Joutsentunnus naudanlihassa 2010

Suomalainen kotieläintuotanto on käynyt läpi voimakasta rakennemuutosta Suomen EU-jäsenyyden aikana. Tilojen lukumäärä on vähentynyt ja jatkavien tilojen koko on kasvanut. Sama kehitys jatkuu myös lähivuosina. Suurten ikäluokkien kautta reilut 15 prosenttia viljelijöistä tulee kansaneläkeikään vuoteen 2010 mennessä. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle näkyy mahdollisesti vuosikymmenen lopulla lisääntyvinä tuotannon lopettamisina.

Juuri nyt toimet, joilla varmistetaan maatilojen siirtymistä seuraavalle sukupolvelle ovat enemmän kuin tärkeitä. Kotieläintuotannon jatkamiseksi tarvitaan lisäksi monilla sukupolvenvaihdostiloilla runsaita investointeja. Tämän päivän kotieläintuotanto on erilaista kuin kymmenen vuotta sitten. Tämän ymmärtäminen on haaste rahoittajille, maatalousviranomaisille, neuvonnalle kuin myös teollisuudelle.

Erityisen haasteellinen on nautasektorin tilanne. Maidontuotanto muodostaa perustan kotimaiselle naudanlihantuotannolle. Noin 95 prosenttia suomalaisesta naudanlihasta tuotetaan maitotilojen vasikoista. Tämän takia on syytä keskittyä tarkastelemaan maidontuotannon kehitystä ja pohtia mahdollisia skenaarioita.

Lypsykarjatilojen määrä on lähes puolittunut Suomen EU-jäsenyyden aikana. Vuonna 1994 tiloja oli noin 34 000, kuin viimeisimmät tiedot ovat kertoneet tilojen määräksi alle 18 000 tilaa. Jos kehitys jatkuisi samansuuntaisena kuin kahdeksan viime vuoden aikana, olisi lypsykarjatilojen määrä vuonna 2010 enää 11 000 tilaa. Lypsylehmien määrä ei ole vähentynyt samaa vauhtia tilojen kanssa.

Kahdeksan viime vuoden aikana lehmämäärä on vähentynyt 80 000 lehmällä. Jos kehitys edelleen jatkuisi samanlaisena vuoteen 2010, meillä olisi silloin 60 000 lehmää vähemmän kuin tällä hetkellä. Lehmien keskituotoksen nousun johdosta vaikutukset maitomääriin lienevät vähäiset, mutta naudanlihan tuotantoon kehitys vaikuttaisi oleellisesti.

Kaikesta naudanlihasta yli puolet tuotetaan lypsykarjatiloilla. Erikoistuneiden tilojen osuus tuotannosta on kasvanut tasaisesti. Lehmämäärän vähentymisen seurauksena vasikoita syntyy vähemmän. Teollisuus on pystynyt kompensoimaan väheneviä vasikkamääriä viime vuosina nuoren naudan keskipainojen nostolla. Viiden viime vuoden aikana sonnin keskipaino on noussut yhteensä noin 50 kiloa päätyen nykyiseen 310 kiloon. Mikäli kotimainen lehmämäärä alenee samalla trendillä kuin tähän asti, naudanlihantuotannon omavaraisuus tippuu jo vuoteen 2006 selkeästi alle 100 prosentin tason. 2010 tuotanto olisi reilut 10 miljoonaa kiloa nykyistä pienempi. Jotta lehmämäärän väheneminen kompensoitaisiin, esimerkiksi sonnien keskipainojen pitäisi nousta edelleen reilut 10 kiloa vuodessa.

Riski kotimaisen naudanlihantuotannon vähentymiseen on ilmeinen. Oman tuotannon vähentyminen synnyttää tilaa naudanlihan tuonnille. On syytä kuitenkin muistaa, että myös vientiä tarvitaan tasaamaan eri ruhonosien kysyntää ja tarjontaa eri vuodenaikoina. Kokonaan oman, tällä hetkellä tuntemattoman vaikutuksen voivat tuoda EU:n ja kansallisen maatalouspolitiikan muutokset.

Mitä sitten pitäisi tehdä kotimaisen naudanlihantuotannon turvaamiseksi? On ymmärrettävää, että maidontuotannossa jalostuksella ja ruokinnalla pyritään nostamaan maitotuotosta, joka on omiaan vähentämään lehmien määrää.

Emolehmäpohjaisen naudanlihantuotannon lisäyksestä on puhuttu paljon viime aikoina. Jotta emolehmien lisäykselle olisi edellytyksiä, tukipolitiikan vahvistaminen nykyistä pidemmälle ajanjaksolle on ensimmäisiä perusedellytyksiä. Tärkeä etappi onkin saattaa kunnialliseen päätökseen Etelä-Suomen 141-tukineuvottelut sekä luoda tuotantoon kannustava tukimalli EU:n kesäisen maatalousuudistuksen pohjalta. Tuotannon tukiriippuvuuden vuoksi maatalouspolitiikan riskin pienentäminen on tärkeä osa kotimaisen naudanlihantuotannon tulevaisuuden varmistamista. Lisäksi tarvitaan tuottajien ja lihateollisuuden yhteistyötä tuotantoketjun kehittämiseksi. Mahdollinen tuonnin kasvu on omiaan luomaan lisäpaineita ketjun kilpailukyvylle.

Jos lehmien määrän kehitystrendi jatkuisi nykyisenä, olisi tällä väistämättä vaikutusta ennen pitkää myös teurastamo- ja leikkaamoteollisuudelle. Kapasiteetin purku on kuitenkin yrityskohtainen asia. Järvi-Suomen Portti on omalta osaltaan purkanut teurastuskapasiteettiaan keskittämällä naudan ja sian teurastuksen Lappeenrantaan vuonna 1999.

Lyhyen tähtäimen näkökenttä maatalouspolitiikan puolella on varsin sumuinen. Maatiloilla odotetaan päätöksiä tulevaisuudesta vähintään samalla mielenkiinnolla kuin teollisuudessa. Näiden päätösten jälkeen on vasta mahdollista luoda tarkempaa kuvaa lihantuotannon tulevaisuudesta 5-10 vuotta eteenpäin.

Kari Tillanen
Kirjoittaja on Järvi-Suomen Portti Osuuskunnan 
hankintajohtaja ja johtoryhmän jäsen.
Kirjoitus on jatkoa teemalla kotimaisen raaka-aineen riittävyydestä,
 josta Pellervo-Seuran johtokunta julkisti kannanottonsa elokuussa.

| Sivun alkuun |