Osuustoiminnan vastuu ihmisistä, ympäristöstä ja taloudesta  

On jälleen aika katsoa, miten suomalaiset osuustoimintayritykset ovat kantaneet oman väistämättömän vastuunsa ihmisistä, ympäristöstä ja taloudesta.

Osuustoiminnan yhteiskuntavastuun teemanumero jatkaa suoraan siitä mihin edellisen numeron, Osuustoiminnan Vuosikirjan, analyysit jäävät. Näkökulmat vain vaihtuvat ja laajenevat yritysten sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen taloudellisen vastuun lisäksi.

Kaikilla kolmella alueella Suomen pitkälle kehittynyt lainsäädäntö määrittelee kaikelle yritystoiminnalle tietyn minimitason. Näin vastuu on väistämätöntä. Mutta erityisesti suurimmat kärkiyritykset kilpailevat nykyisin hoitamalla omat yhteiskunnalliset velvoitteensa sitä selvästi paremmin. Tämä pätee niin suuriin osuustoimintayrityksiin kuin myös niiden kovimpiin kilpailijoihin.

Laaja omistus
ankkuroi kotimaahan

Osuustoiminta on ylivoimaisesti laajaomisteisin yritysmuoto Suomessa. Jopa kansanliikkeestä voidaan perustellusti puhua, vaikkei ilmiö pääkaupunkilaistuneessa valtamediassa juuri esiin tulekaan.

Jäsenten määrä on vuosi vuodelta kasvanut nopeasti. Viime vuoden lopulla rikottiin jo yhteensä kuuden miljoonan jäsenen raja, kun mukaan lasketaan myös vakuutusalan osuustoiminta eli keskinäiset vahinko- ja henkivakuutusyritykset.
Jos kuitenkin mukaan lasketaan vain osuuskuntien jäsenet, niin niiden jäsenmäärä nousi nyt noin 3,3 miljoonaan jäseneen. Kaksi kolmesta suomalaisesta aikuisesta on nykyisin vähintään yhden osuuskunnan jäsen eli omistaja. Yleisimmin jäsenyyksiä samalla ihmisellä on kahdesta kolmeen.

Ero kilpailijoihin
näkyy lähtökohdissa

Tämä laajaomisteisuus heijastuu monin tavoin suoraan moneen asiaan myös yritysten toiminnassa.

Kaikkein egoistisinta ja yritysten suppeimman yhteiskuntavastuun linjaa kannattavat ihmiset väittävät, että yritysten tulee todellisuudessa kantaa vastuunsa vain omistajiensa suuntaan. Yrityksen ainoaksi tehtäväksi nähdään vain voiton tavoittelu. En sitä mielipidettä allekirjoita, mutta jatkan heidän omaa ajatustaan:

On nimittäin aivan eri asia kantaa vastuuta vain muutaman suurimman osakkeenomistajan suhteen kuin vaikkapa reilusti yli 1,1 miljoonan suomalaisen asiakasomistajan suunnassa. Näinhän esimerkiksi OP-ryhmä tekee. S-ryhmällä on jo yli 1,5 miljoonaan asiakasomistajaa. Jo osuuskuntien hallinto takaa sen, että yritysten toiminta hyödyttää laajoja kansalaispiirejä, tavallisia maija ja matti meikäläisiä.

Ot-yrityksessä ei tule kuuloon se, että yritysten voitot valuvat maailman veroparatiiseihin tai omistaja yllättäen lopettaa ja myy pois koko toiminnan muuttaen jonnekin aurinkorannikolle.

Osuustoiminnan sidos omaan toiminta-alueeseensa ja sen ihmisten hyvinvointiin on sen yksityisiä kilpailijoita tiiviimpi. Osuustoiminta on aina jostakin kotoisin, se tunnustaa maata ja kansallisuutta nykypäivän kansainvälistyvässä toimintaympäristössäkin.

