Kotikutoinen harmi oikaisuun
seuraavassa hallituksessa
istaamattomista osakeyhtiöistä saa nostaa verovapaasti osinkoja vuodessa 90.000 euroon saakka tietyin rajoituksin. Tällä veroporkkanalla halutaan turvata yrittäjien toimintaedellytykset ja kannustaa yksityishenkilöitä yrittämiseen, millä voidaan luoda uusia työpaikkoja. Osuuskunnista saa nostaa verovapaasti osinkoon verrattavaa osuuspääoman korkoa vain 1.500 euroa eli kuudeskymmenesosa verovapaasta osingon määrästä.
Tämän yritysten perustajat ja omistajat voivat lukea käytännössä siten, että yrittämistä olisi vain osakeyhtiömuodossa tapahtuva liiketoiminta. Ja erityisesti tämä pitää paikkansa pääomaintensiivisen yritystoiminnan harjoittamisessa. Tätä ei kumoa se, että osuuskunnissa osuuspääoman korko ei ole ensisijainen tapa jakaa yritystoiminnan hyötyä omistajille.
Tämä oli kaksi vuotta sitten täysin uusi poliittinen näkemys, jota osuustoiminta ei voi edelleenkään hyväksyä. Alkaen vuodesta 1901, jolloin ensimmäinen osuuskuntalaki säädettiin, osuuskuntamalli on nähty kaikkeen - myös suuren mittakaavan yritystoimintaan - sopivana yritysmuotona.
Ongelman tunnustaa myös muu elinkeinoelämä. Asia on esimerkiksi esillä Suomalaisen omistajuuden neuvottelukunnan julkaisussa.
ngelma koskee ensisijassa maa- ja metsätaloustuottajia, joiden osuuspääomapanokset omistamissaan osuuskunnissa ovat jo nyt huomattavan suuria. Jatkossa pääomia tarvitaan entistä enemmän, kun toisaalta maatalouden rakennekehityksen seurauksena osuuskuntien omistajien lukumäärä edelleen vähenee, ja toisaalta tämän pienenevän omistajaryhmän on pystyttävä huolehtimaan osuuskuntien kasvavista pääomatarpeista. Suurimmat osuuspääomavelvoitteet ovat jopa yli 200.000 € yhdessä yrityksessä ja yhdellä viljelijällä. Jäsenyyksiä on viljelijällä tyypillisesti useammassa osuuskunnassa.
Kaikkien yritysten, siis myös osuuskuntien, taseiden on oltava riittävän vahvoja, jotta ne pystyvät kehittämään toimintaansa, kestävät mahdollisia takaiskuja, ja jotta velkarahoittajat luottavat niihin. Osuuskuntien osuusmaksuilla ei käydä kauppaa, ja siksi jäsenen osuuspääomasijoitukset tulevat aina osuuskunnalle ja vahvistavat aina osuuskunnan pääomarakennetta. Toinen merkittävä jäsenten panostuskeino - kuten muussakin yritystoiminnassa - on jättää osa vuosivoitosta yritykseen. Osakeyhtiöissä tämä nähdään normaalina omistajien pääomasijoituksena, mutta osuuskuntien jakamatta jätettyä ylijäämää ei aina ymmärretä jäsenten panostukseksi.
n kohtuullista, että yritykseen sijoitetulle riskipääomalle maksetaan korvaus. Tämä korvaus on osakeyhtiössä osinko ja osuuskunnassa osuuspääoman korko. Näitä on kohdeltava samalla tavalla.
Keväällä ja kesällä 2004 eduskunnassa käytiin vääntö yritys- ja pääomaverouudistuspaketin säätämisestä. Viimeisenä asiana oli osuuspääoman koron verokohtelu. Se jopa viivytti edustajien kesälomalle lähtöä. Käytiin juristien tukemaa vääntöä periaatelinjauksineen, poliittisine taustasopimuksineen, selvityksineen, ponsineen ja lakipykälien muotoiluineen. Lukuisat osuustoiminnan asiantuntijat olivat kuultavana ja moninaiset palaverit, kirjelmät, kirjoitukset ja keskustelut käytiin poliitikkojen, heidän neuvonantajiensa ja virkamiesten kanssa. Vedottiin eri yritysmallien tasa-arvoon, suomalaiseen omistukseen, yritysten pääomatarpeeseen ja maatalouden rakennekehityksen ymmärtämiseen.
Lopulta eduskunta lakaisi ongelman ponnen avulla selvitys- ja seurantavelvoitteineen maton alle.
suuskuntien huoli kuitenkin tunnetaan. Edustaja Esko Kivirannan tuore lakialoite 13.9.2006 on tuorein muistutus asiasta. Kokoomus kannattaa ongelman korjausta, mikä kuultiin puheenjohtaja Jyrki Kataiselta Pellervon Päivässä 2006.
Tosiasiassa pari vuotta sitten kyse oli hallituksen ja eduskunnan poliittisesta tahdosta kohdella osuuskuntia niin kuin niitä lopulta kohdeltiin.
Osuustoiminta toivoo, että puolueiden kovan ytimen tahtotila on nyt toinen. Jos on tahtoa korjata tuolloin lainsäädäntöön jäänyt puute, pykälät ja selvitykset kyllä taipuvat sellaiseen asentoon, että epäkohta korjaantuu.
Esillä oleva osuuspääoman koron verovapausrajan nosto nykyisestä 1.500 eurosta 5.000 euroon on lakiteknisesti helppo ja oikean suuntainen toimenpide, mutta se vain ei ratkaise itse peruspulmaa.
On jo alkumetreillä - ennen kuin yritykset alkavat kärsiä merkittäviä vaurioita - päättäväisesti torjuttava ajatus, että vain osakeyhtiö sopii pääomaintensiiviseen yritystoimintaan tai sen omistajaksi. Osuuskunnan tulee sopia tähän tehtävään yhtä lailla kuin osakeyhtiön. Ei myöskään muussa lainsäädännössä saa käyttää tällaista pohja-ajatusta.
Yhteiskunta tarvitsee veronsa, mutta verojen keräämisen on tapahduttava tasa-arvoisesti. Omalta kansanedustajaehdokkaalta on nyt syytä varmistaa, että hänellä on todellinen tahto korjata osuuspääoman koron verotuksen epäkohta.
 Veikko Hämäläinen veikko.hamalainen@pellervo.fi |
| Sivun alkuun |