uotsivu.gif (3732 bytes)

Jäsenyys ei synnytä työsuhdetta eikä työsuhde jäsenyyttä

Osuuskunnan tavallisen jäsenen asema osuuskunnassa aiheuttaa monelle päänvaivaa. Miten henkilöä, joka samalla omistaa myös osan osuuskuntaa, tulisi kohdella esim. työsopimuslain näkökulmasta? Voidaanko osuuskunnassa työsuhteeseen liittyvistä asioista sopia vapaammin kuin perinteisessä palkkatyössä? Onko jäsenellä erityisasema, koska työn tekemiseen liittyy myös yrityksen omistaminen?

Samat yleiset menettelytavat koskevat periaatteessa kaikkea yritystoimintaa yritysmuotoon katsomatta, mutta osuuskunnissa nämä ongelmatilanteet tulevat usein hyvin konkreettisina vastaan. Kokemus niitä toki auttaa hoitamaan ja ratkaisemaan. Kannattaa havaita myös osuuskuntien erityisluonne jäsentensä omistamina ja hoitamina yrityksinä.

Statukset
ensin selviksi

Osuuskunnassa käytännössä kaikki henkilöjäsenet ovat osuuskunnan kautta työtä tehdessään työsuhteessa omaan osuuskuntaansa. Näin sekä silloin jos jäsenen äänivalta jää alle 15 prosentin että myös sen ylittyessä. Alle 15 %:n äänivallan omaava jäsen on palkansaaja myös työvoimaviranomaisen näkökulmasta ja näin ollen hän on työttömyyden sattuessa oikeutettu työttömyysturvaan (jos sen saamisen muut ehdot täyttyvät).

Tästä selkeästä perussäännöstä on seurannut, että monissa työosuuskunnissa on tästä syystä käytännössä vähintään seitsemän jäsentä, jolloin työkeikkoja voidaan joustavasti ottaa vastaan tuleepa niitä sitten tiheämmin tai harvemmin ja ovatpa ne minkä pituisia keikkoja vaan.

Palkansaajalle kuuluu oikeus sekä soviteltuun että täyteen työttömyysturvaan. Kannattaa kuitenkin huomata, että ääniporrastus on nykyisen osuuskuntalain mukaan mahdollista myös henkilöiden perustamassa osuuskunnassa ja tätä kautta tuo vanha ”maaginen” seitsemän luku ei enää kerro kaikkea. Esimerkiksi kolmen jäsenen osuuskunnassa yhdellä jäsenellä voi olla viisi äänioikeuden tuottavaa osuutta ja muilla kahdella vain yksi. Näin ollen esimerkin osuuskunnassa kahdella jäsenellä on palkansaajan status vaikka jäseniä on vain kolme.

Yli 15 %:n äänivallalla jäsenelle syntyy työvoimaviranomaisen tarkoittama ”yrittäjästatus” ja työttömyysturvaoikeutta ei enää ole. Tällainenkin henkilö on kuitenkin työtä tehdessään työsuhteessa osuuskuntaan ja vakuutettu työeläkkeiden kautta.

On kuitenkin huomattava, että osuuskunnassa voi olla jäsenenä myös henkilö, joka ei tee osuuskunnalle töitä. Tällaisella henkilöllä on jäsenyys, mutta ei työsuhdetta. Jäsen voi myös tehdä työtä osuuskunnan kautta ja tällaisissa tilanteissa henkilöllä on sekä jäsenyys että työsuhde.
Kolmas vaihtoehto on, että osuuskunta laskuttaa sellaisen henkilön tekemää työtä, joka ei ole osuuskunnan jäsen. Tällöin henkilöllä ei ole jäsenyyttä, mutta hänellä on työsuhde osuuskuntaan.

Aina kirjallinen
työsopimus

Osuuskunnassa monia ristiriitatilanteita voi aiheuttaa sen kaksinainen luonne toisaalta liikeyrityksenä ja toisaalta jäsentensä yhteisönä. Myös henkilötasolla seisotaan kaksissa saappaissa eli yhtäältä voidaan tehdä osuuskunnalle töitä ja toisaalta omistetaan osuuskuntaa.

Omistaja-työntekijä asetelma on haasteellinen. Ongelmia tilanne aiheuttaa silloin, jos ajatellaan, että normaali työlainsäädäntö ei koske näitä osuuskunnan omistaja-työntekijä jäseniä. Hyvin usein osuuskunnissa työtä vain ”tehdään” ja maksellaan palkkoja, mutta työsuhteen raamien määrittelemiseen ei ole uhrattu aikaa. Homma toimii niin kauan, kun vältytään ongelmilta ja erimielisyyksiltä.
Todennäköistä kuitenkin on, että jossain vaiheessa vuosien myötä myös ristiriitoja ilmenee. Viisas ainakin osaa varautua myös sellaisiin ja tietää pelisäännöt, jolloin turhilta riidoilta vältytään.
”Viisas osaa varautua myös mahdollisiin ristiriitoihin muiden kanssa ja tietää pelisäännöt, jolloin turhilta riidoilta vältytään.”
Suosittelen, että osuuskunnan ja jäsenen välille laaditaan aina kirjallinen työsopimus. Osa-aikaiseen työntekoon soveltuu hyvin ns. puitetyösopimus, jossa sovitaan työsuhteen yleiset ehdot. Puitetyösopimusta sitten aina täydennetään toteutuneiden tuntien listalla esimerkiksi excel-taulukkona.