Ei egoismia,
eikä altruismia

En allekirjoita myöskään sellaisia mielipiteitä, jotka lähtevät vaatimaan yrityksiltä laajinta mahdollista yhteiskuntavastuuta. Monet eri asioita ajavat kansalaisliikkeet ovat merkki toimivasta demokratiasta, mutta monien vaatimukset ovat hyvinkin epärealistisia.

Yritystoimintaa ei kestävällä tavalla voi rakentaa täydellisen altruismin, epäitsekkyyden varaan. Jos yritys sellaisesta lähtee, niin se on toimivilla markkinoilla aika äkkiä entinen yritys. Jokainen ketjun osa joka tapauksessa haluaa saada yrityksen toiminnasta oman siivunsa. Jos eri tahojen vaatimukset ovat kokonaisuutena kohtuullisia, niin toiminta saattaa onnistuakin.

Paras, realistisin ja myös yhteisöllisin toimintatapa löytyy näiden kahden ääripään - egoismin ja altruismin - väliltä. Silloin otetaan huomioon niin vastuu yrityksen omistajille kuin myös vastuu sen sidosryhmille, keskeisesti esimerkiksi sen omalle henkilöstölle ja asiakkaille, yhteistyökumppaneita unohtamatta. Nähdään, että myös yritysten sidosryhmillä on omat oikeutensa ja tarpeensa, jotka otetaan huomioon.

Kultaisen keskitien noudattaminen soveltuu hyvin luontevasti ot-yrityksille, jotka luontaisesti hakevat mahdollisimman tasapainoista suhdetta omaan toimintaympäristöönsä. Tämän suhteen tulee olla vuorovaikutteinen. Se mahdollistaa myös tavallisten ihmisten osallistumisen toimintaan. Kantavia arvoja ovat tässä tasa-arvo ja demokratia.

Ot-yritysten rooli on siis kehittää omaa taloudellista tulostaan mahdollisimman vastuullisella ja tasapainoisella tavalla.

Osuustoiminnassa myös tavallisten kansalaisten oma vastuu asioiden kehityksestä nähdään keskeisenä. Kaikkea ei voi sysätä esimerkiksi firmojen tai poliitikkojen vastuulle. Mutta jos ihminen itse elää täysin toisista ja ympäristöstään piittaamatta, niin sekin on epäeettistä.

Tavoitteeksi hyvä
yrityskansalaisuus

Tämä teema julkaistaan nyt kuudennen kerran. On ollut ilo seurata suurimpien osuustoimintayritysten heräämistä yhteiskuntavastuun seurantaan ja raportointiin. Tosin se työ on vielä kovasti kesken.

Lähtökohta vuoden 2000 syksyllä, jolloin ensimmäisen kerran mietin teeman ehdottamista seuraavan vuoden julkaisusuunnitelmaan, ei ollut lainkaan helppo. Resurssit puuttuivat. Eivätkä yritykset vielä silloin yleisesti olleet hereillä yhteiskuntavastuussa eli hyvässä yrityskansalaisuudessa. Erityisesti henkilöstöön liittyvät monet asiat kaipasivat enemmän huomiota. Ympäristövastuun seurannalle kuitenkin oli kehittynyt oma traditionsa jo 1970-luvulta alkaen.

Ajattelin, että mitä suuremmiksi myös osuustoimintafirmat kasvavat, niin sitä enemmän niiltä tullaan myös vaatimaan vastuullisuutta muun yhteiskunnan taholta. Tavoitteeksi pitäisi nimenomaan asettaa hyvä yrityskansalaisuus.
YK oli saanut laajapohjaisesti ja onnistuneesti valmisteltua GRI-suositukset muutamia vuosia aiemmin. Eräitä kirjoja ja tutkimuksia oli myös osuustoimintaa koskien ilmestynyt. Myös työnantajajärjestöistä TT oli herännyt asiassa. Se antoikin omat suosituksensa jo seuraavana vuonna, 2001, jolloin myös ensimmäinen teemanumeromme ilmestyi. Se oli silloin nimeltään Osuustoiminnan yhteiskunnallinen tilinpäätös - seuraavasta syksystä 2002 lähtien olemme puhuneet samasta asiasta nimellä Osuustoiminnan yhteiskuntavastuu.

