Yhteiskuntavastuu avaa uusia mahdollisuuksia
Osuustoiminnan oma identiteetti kehitettäväksi

Yritysten yhteiskuntavastuun seuranta tulee tarjoamaan oivan työvälineen osuustoiminnallisille yrityksille vahvistaa myös niiden omaa osuustoiminnallista identiteettiä. Se luo paineita erityisesti yritysten sisäisten mutta myös ulkoisten raportointijärjestelmien aidolle kehittämiselle.

Itsetuntemuksen ja oman identiteetin parantamisella saavutetaan paikallisesti ja valtakunnallisesti hyviä tuloksia myös yritystoiminnassa. Ratkaiseva peruskysymys kuuluu, mikä tekee osuustoiminnasta juuri osuustoimintaa sen eri sektoreilla?

Kun osuustoiminnan oma identiteetti tiedetään ja siihen luotetaan kaikilla tasoilla varmasti, niin se kestää myös mahdollisen vastatuulen. Sitäkin vuosien saatossa varmasti riittää, kuten osuustoimintaliikkeen lähes 160 vuoden kokemus kertoo.

Itsetuntemuksen kautta löydetään myös ihmisistä ja organisaatioista uudet mahdollisuudet. Löytyy lisää rohkeutta käyttää sitä voimaa ja luovuutta, mitä ollaan vasta aavisteltu ilmiössä pohjimmiltaan olevan. Kansanliike elää ja kehittyy.

Uusia haasteita raportoinnille

Yritysten yhteiskuntavastuun seuranta on samalla suuri haaste erityisesti raportointijärjestelmien ja dokumentoinnin kehittämiselle. Se myös luo uusia paineita monien toimintojen kuten esimerkiksi henkilöstöhallinnon ja tiedotuksen kehittämiselle. Pörssiyrityksissä tähän listaan on paikallaan lisätä myös sijoittajasuhteet.

Toisaalta tämä työ tulee auttamaan myös oman toiminnan jatkuvaa kokonaisvaltaista seuraamista ja tavoitteiden asettamista, mikä korostaa yritysjohdon aktiivista roolia. Jos asia jossakin yrityksessä lykätään pelkästään esimerkiksi tiedotusosaston tehtäväksi, niin sen rahkeet yksin eivät tule riittämään hyvän lopputuloksen takaamiseksi.

Tuttu idea tuli uudelleen

Aloitimme yhteiskuntavastuun seurannan tässä Osuustoiminta -lehdessä vuosi sitten syksyllä. Ajoitus meni nappiin. Keskustelun teema on sittemmin mennyt kovasti eteenpäin. Esimerkiksi osuuspankeilta on tulossa yhteiskuntavastuun raportti piakkoin.

Mikään uusi asia yritysten yhteiskuntavastuu ei kuitenkaan ole. Osuustoiminnassa se on periaatteessa yhtä vanha kuin itse toiminnan ideakin. Jo Rochdalen oikeamielisten kankurien ohjelmassa vuodelta 1844 nämä eettiset periaatteet tuotiin kantavana voimana esiin.

Nyt on kysymys vanhojen hyvien periaatteiden uudelleen tulemisesta - kuitenkin uudella tasolla ja nykyajan aiempaa kehittyneemmän tarkastelukehikon puitteissa. Eikä tässä ole kysymyksessä mikään ohimenevä muoti-ilmiö vaan pitkäaikainen ja syvällisesti vaikuttava trendi. Sen perusehtoihin toki kuuluu ainakin rauhanomaisen kehityksen jatkuminen maailmassa.

Termien sekavuus vielä meneillään olevaa laajaa keskustelua jonkin verran häiritsee. Puhutaan myös mm. bisnesetiikasta, eettisestä vastuusta tai yrityskansalaisuudesta. Mutta minusta yritysten yhteiskuntavastuu on tänä päivänä paras ja tunnetuin termi. Se tarkoittaa samaa kuin yritysten yhteiskunnallinen tilinpäätös.

Niin ajat vaihtuivat

Muuhun liike-elämään yhteiskuntavastuu alkoi tulla 1960- ja 1970-luvuilla tutkimuksen ja arvokeskustelun kautta. Välillä teema tosin ehti painua jo tyystin taka-alallekin.

