Lidl haastaa - osuustoiminta vastaa

aassamme on viime viikkoina seurattu suurella mielenkiinnolla saksalaisen Lidl -kauppaketjun tuloa Suomeen. Vaikka tapahtuman saama huomio on ehkä ylimitoitettu suhteessa siihen, että ketjun myymälöitä on avattu vasta kymmenkunta, mielenkiinnolla on kyllä aivan asiallisiakin perusteita. Onhan kysymys ensimmäisestä todella suuren luokan kansainvälisen pelaajan tulosta Suomen vähittäiskaupan markkinoille. Lidl -konsernin liikevaihto on yli kaksi kertaa suurempi kuin suomalainen vähittäiskauppa yhteensä! Erityisesti mielenkiinnon kohteena on ollut uuden tulokkaan matalahintastrategia.

ellervon näkökulmasta katsottuna ehkä kaikkein mielenkiintoisinta on kuitenkin Lidlin kaksoishaaste suomalaiselle vähittäiskaupalle ja yhteistoiminnalle. Ensiksikin Lidl on sanoutunut irti lähes kaikesta suomalaisen vähittäiskaupan perinteisestä yhteistyöstä pullonpalautusjärjestelmää ja luottokorttien käyttömahdollisuutta myöten.

Toinen ja osuustoiminnan kannalta vieläkin mielenkiintoisempi haaste on Lidlin korostettu salamyhkäisyys. Paitsi että se ei halua kertoa käytännöllisesti katsoen yhtään mitään omasta taloudestaan, ei se myöskään halua paljastaa myymiensä tuotteiden alkuperää. Tässä suhteessa ero niin tuottaja- kuin kuluttajapäässäkin elintarvikeketjun läpinäkyvyyden merkitystä korostavaan osuustoimintaan on oleellinen ja merkitykseltään kauaskantoinen.

Markkinoilla ovat näin ollen vastakkain yhtäältä Lidlin edustama ultrakapitalistinen omistaja-arvon maksimointiin tähtäävä ja toisaalta osuustoiminnan edustama ja osuustoimintaperiaatteille rakentuva jäsen- ja asiakasomisteinen arvoketju.

suustoimintamalli korostaa kumppanuutta ja läpinäkyvyyttä. Ketjun alkupäässä kotimainen viljelijä omassa kaksoisroolissaan - omalla maatilallaan toimivana tuottajana sekä maataloustuotteita jalostavan ja markkinoivan osuuskunnan omistajana ja päätöksentekijänä - on nykyisessä avoimessa kilpailutaloudessa mitä suurimmassa määrin suomalaisen kuluttajan kumppani. Kumppanuuden arvo ja uskottavuus lisääntyy sitä mukaa kun ruokaketjun turvallisuutta vaarantavia skandaaleja ja väärinkäytöksiä paljastuu.

Vastaavasti ketjun toisessa, vähittäiskaupan päässä asiakasomisteiset kuluttajien osuuskunnat ovat paitsi tuottajien ja heidän osuuskuntiensa suurasiakkaita, myös yhä tärkeämpiä kehityskumppaneita. Tätä pellolta pöytään ulottuvaa osuustoiminnallista ketjua yhdistää ennen muuta suomalaisuus ja osuustoimintaperiaatteet.

Ketjun suomalaisuus tarkoittaa takuuta tuotteen alkuperästä, laadusta, turvallisuudesta ja kaikenpuolisesta läpinäkyvyydestä. Osuustoimintaperiaatteet puolestaan takaavat ketjun reilun pelin säännöillä toimivaksi, "kasinovapaaksi" talouselämän alueeksi. Osuuskuntien jäsenomistajat ohjaavat sen taloudellista päätöksentekoa pitkäjänteisyyden ja kestävän kehityksen, laaja-alaisen taloudellisuuden ja kohtuullisuuden hengessä. Osuustoiminta tarjoaa kuluttajille hinta-laatu -suhteeltaan kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelujen ohella laaja-alaisen "vakuutuspaketin", eräänlaisen globalisaatiovakuutuksen. Sen avulla aivan tavalliset ihmiset voivat osana ostopäätöksiään varmistaa omaa elämänhallintaansa.

ksi Lidlin maihinnousun tärkeä ja myönteinen seurausvaikutus onkin se, että edellä kuvattu ketjujen toimintaero nyt todella konkretisoituu ihmisille. Odotettavissa on mielenkiintoinen kamppailu. Jos on Lidl suuri ja vahva, niin myös nykyaikainen osuustoiminta on Suomessa mittasuhteiltaan merkittävä, taloudellisesti vahva ja väkevästi kehittyvä kokonaisuus, jolla on kanttia vastata Lidlin haasteeseen.

Temppelin harjalla olemme nyt me suomalaiset kuluttajat. Meidän on päätettävä, kumpi ketju on pidemmän päälle edullisempi ja turvallisempi vaihtoehto. Kummalla on annettavana enemmän sellaista, jota me kuluttajat arvostamme ja josta olemme valmiit maksamaan? Jäämme suurella mielenkiinnolla seuraamaan, kumman mallin suuntaan ihmisten ostopäätökset suomalaisen talouselämän ja yhteiskunnan kehitystä ohjaavat.

Samuli Skurnik
samuli.skurnik@pellervo.fi

| Sivun alkuun |