Haasteellista onkin miettiä, kuinka paljon osuuskunnan jäsen voi tehdä ja kuinka paljon hänen oletetaan tekevän ns. ilmaista työtä osuuskunnan hyväksi. Työttömien osalta tilanne on selvä - palkatonta talkootyötä ei yrityksissä voi työttömyysturvaa nauttien tehdä. Työvoimaviranomaiset voivat siihen puuttua. Eli näiden jäsenten osalta työaikakirjanpito on erittäin oleellinen.

Tehdystä työstä
maksetaan palkka

Myös muiden työntekijöiden osalta pitää olla työaikakirjanpito tarvittaessa esitettävissä. Lisäksi työnantajan eli osuuskunnan työnjohdollisen valvonnan ja vastuun tulee muutenkin tavalla tai toisella ilmetä. Töiden jakaminen ja työtuntilistojen hyväksyminen tulisi siis kulkea esimerkiksi hallituksen käsien kautta.

Sillä ei ole merkitystä, että sama henkilö voi olla työntekijä ja myös istua hallituksessa. Muut kuin työttömät jäsenet voivat hoitaa palkatta osuuskunnan juoksevia asioita yms. Mutta varsinaisesta tehdystä työstä tulee aina maksaa palkka. Myös palkkaan sisältyvä lomakorvaus tulee muistaa.

Osakeyhtiö
vastaan osuuskunta

Osakeyhtiössä osakas, joka ei ole kenenkään johdon ja valvonnan alaisena ja jonka omistusosuus osakeyhtiöstä on merkittävä (esim. eläkeasioissa YEL:n raja yli 50 %) ja joka omaa osakeyhtiössä työnjohtovaltaa hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana, ei ole osakeyhtiöönsä työsuhteessa. Tällainen osakas voi siis päättää, milloin nostaa yrityksestään palkkaa ja milloin ei.
”Palkatonta talkootyötä ei yrityksissä voi työttömyysturvaa nauttien tehdä. Työvoimaviranomaiset voivat siihen puuttua. Eli näiden jäsenten osalta työaikakirjanpito on erittäin oleellinen.”
Osuuskunnassa käytännössä harva jäsen täyttää yllä luetellut kriteerit eli osuuskunnassa henkilöjäsenen ja osuuskunnan välille syntyy käytännössä aina työsuhde. Usein kysytään, voiko osuuskunnan kautta työtä tehnyt henkilö jättää palkkansa nostamatta ja jättää se osuuskunnan käyttöön. Jos henkilö samaan aikaan nauttii työttömyysturvaa, on vastaus ehdoton ei. Osa-aikatyötä tekevän on ilmoitettava työvoimatoimistolle tekemänsä työtunnit ja niistä maksettu palkka.

Usein osuuskunnan jäsenenä on kuitenkin myös esim. muualla töissä olevia henkilöitä, joiden ei ole taloudellisista syistä pakko palkkaa nostaa. Näiden henkilöiden osalta tulee huomata, että työsuhteinen henkilö ei voi etukäteen sopia esimerkiksi palkasta luopumisesta. Etukäteen ei siis voi päättää, ettei nosta palkkaansa.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jo syntyneistä eduista saa kuitenkin luopua, eli omaa palkkaansa ei ole pakko osuuskunnalta nostaa. Tärkeää olisi kuitenkin laatia rahojen lahjoittamisesta kirjallinen sopimus ja selvittää haluaako verottaja lahjoituksesta maksuun lahjaveron. Jos palkkaraha vain ”jätetään” osuuskunnalle, eikä lahjoituksesta ole sopimusta, on jäsenen mahdollista vaatia palkkojaan maksuun jälkikäteen tai verottaja voi vaatia lahjaveroa maksuun.
Tietenkin oman palkkansa voi jättää ottamatta myös niin, että maksamaton palkka kirjataan kirjanpidossa palkkavelkaan. Näin ollen osuuskunnan on jossain vaiheessa palkka kuitenkin maksettava.

Asiat siis
paperille!

Osuuskunnan ja jäsenen välisissä sopimussuhteissa tulee siis olla tarkka. Huolimaton ja välinpitämätön toiminta voi johtaa ongelmiin, jos erimielisyyksiä alkaa ilmetä.

Pahimmassa tapauksessa osuuskunta voi joutua maksamaan yllättäviäkin maksuja, kun työsuhteeseen liittyvistä ehdoista ei ole sovittu. Kannattaa muistaa, että työsuhdeasioihin liittyvää neuvontaa saa maksutta työsuojelupiireiltä kautta maan (www.tyosuojelu.fi).


Niina Immonen

Katso samasta aiheesta myös esimerkiksi OT 4/06: Riidat edelsivät Paljakan konkurssia.

| Sivun alkuun |