut, bonukset

Tuottajaosuustoiminnassa jäsenetua mitataan paljolti tilityshinnoilla ja osin myös tuottajapalveluilla. Kuluttaja- ja palveluosuustoiminnassa tärkeimpiä ovat bonukset, jotka viime vuosina ovat yleistyneet ja parantuneet.

Osuustoiminnan viime vuosikymmenten menestys on pakottanut myös sen monet kilpailijat kehittämään samantyyppisiä bonuksiin verrattavia asiakasetuja. Näinhän esimerkiksi K-ryhmässä tapahtui osuuskauppojen jälkeen. Se tietysti asiakkaiden silmissä hämärtää kilpailutilannetta, mutta toimii niinkin yleensä kuluttajien eduksi. Sitä paitsi osuuskaupoissa bonukset ovat parhaimmat.

Ot-yritykset tarjoavat myös muita jäsenetuja, jotka vaihtelevat osuuskuntakohtaisesti ja ajallisesti. Kaikilla sektoreilla, joskaan ei läheskään kattavasti, maksetaan osuuspääomille korkoa. Etenkin tuottajaosuuskunnissa ja osin myös uusissa pienosuuskunnissa niillä voi olla jopa ratkaiseva merkitys.

Osuustoiminnalla on myös merkittävä rooli monilla aloilla markkinoiden tasapainottajana tavallisten kansalaisten puolesta. Sitä on kuitenkin erittäin vaikeaa erottaa jatkuvasti nopeasti muuttuvilla markkinoilla, joka on täynnä vetoja ja vastavetoja. Tämä osuustoiminnan laajemman roolin tutkaileminen kuuluu meillä lähinnä Osuustoiminnan yhteiskuntavastuun teemanumeroihin, jollainen ilmestyy seuraavan kerran 19.10.11.

Mauno-Markus Karjalainen

Lue myös:
Tuottajien, kuluttajien ja asiakkaiden perusintressit jakavat osuustoimintaliikettä

Kotimaisen omistuksen arvo huomataan jatkossa entistä paremmin
Osuustoiminta tutuksi

| Sivun alkuun |