Jäsenyys ei synnytä työsuhdetta eikä työsuhde jäsenyyttä Osuuskunnan tavallisen jäsenen asema osuuskunnassa aiheuttaa monelle päänvaivaa. Miten henkilöä, joka samalla omistaa myös osan osuuskuntaa, tulisi kohdella esim. työsopimuslain näkökulmasta? Voidaanko osuuskunnassa työsuhteeseen liittyvistä asioista sopia vapaammin kuin perinteisessä palkkatyössä? Onko jäsenellä erityisasema, koska työn tekemiseen liittyy myös yrityksen omistaminen? Samat yleiset menettelytavat koskevat periaatteessa kaikkea yritystoimintaa yritysmuotoon katsomatta, mutta osuuskunnissa nämä ongelmatilanteet tulevat usein hyvin konkreettisina vastaan. Kokemus niitä toki auttaa hoitamaan ja ratkaisemaan. Kannattaa havaita myös osuuskuntien erityisluonne jäsentensä omistamina ja hoitamina yrityksinä. Osuuskunnassa käytännössä kaikki henkilöjäsenet ovat osuuskunnan kautta työtä tehdessään työsuhteessa omaan osuuskuntaansa. Näin sekä silloin jos jäsenen äänivalta jää alle 15 prosentin että myös sen ylittyessä. Alle 15 %:n äänivallan omaava jäsen on palkansaaja myös työvoimaviranomaisen näkökulmasta ja näin ollen hän on työttömyyden sattuessa oikeutettu työttömyysturvaan (jos sen saamisen muut ehdot täyttyvät). Aina kirjallinen Osuuskunnassa monia ristiriitatilanteita voi aiheuttaa sen kaksinainen luonne toisaalta liikeyrityksenä ja toisaalta jäsentensä yhteisönä. Myös henkilötasolla seisotaan kaksissa saappaissa eli yhtäältä voidaan tehdä osuuskunnalle töitä ja toisaalta omistetaan osuuskuntaa.
Haasteellista onkin miettiä, kuinka paljon osuuskunnan jäsen voi tehdä ja kuinka paljon hänen oletetaan tekevän ns. ilmaista työtä osuuskunnan hyväksi. Työttömien osalta tilanne on selvä - palkatonta talkootyötä ei yrityksissä voi työttömyysturvaa nauttien tehdä. Työvoimaviranomaiset voivat siihen puuttua. Eli näiden jäsenten osalta työaikakirjanpito on erittäin oleellinen. Tehdystä työstä Myös muiden työntekijöiden osalta pitää olla työaikakirjanpito tarvittaessa esitettävissä. Lisäksi työnantajan eli osuuskunnan työnjohdollisen valvonnan ja vastuun tulee muutenkin tavalla tai toisella ilmetä. Töiden jakaminen ja työtuntilistojen hyväksyminen tulisi siis kulkea esimerkiksi hallituksen käsien kautta. Osakeyhtiö Osakeyhtiössä osakas, joka ei ole kenenkään johdon ja valvonnan alaisena ja jonka omistusosuus osakeyhtiöstä on merkittävä (esim. eläkeasioissa YEL:n raja yli 50 %) ja joka omaa osakeyhtiössä työnjohtovaltaa hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana, ei ole osakeyhtiöönsä työsuhteessa. Tällainen osakas voi siis päättää, milloin nostaa yrityksestään palkkaa ja milloin ei.
Usein osuuskunnan jäsenenä on kuitenkin myös esim. muualla töissä olevia henkilöitä, joiden ei ole taloudellisista syistä pakko palkkaa nostaa. Näiden henkilöiden osalta tulee huomata, että työsuhteinen henkilö ei voi etukäteen sopia esimerkiksi palkasta luopumisesta. Etukäteen ei siis voi päättää, ettei nosta palkkaansa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jo syntyneistä eduista saa kuitenkin luopua, eli omaa palkkaansa ei ole pakko osuuskunnalta nostaa. Tärkeää olisi kuitenkin laatia rahojen lahjoittamisesta kirjallinen sopimus ja selvittää haluaako verottaja lahjoituksesta maksuun lahjaveron. Jos palkkaraha vain ”jätetään” osuuskunnalle, eikä lahjoituksesta ole sopimusta, on jäsenen mahdollista vaatia palkkojaan maksuun jälkikäteen tai verottaja voi vaatia lahjaveroa maksuun. Tietenkin oman palkkansa voi jättää ottamatta myös niin, että maksamaton palkka kirjataan kirjanpidossa palkkavelkaan. Näin ollen osuuskunnan on jossain vaiheessa palkka kuitenkin maksettava. Asiat siis Osuuskunnan ja jäsenen välisissä sopimussuhteissa tulee siis olla tarkka. Huolimaton ja välinpitämätön toiminta voi johtaa ongelmiin, jos erimielisyyksiä alkaa ilmetä.
Katso samasta aiheesta myös esimerkiksi OT 4/06: Riidat edelsivät Paljakan konkurssia. |
|||
| Sivun alkuun | |