Pekka Pättiniemi arvostaa maalaisjärkeä yritystoiminnassa
Suomalaisen osuustoiminnan ominaispiirre on käytännönläheisyys, joka on huomattu myös maailmalla. Pienosuuskunnat hakevat yhtenevässä Euroopassa voimaa verkottumalla.
 Pekka Pättiniemi |
Eurooppalaisen osuustoiminnan tietäjänä tunnettu Pättiniemi kiinnostui alunperin osuustoiminnasta sekä perheensä että teoreettisen pohdiskelun kautta. Hän kertoo vanhempiensa ja isovanhempiensa käyttäneen innokkaasti kuluttajaosuuskuntien palveluita.
– Helsinkiläisenä minulle tulivat heti tutuiksi Elanto, HOK, Varuboden ja Helsingin Meijeri. Isoäidin äiti oli kuulemma HOK:n toiminnassa alusta lähtien aktiivisena mukana. Myös kuluttajaosuustoiminnan ristiriidat olivat tuttuja, sillä isoisäni suostui asioimaan vain Elannossa ja isoäitini puolestaan suosi Hokkia.
”Sopuisa ristiriita” osuuskuntien välillä sai Pättiniemen tutkimaan osuustoimintaa ja laajemmin ”demokraattista yrittämistä”. Hän myös osallistui aktiivisesti ja toimi mm. vaalitoimitsijana Elannon vaaleissa 70-luvulla.
| ”Suomalaisen osuustoiminnan menestys on mielestäni perustunut kahteen toisiinsa nivoutuneeseen tekijään: liiketoimintaosaamiseen sekä jäsenten osallistumiseen ja vaikutukseen yritystoiminnassa.” |
Suomalaisen osuustoiminnan vahvuus on hänen mukaansa sen käytännöllisessä suhtautumisessa osuustoiminnalliseen yrittämiseen. Elämää suurempia kysymyksiä otetaan nykyisin harvoin esille.
– Kansainvälisesti ihmetellään, miten on mahdollista, että Suomeen on syntynyt väestöön nähden mittava ja jatkuvasti kasvava määrä työosuuskuntia ja muita pienosuuskuntia. Aiemmin on ajateltu viljelijä- ja kuluttajaosuustoiminnan esimerkkien valossa, että menestyvä osuustoiminta tarvitsee laajan asiakaskunnan, jolla on yhtenevät tarpeet. Suomalainen pienosuustoiminta on osoittanut, että osuustoiminta voi menestyä myös yksilöllisyyden yhteiskunnassa.
Osaajat yhteen
| Pekka Pättiniemi * Syntynyt 1949, VTM 1978, FT 2006 * Opintojohtaja, KSL-opintokeskus * Rehtori, Sirola-opisto 1986-90; kehittämispäällikkö, Helsingin yliopisto Osuustoimintainstituutti 1994-01; kansallinen asiantuntija, Euroopan komissio yritystoiminnan pääosasto, Bryssel, 2001-02; tutkimusjohtaja Kuopion yliopisto, 2004-05 * Toiminut aikuiskouluttajana ja luennoitsijana 70- ja 80-luvuilla ay-liikkeen järjestöjen ja henkilöstön kehittämiskysymyksissä * Osuustoiminnan kehittäjät - Coop Finland ry:n hallituksen pj. v:sta 1999; Helsingin yliopiston Osuustoimintainstituutin hallituksen jäsen 1997-01; Kansainvälinen sosiaalisen yritystoiminnan tutkimusseura (EMES-Aisbl.), hallituksen jäsen 2001-05; Pohjoismainen osuustoiminnan tutkimusseura (Förening Kooperativa Studier) hallituksen jäsen 1999- * Lukuisten tieteellisten julkaisujen lisäksi tuottanut aikuisopintomateriaaleja työväenliikkeen historiasta, osuustoiminnasta ja yhdistyksistä |
Sinivalkoinen näkökulma toi Pättiniemelle hyötyä myös Brysselissä, jossa hän oli valmistelemassa Euroopan komission osuustoimintaa koskevaa Valkoista kirjaa vuosituhannen alussa.
– Eurooppalaisen yhteistyön ja laajemminkin kansainvälisen yhteistyön kehittämiseksi ja siitä hyötyjen saamiseksi Suomen on arvostettava omia vahvuuksiaan, mutta myös kunnioitettava toisten saavutuksia ja näkemyksiä. Tältä pohjalta voidaan saada aikaan yhteistoimintaa, joka edistää kotimaisen osuustoiminnan menestystä.
Hän toimii puheenjohtajana Coop Finlandissa, joka on ollut mukana useassa kansainvälisessä projektissa, kuten meneillään olevassa Netco Equal-hankkeessa. Projektin kansainväliset kumppanit ovat Italiasta ja Puolasta. Se on Euroopan työosuuskuntien liiton Cecopin jäsen.
– Coop Finlandin vahvuus on siinä, että se kerää aktiiviseen jäsenyyteensä kaikki tärkeimmät pienosuustoiminnan kehittäjät. Toisaalta Coopin jäsenenä on monia jo pitkään toimineita asiantuntijaosuuskuntia ja muita henkilöstönsä omistamia osuuskuntia. Yhdistyksessä on ollut mahdollista toteuttaa merkittäviä kehittämishankkeita ja nauttia monipuolisista ja joskus myös ristiriitaisista keskusteluista.
Vauhtia verkostoitumiseen
Pättiniemi myöntää, että vuosien varrella on tullut myös pettymyksiä vastaan pienosuuskuntien asiaa edistettäessä. Hänen mukaansa on harmillista, että pienosuuskuntien verkostoituminen on hidastellut, vaikka virikkeitä on tuotu ulkomaita myöten.
– Hyviä esimerkkejä menestyvistä yrityksistä ja menestystekijöistä on esitelty ja analysoitu, mutta kehityksen hitaus ihmetyttää. Toivoisin, että osuustoiminnan mahdollisuudet yrittämisessä ymmärrettäisiin ja omaksuttaisiin laajasti yhteiskunnassa ja eritoten yritystoimintaa kehittävissä ja tukevissa piireissä.
Hyvä asia on Pättiniemen mukaan se, että kansalaiset arvostavat osuustoimintaa ja sen suomalaisuutta, mikä näkyy heidän ostokäyttäytymisessään.
– Suomalaisen osuustoiminnan menestys on mielestäni perustunut kahteen toisiinsa nivoutuneeseen menestystekijään: liiketoimintaosaamiseen sekä jäsenten osallistumiseen yritysten toimintaan. Esimerkiksi S-osuuskaupat ovat menestyneet soveltamalla luovasti osuustoiminnan vanhoja käytäntöjä, joista keskeinen on ollut ostohyvitysten sitominen jäsenyyteen eikä asiakkuuteen.
Pienosuuskunnat voivat nekin olla paikallisesti tärkeitä yrityksiä, joiden toiminnan menestys luo uskoa paikkakunnan kehittymismahdollisuuksiin kuten esimerkit jo osoittavat niin Lapissa kuin muuallakin Suomessa.
– Osuuskunta antaa käsityöläisille ja taiteilijoille mahdollisuuden tuotteidensa markkinoitiin, toimitiloihin ja kehitysprojekteihin. Urbaaneissa oloissa pienosuuskunnat antavat mahdollisuuden yhteistoimintaan ja joustaviin työaikoihin, mistä on osoituksena yli 1000 henkilöstön omistamaa osuuskuntaa, toteaa Pättiniemi.
Riku-Matti Akkanen
| Sivun alkuun |