Suomi pärjää
kansainvälisesti

Kaupassa ja metsäteollisuudessa osuustoiminnan kanssa kilpailevat yritykset olivat meitä valppaampia ehtien kehittämään omaa raportointiaan ensin. Kesko on toiminut tässä asiassa suomalaisittain pioneerina. Myös UPM ja Stora-Enso ovat pystyneet hyödyntämään teemaa enemmän kuin Metsäliitto-konserni, joka on kuitenkin parantanut omaa osaamistaan. Kansainvälisesti suomalaiset yritykset ovat nykyään maailman vastuullisimpaan kärkikaartiin kuuluvia. Olen varma, että tämä aikaa myöten havaitaan ja vähitellen uskotaan jopa Argentiinassa.

Yhdysvalloissa hyvän yrityskansalaisuuden mittarina pidetään monesti yrityksen rahoittamaa moninaista hyväntekeväisyyttä. Euroopassa tutkitaan enemmän niitä mekanismeja, joilla yritykset omat tuloksensa tekevät. EU seuraa ja tukee vastuullisuuden eteenpäin viemistä yritysmaailmassa.

Pohjoismaat pärjäävät vastuullisuusvertailuissa parhaiten. Ne ovat konsensushakuisia. Esimerkiksi sidosryhmien, myös ammattiyhdistysliikkeen, kanssa käytävä moniarvoinen keskustelu on niissä pisimmälle kehittynyttä, vaikka halpatuotannon ja halpojen maiden luoma kilpailu vyöryykin tänä päivänä monilla aloilla yhä voimakkaammin päälle.

LUOTETTAVAA ANALYYSIÄ. Osuustoiminta-lehden tuttu analyytikkotiimi on toimittanut tämänkin teemanumeron. Edessä vasemmalta ovat ekonomi Jorma Savolainen, tiimin vetäjä, toimituspäällikkö Mauno-Markus Karjalainen ja ekonomisti Yrjö Kotisalo. Takarivissä vasemmalta näkyvät freelancer-toimittaja Hannu Kaskinen, Netco- uusosuustoimintaprojektin päällikkö Juhani Lehto ja freelancer-toimittaja Antti Mustonen. Pienessä kuvassa on monista tilastoista vastannut kauppatieteiden kandidaatti Jari Kaari.

On hyvin kunniakasta toimia pohjoismaisessa sarjassa ja nimenomaan suomalaisen osuustoiminnan lipunkantajana yritysten realistiseen vastuullisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Jatkossakin paljolti tuotteiden hinta ratkaisee markkinoilla, mutta myös laatu on tunnetusti tärkeää. Laadun rinnalle ja sitä tukemaan tulee vähitellen nousemaan myös yritysten edustama pitkäjänteinen vastuullisuus. Sitä ei löydy kaikilta.

Lainsäädäntö kehittyy,
viisas ennakoi tilanteen

Lähivuosina alkaa olla näköpiirissä sekin, että nykyinen vapaaehtoinen vastuuraportointi tulee suuntautumaan kohti ainakin kaikkia suuria yrityksiä sitovia suosituksia, ohjeita ja käytäntöjä.

Sellaisen toteutuminen on tietysti vielä ison porun takana. Mutta todennäköisesti lainsäädäntö kehittyy edelleen, ja vaatimukset yritysten suuntaan kasvavat. Osuustoimintayritykset, jotka näihin monitahoisiin kysymyksiin nyt tosissaan paneutuvat, tulisivat silloin ehkä olemaan entistä paremmissa kilpailuasemissa.

Vaikkei näin kävisikään, niin en usko, että vaativa ja monipuolinen työ tällä alueella menee koskaan hukkaan. Vastuullisuus, läpinäkyvyys ja sidosryhmätyö sitä paitsi sopivat luontaisesti hyvin juuri ot-yrityksille. Kehittyvä vastuuraportointi toimii niille hyvänä keinona mm. monipuolisen sidosryhmätyön hallinnassa.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |