Puolustustaistelua ja uusia haasteita

Moni yritysjohtaja on sitä mieltä, että yrityksille riittää, että ne vain noudattavat lakeja ja säädöksiä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa asioissa. Onhan Suomessa poikkeuksellisen pitkälle kehittynyt lainsäädäntö erityisesti sosiaalisessa vastuussa ja ympäristövastuussa.

Siksi vastuullisen yritystoiminnan kansainvälisten periaatteiden toteuttaminen ei heidän mielestään toisi suomalaisille yrityksille juuri mitään uusia vaatimuksia.

Eräs ongelma on tosin siinä, että yritykset eivät vielä kovin paljoa raportoi näistä asioista. Nyt moni yritys on kuitenkin selvästi aktivoitumassa näissä kysymyksissä.

Selvästi aktiivisempaa seurantaa ja raportointia yrityksiltä ainakin odotetaan, samoin kuin entistä avoimempaa vuoropuhelua keskeisimpien sidosryhmien kanssa. Tämä koskee tällä hetkellä erityisesti kaikkein laajaomisteisinta osuustoimintaa, jonka uutta etsikkoaikaa parhaillaan elämme.

Muuttoliikkeen tuomia ongelmia

Muuten yritysjohtajat ovat tavallaan oikeassa. Mutta silloin tähän liittyy myös selviä ongelmia. On vaarana, että hyvin monet ongelmallisemmat asiat jäävät kokonaan huomiotta. Lainsäädäntö kun ei voi ulottua joka paikkaan. Eikä sillä voida kaikkia ongelmia ratkaista.

Ajatellaanpa vaikka meneillään olevan rajun muuttoliikkeen vaikutuksia. Se aiheuttaa lukuisia ongelmia niin ruuhkautuvilla kuin tyhjentyvillä alueilla. Molemmissa päissä palvelun taso selvästi kärsii ja aiheuttaa uusia kustannuksia.

Heikompien alueiden palveluverkosto on kokonaan purkautumassa siitäkin huolimatta, että osuuskauppa, osuuspankki tai Lähivakuutus usein viimeisinä sulkevat paikalliset palvelupisteensä. Harvenevat kyläkaupat vastaavat usein jopa postipalveluista.

Tällaisella puolustustaistelulla osuustoiminta on usein paikallisesti voittanut aikaa. Mutta se ei yksin pysty ratkaisemaan pohjalla olevia vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, kun avoimilla markkinoilla ja avoimessa kilpailutilanteessa kaikki nykyisin toimivat. Puolustustaistelussa onnistuminen pidemmän päälle edellyttää kuitenkin jonkinlaista kannattavuutta.

Siksi yhteiskunnan tuki peruspalvelujen turvaamiseksi on hyvin tarpeellista ja perusteltua, vaikka moni ei sellaisesta nykyään tykkääkään. Muuten tällainen puolustustaistelu muodostuu aivan liian toivottomaksi.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen

Muitakin esimerkkejä löytyy helposti. Esimerkiksi kirkkopalveluiden projektipäällikkönä nykyisin työskentelevä Sari Kuvaja esitti osuuspankkien Chydenius-julkaisussa 3/02, miten haasteita riittää tasa-arvon ja syrjinnän ehkäisemisessä työelämässä.

Ikäsyrjintä on usein tullut jo rutiiniksi. Samoin pienten lasten vanhempien täysipainoinen osallistuminen työelämään on useissa tilanteissa tunnetusti ongelmallista. Sari Kuvajan mukaan yritykset voisivat kantaa sosiaalista vastuutaan edistämällä aktiivisesti työntekijöidensä mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

Ne harvat yritykset, jotka ovat halunneet etsiä joustoja tässä perheitä koskettavassa asiassa, ovat jo ehtineet saada yleiset sympatiat osakseen. Ja monia uskollisia työntekijöitä itselleen.

Iloista antajaa rakastetaan

Selvitimme tässä numerossa myös osuustoimintayritysten maksamia veroja yhteiskunnalle. Ne ovat ehkä selkein mittari yritysten yhteiskuntavastuun seurannassa.

Perinteisessä osuustoiminnassa mentaliteetti on yleensä ollut, että valtio ja kunnat saakoon sen mikä niille lakien mukaan kuuluu, vaikkemme mitään jeesuksia kuvittelekaan olevamme.

Esimerkiksi OKO:n pääjohtaja Antti Tanskanen käytti viime keväänä hyvän puheenvuoron siitä, etteivät osuuspankit ole eräiden muiden suuryritysten tavoin lähtemässä vaatimaan verotuksen keventämistä. Ja painostamaan yhteiskuntaa sillä, että muuten ne ehkä siirtävät vähintäänkin pääkonttorinsa pois Suomesta.

Osuustoiminnassa uskotaan pohjimmiltaan suomalaisen demokratian toimivuuteen - toki ongelmia kieltämättä. Aika paljonhan yritystenkin maksamilla veroilla on eri puolilla saatu aikaan mm. koulutuksessa, terveydenhoidossa ja monissa muissa peruspalveluissa.

Iloista veronmaksajaa yhteiskuntakin rakastaa. On paljon parempi, jos osuustoiminta tunnetaan sen vahvassa kotimaassa mieluummin iloisena veronmaksajana kuin maailmalla veroja pakoilevina erilaisina puolivillaisina yrityksinä.

Aina samat maakunnat pomppasivat esille, laskimmepa osuustoiminnan alueellista vahvuutta vaikka millä kriteerillä. Eri toimialoilla tilanne kuitenkin poikkesi toisistaan mielenkiintoisella tavalla. Ohessa on neljän eri toimialan maakuntatasoinen vertailu, josta julkaisemme lisää tuloksia seuraavassa numerossamme.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |