Minulla oli ilo olla kevätkaudella mukana Sitran Elinvoima-foorumissa, jonka teema oli ”uusi työ”. Mukana oli parikymmentä päättäjää suomalaisista yrityksistä ja organisaatioista. Teema oli mielenkiintoinen ja ryhmämme joutui sukeltamaan todella syvälle työelämässä käynnissä olevaan muutokseen ja analysoimaan muuttuneen työn edellytyksiä, toimintatapoja ja piirteitä.

Lopputuloksena syntyi konkreettisia hankeideoita, jotka ovat luettavissa Sitran sivuilta (www.sitra.fi/elinvoima). Niitä viedään käytäntöön syksyn aikana.
Foorumissa puhuttiin paljon yrittäjyydestä ja asenteista. Ilkka Halavan ajatukset uuden työn purskeisuudesta tuntuivat osuvilta. Hyvin harva asia työelämässä enää etenee lineaarisesti suunnitellun kaavan mukaisesti. Työ on purskeista ja vaatii paljon uudenlaista organisointia ja vaihtoehtoja.

Käytännössä rytmin muuttuminen tarkoittaa sitä, että yksilö ajaa samanaikaisesti montaa rinnakkaista kaistaa. Kaistojen välillä sukkuloidaan ja vaihtoehtojen määrä kasvaa. Perinteiset käyttäytymisnormit eivät enää rajaa eivätkä tue päätöksentekoa. Syy-seuraus -suhteet ovat hämärtyneet. Valintoja on vaikea enää tehdä yksinomaan rationaalisesti perustellen.


Uuden työn kulttuuri vaatii uudenlaisia tapoja tehdä ja organisoida työtä. Purskeista työtä ei enää tehdä virastoaikana 8-16 vain kellokortteja leimaillen. Työ vaatii joustoja sekä organisaatio- että yksilötasolla.

Yksilötason joustojen tarve ilmenee päivittäin myös osuustoiminnallisen yrittäjyyden neuvonnassa. Työn tekemisen statukset joko palkansaajana tai yrittäjänä ovat jäykät ja näidenkin kahden välillä vaihtaminen on turhan työlästä. Henkilöstöomisteisia osuuskuntia ajatellen olisi jo kauan tarvittu oma status, joka yhdistäisi työnantajan ja työntekijän roolit.

Käytännön ongelmia aiheuttaa osuuskunnissa juuri se, että jäsen työntekijänä ei pystykään esim. ohittamaan työlainsäädännön pakottavia pykäliä, vaikka kaikki osuuskunnan jäsenet (työnantajan roolissa) olisivat asian takana. Tällä hetkellä useampi työttömyyskassa pohtii osuuskuntien osalta käsitettä ”oma työ” ja on päädytty mm. sellaisiin tulkintoihin, että oma työ ei kerrytäkään ns. työssäoloehtoa. ”Omaan työhön” liittyy läheisesti työnantajan johto- ja valvontavastuu, jonka toteutumista henkilöstöomisteisissa osuuskunnissa pohditaan. Tarvetta olisi uudenlaisille joustaville statuksille sekä työlainsäädännön että sosiaaliturvan kannalta.

Työpanos Suomessa jakautuu epätasaisesti; osa syrjäytyy ja osa ei jaksa työelämän hektisyyttä. Työmarkkinoiden heikkouksia ovat myös liian lyhyet työurat, matala työllisyysaste sekä erilaiset kannustinloukut. Tarvitaan uusia tapoja organisoida oman työn tekeminen.

Nykyinen yksinyrittämisen valtavirta hukkaa paljon potentiaalia, jota erilaisilla yhteistyörakenteilla voitaisiin saavuttaa. Lisäksi toiminimiyrittäjän yrittäjästatus tuo tullessaan monia rajoituksia työn joustotarpeita ajatellen.

Osuustoimintayrittäjyyden suosio perustuu siihen, että se antaa ihmisille avaimia hallita työn purskeisuutta ja järjestää työtä mielekkäällä tavalla. Yrittäjyyden ja palkansaajuuden rajapintojen hämärtyminen henkilöstöomisteisissa osuuskunnissa on juuri sitä, mitä uuden työn kulttuuri vaatisi.

Osuuskunnissa toimitaan opintojen aikana ja heti opintojen päätyttyä, osa-aikaisesti työn ohella, harrastuspohjaisesti elantoa hankkien, kokoaikaisesti ammattia harjoittaen ja myös eläkkeelle jäämisen jälkeen. Osuuskunnista löytyy monikaistan ajajia vaikka kuinka. Lisäksi osuuskunnan yhteisöllinen perusta sopii monelle ammattialalle loistavasti. Se lisää arkielämän hyvinvointia.


Työstä pitää innostua ja töissä pitää olla mukavaa. Yhä useampi tekeekin radikaalin päätöksen jättää ”vanha työnsä”. Ihmisiä kiinnostaa osallistuminen, vaikuttaminen ja yhteiskunnallisen hyvän aikaansaaminen. Osuuskunnissakin on paljon ns. yhteiskunnallisia yrittäjiä ja lisää tulee.

Osuustoiminnalliset liiketoimintamallit vaativat kuitenkin jatkuvaa kehittämistä. Emme saa jämähtää kerran mietittyihin käsitteisiin (esim. työosuuskunta), vaan meidän tulee antaa myös osuustoimintayrittäjyyden hengittää uuden työn mukana ja muovata itselleen uusia uria ja mahdollisuuksia. Tieto lisääntyy ja osuustoiminnallisia malleja pohditaan jo mitä mielenkiintoisemmissa yhteyksissä. Esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudulla osuustoimintamalli on ollut pohdinnassa mm. logistiikan kehittämisessä ja hiilijalanjäljen pienentämisessä (www.logiera.com)sekä ICT-alan yritysten Valomo -yhteistyökuviossa Tampereen Uuteen tehtaaseen (http://www.tredea.fi/uutisia/?x19038=180768).

Uuden työn kehittämisessä mukana oleminen on valtavan antoisaa. Uusien konseptien ideointi erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa tuo valtavan mielekkään tekemisen tunteen. Osuustoimintayrittäjyyden mitä erilaisemmat sovellutukset tulevat vahvasti olemaan osa ”Uuden työn paradigmaa”.

Viedään tietoa aktiivisesti eteenpäin ja ollaan yhteydessä myös sellaisiin tahoihin, jotka ehkä viimeisenä tulevat mieleen. Sieltä voikin yllättäen tulla ne parhaimmat ideat.

Niina Immonen

| Sivun alkuun |