Viime vuosikymmenellä kun oltiin korostetusti sitä mieltä, ettei yrityksillä pidä olla muuta vastuuta kuin se, mikä niillä on omistajilleen. Se oli aikaa, jolloin korostettiin Shareholder valueta eli omistaja-arvoa. Ja rakenneltiin huikeita optio-ohjelmia vain ylimmän liikkeenjohdon palkitsemiseksi. Osuustoimintaa pidettiin auttamattoman vanhanaikaisena.

Toisaalla viime vuosikymmenen kriittisemmässä keskustelussa - ja myös osuustoiminnassa - eli ja vaikutti yritysten kaikkia keskeisiä sidosryhmiä korostava katsontakanta eli Stakeholder value. Toki siihenkin omistajat kuuluvat keskeisesti mukaan. Heidän tavoitteistaanhan toiminnan pitää lähteä liikkeelle myös osuustoiminnassa.

Sidosryhmämalli ottaa tasapainoisemmin huomioon myös yritysten asiakkaat, henkilöstön, alihankkijat ja ympäröivän yhteiskunnan. Siihen kuuluvat keskeisesti myös yritysten ympäristöasiat, joiden painoarvo yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti 1970-luvulta lähtien. En tiedä, voiko niiden yleinen painoarvo Suomessa vielä nykyisestä enää luontevasti paljoa kasvaa.

Kohtuus ja tasapaino

Tässä lehdessä sidosryhmäajattelua on 1990-luvulla edustanut selvimmin OKO:n eläkkeellä oleva pääjohtaja Pauli Komi (ks. OT 6/98 ja 3/99). Hän sanoo, että on globalisoituvassa maailmassa on kuitenkin olemassa universaaleja arvoja, joita ovat mm. ihmisoikeuskysymykset, ympäristöarvot ja tietty kohtuus omien etujen ajamisessa. Ilman tällaisia arvoja maailman talous ei tule pysymään edes pystyssä, saati kehittymään.

Tämä kokonaisvaltaisempi ja tasapainoisempi katsantokanta on hyvin sopusoinnussa vanhojen osuustoiminta-arvojen ja -periaatteiden kanssa. Osuustoiminta on perinteisesti hakenut tiettyä kohtuutta ja tasapainoa niin sosiaalisesti kuin alueellisestikin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Käytännön sovellutukset vaihtelevat suuresti eri toimialoilla ja eri maissa. Eikä pidä missään tapauksessa vähätellä niitä kovia kilpailupaineita, jotka osuustoimintayritysten ympärillä näissä asioissa vallitsevat.

Puntarissa vaikuttavuus

Nyt uuden vuosituhannen vaihteessa yhteiskuntavastuullinen näkemys on kokenut uuden tulemisen myös osakeyhtiöpuolella. Kysymys on erityisen merkittävä suurille yrityksille, joiden toiminta vaikuttaa talouteen ja yhteiskuntaan paljon.

Pienet uusosuuskunnat voivat melko rauhassa keskittyä esimerkiksi hankkimaan jäsenilleen työmahdollisuuksia, kunhan vain hoitavat mallikkaasti omat työnantajavelvoitteensa. Teollisuus ja Työnantajat julkisti viime vuonna oppaan, johon myös Osuustoiminta-lehden käyttämä neliportainen pohjakaavio perustuu. Pienille, paikallisesti toimiville uusosuuskunnille varmaankin riittää mainiosti, jos ne pystyvät saavuttamaan portaikolla ensimmäisen tason.

Yhteiskuntavastuun kriteerejä on nyttemmin kehitelty maailmalla myös pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin. CSR Europe julkisti viime heinäkuussa avuksi SME Key-ohjeiston internetissä. Se löytyy nettiosoitteesta www.smekey.org ja sen taustaorganisaatio osoitteesta www.csreurope.org

Laaja-alaisempi osuustoiminta

Osuustoiminta on lähtökohdiltaan muuta liiketoimintaa laaja-alaisempaa. Se näkyy käytännössä ennen muuta osuuskuntien jäsenomistajien määrässä. Kun mukaan lasketaan myös vakuutusalan osuustoiminta eli keskinäiset yhtiöt, niin suomalaisen osuustoiminnan omistajien määrä nousi jo viime vuonna 5,4 miljoonaan (OT 4/02).

Pörssiyrityksillä on yhteensä vain vajaat 800.000 omistajaa, vaikka meteli asiasta onkin ollut kautta linjan hirmuinen. Osaselitys asiaan toki on se, ettei osuustoiminta itse ole onnistunut hoitamaan omaa tiedotustaan kunnolla. Erityisesti nuoriso on jäänyt paitsioon osuustoiminnasta kerrottaessa.

Palvelu- ja kuluttajaosuustoiminnassa yritykset omistavat niiden asiakkaat. Se luo niihin luontojaan omistuksen ja hallinnon kautta asiakaslähtöisyyden, jos vain homma osataan hoitaa hyvin.

Tuottajaosuustoiminnassa yritykset puolestaan kuuluvat raaka-aineen toimittajille, maidon, lihan tai vaikkapa puun tuottajille, jotka yksityisessä yrityksessä olisivat vain niiden alihankkijoita. Tämä luo maa- ja metsätalouden osuuskuntiin paljon vahvemmat jäsensiteet kuin etenkin pankki- ja vakuutustoiminnassa. Nykyisin viljelijät usein myös panostavat merkittävästi pääomia omiin osuuskuntiinsa, mikä on osoittautunut välttämättömäksi.

Arvot ja etiikka nousussa

Osuustoiminta on pitkään kärsinyt asemastaan toisinajattelijana ja vähemmistönä. Mutta nyt vaikuttaa siltä, että asetelma ehkä voisi vähitellen muuttua. Osuustoiminnan kilpailukyky on hyvässä iskussa. Suomalaisuus vahvistuu.

Tavalliset ihmiset huomaavat vähitellen myös, mitä kestävä kehitys ja osuustoiminnan edustamat arvot ja etiikka voisivat käytännössä ehkä tarkoittaa. Mutta ilman kunnon työtä, resursseja ja hyviä suunnitelmia suomalaiselta osuustoiminnalta herkästi menee tämä nyt lähivuosina elettävä otollinen etsikkoaika auttamattomasti ohi.

Enronin ja eräiden muiden amerikkalaisten jättiyritysten paljastuneet tilinpäätösskandaalit vaikuttavat samaan suuntaan. Niillä voi olla maailman menoon suurempi vaikutus kuin terrori-iskulla New Yorkiin 11.9.2001.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

Yritys ei elä umpiossa

Mikään yritys ei voi elää umpiossa, eivät laajaomisteisetkaan osuustoimintayritykset. Yritysjohto joutuu aina ponnistelemaan hankkiakseen luottamuksen yrityksen tärkeimmiltä sidosryhmiltä. Mitä avoimemmassa yhteiskunnassa kulloinkin toimitaan, niin sitä enemmän korostuu läpinäkyvyyden tarve. Tästä toki löytyy myös näkyviä poikkeuksia yritysten joukosta. Saksalainen kauppajätti Lidl on syyskuun alusta lähtien aloittanut yrityksensä kuoria kermaa Suomen päivittäistavarakaupassa. Ruotsissa salaileva Lidl ei ole ollenkaan menestynyt. Se sai vastaansa mm. kunnanisien horjumattoman muurin. Mutta meillä se sai monet kunnat luovuttamaan halpoja tontteja oikein hyviltä liikepaikoilta - ja vielä joustamaan muutenkin alueiden kaavamääräyksistä. Suomessa saksalaiset ovat omine tiukkoine tapoineen ehtineet tähän mennessä haastaa jo ainakin totutut hyvät liiketavat, suomalaiset tuotemerkit, kuntien

Katso kuvia isona!

Osuustoiminnalle Lidl on oikeastaan oikein hyvä vastustaja: voimme luontevasti kertoa mitä me emme ainakaan halua. Hintakilpailu on ainoa yleisesti hyväksyttävissä oleva asia, myös yhteiskunnasta syrjäytyneet tarvitsevat omat halpahallinsa. Mutta hintakilpailukaan ei saisi olla mistään muusta täysin piittaamatonta.

Mutta niinhän se tahtoo olla, että kun toiset lähtevät korostamaan yhteiskuntavastuutaan, niin yksi haluaa erottua joukosta nimenomaan toimimalla toisin.

Kun useimmat muut hakeutuvat vuoropuheluun toimintaympäristönsä, jopa erilaisten vakavammin otettavien aktivistiryhmien, kanssa, niin Lidl keskittää kaiken - päätösvallasta ja voitoista lähtien - Saksaan. Eikä kerro mitään, kun kerran ei ole pakko. Silloin toimittajat antavat juuri sellaiselle eniten palstatilaa.

Mauno-Markus Karjalainen

| Sivun alkuun |