Osuustoiminnan
NELIKENTTÄ tutuksi 

Kansainvälinen osuustoimintaliike on pohjaltaan hyvin moniarvoinen. Sitä osaltaan kuvaa Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n käyttämä sateenkaaritunnus, mitä myös tämän lehden värimaailma pyrkii kannesta lähtien seurailemaan.

Lähdimme Osuustoiminnan Vuosikirjoissa neljä vuotta sitten jakamaan osuustoimintaliikkeen nelikenttään. Jako on sittemmin vakiintumassa vähitellen myös osuustoimintaväen puhekieleen. Muulle medialle jaottelu on vielä enimmäkseen hyvin tuntematon.

Osuustoiminta-lehdessä ryhmittelemme suomalaisen osuustoiminnan palvelu-, tuottaja-, kuluttaja- ja pien- eli uusosuustoimintaan. Jako kattaa valtaosan Suomen noin 4.000 osuuskunnasta.



Luokittelemattomaan muun perinteisen osuustoiminnan ryhmään jää vielä 1.035 osuuskuntaa. Niistä suuri osa voidaan luokitella palveluosuustoiminnaksi, mutta se työ odottaa vielä tekijäänsä.

Palveluosuustoiminta

Palveluosuustoimintaan luetaan toistaiseksi osuuspankit, paikallisosuuspankit ja keskinäinen henki- ja vahinkovakuutustoiminta.

Keskinäisiä työeläkeyhtiöitä emme laske osuustoiminnan piiriin. Ne perustuvat lakisääteiseen pakkojäsenyyteen, kun kansainvälisen osuustoiminnan määritelmä nojaa aina vapaaehtoiseen jäseneksi liittymiseen. Samalla perusteella myös sosialismin ajan pakkokollektiivit esimerkiksi Itä-Euroopassa (ks. OT 3/07 s. 48) ovat luonnollisesti rajautuneet aidon osuustoiminnan ulkopuolelle.

Palveluosuustoiminnassa jäsensuhde on kaikkein etäisin. Esimerkiksi vakuutukset voidaan herkästi vaihtaa, jos kilpailija tekee edullisemman tarjouksen.

Myös osuusmaksut ovat pieniä tai jäsenyys perustuu vain asiakkuuteen. Tämä on keskeinen haaste useimpien palveluosuuskuntien toiminnalle. Jäsenten palkitseminen uskollisuudesta ja bonusjärjestelmät ovat nyt kuitenkin kehittymässä myös palveluosuustoiminnassa.

Palveluosuuskunnilla ei ole omaa intressiä perinteisessä elintarviketalouden tuottaja/kuluttaja -asetelmassa. Tämä on historian varrella välillä johtanut vahvoihin jännitteisiin osuustoimintaliikkeen sisällä, jopa liikkeen repeämiseen aikoinaan. EU-aikana tämä jännite on lientynyt, mutta se tulee edelleen näkyviin esimerkiksi elintarviketeollisuuden ja kaupan hintaneuvotteluissa.

Palveluosuustoiminnan intressi on palvella mahdollisimman tasapuolisesti niin tuottajia kuin kuluttajia. Oma palveluverkosto rakennetaan siltä pohjalta.

Tuottajaosuustoiminta

Tuottajaosuustoiminta pohjautuu maa- ja metsätalouteen. Siihen luetaan tuottajien omistamat osuuskunnat ja niiden tytäryritykset. Jäsenten hyvin selkeä kantava intressi on tuotteiden jalostus ja markkinoille saaminen mahdollisimman hyvään hintaan sekä sitä tukevat toiminnot.

Jäsensuhde on yleensä kaikkein tiivein. Se tulee näkyviin esimerkiksi osuustoimintakentän korkeimpina äänestysprosentteina (OT 2/07 ja 4/07).
Lähes maatilan koko elanto voi olla riippuvainen oman osuuskunnan pärjäämisestä markkinoilla. Pääomapanostus omiin yrityksiin on kasvanut nopeasti ja myös tulevaisuudessa on tarpeita sitä edelleen lisätä. Osuuspääomien verotuskohteluun jäi edelliseltä hallitukselta tässä selvä epäkohta, joka Jyrki Kataisen pitäisi korjata pikaisesti kuten kokoomus on luvannut (ks. OT 6-7/06). Se poistaisi pitkään vallinneen epävarmuuden asiassa.

Tuottajaosuustoimintaan kuuluu myös kolme pörssilistattua ot-yritystä: HKScan, Atria ja M-real. Niiden pääomistajina toimivat osuuskunnat, joiden vakaa intressi on koko ajan kehittää firmoja, eikä lyödä niitä mahdollisimman pikaisesti lihoiksi.

Sijoittajat hyötyvät pörssilistattujen ot-yritysten tuotosta samoin ehdoin kuin viljelijöiden omistamat osuuskunnatkin. Ne ovat olleet käytännössä selvästi aliarvostettuja, mutta viime vuosina tilanne on osittain korjaantunut lihatalojen poikkeuksellisen vahvana kurssinousuna. M-realin ongelmat ovat taas pitkälti paperiteollisuuden ongelmia, vaikka myös virheitä siellä on aikoinaan tehty, joista Vuosikirjassa 2001 varoitimme.

Kuluttajaosuustoiminta

Raaka-aineiden hinnoista tuottajaosuustoiminta joutuu usein vääntämään kättä kaupan ja siis myös osuuskauppojen kanssa. Tuottajaosuustoiminnassa toimitaan ”tuottajan sielua” ja kuluttajaosuustoiminnassa ”kuluttajan sielua” parhaiten ymmärtäen.

Kuluttajaosuustoimintaan luetaan perinteisesti osuuskaupat ja niiden omistamat tytäryritykset. Jäsenten selkeä perusintressi on turvata palvelut mahdollisimman laadukkaina ja hinnaltaan edullisina.

Osuuskauppojen lisäksi kuluttajaosuustoimintaan voidaan lukea myös sähkö- ja puhelinosuuskunnat sekä vesiosuuskunnat. Viimeksi mainittuja Suomeen on syntynyt jo yli tuhat ja lisää tulee.

Pienosuustoiminta

Pellervo lähti 1990-luvun alussa puhumaan uusosuustoiminnasta, vaikkei se perusteiltaan poikkeakaan vanhasta. Raja perinteiseen osuustoimintaan vedettiin vuoteen 1987 ja Kilon Osuus-Autoon. Kellokkaan ottaminen kannatti, sillä osuuskunta on toiminut vireästi ja myös laajentanut toimintaansa.

Viime vuosina ilmiöstä on alettu käyttää nimeä pienosuustoiminta, koska ero vanhaan osuustoimintaan perustuu lähinnä mittakaavaan. Toki perinteinen osuustoimintakin lähti 1900-luvun alussa kehittymään pienistä osuuskunnista, esim. kylämeijereistä ja kyläkassoista. Se oli siis oman aikansa uusosuustoimintaa.

Nykyisten noin 2.500 pienosuuskunnan joukosta aikanaan kasvaa yrityksiä palvelu-, tuottaja- tai kuluttajaosuuskuntien joukkoon.

Kokemus on osoittanut, että osuuskunnat kehittyvät parhaiten, jos niiden jäsenistö on riittävän yksituumaista ja vetää samaan suuntaan. Jäsenistön perusintressi siis toimii. Tällöin on esimerkiksi suositeltavaa, että uuden päiväkotiosuuskunnan perustavat joko sen henkilökunta (palvelun tarjoajat) tai sitten lasten vanhemmat (palvelun tarvitsijat). Tällöin vältetään sekamuoto, jollaisen sisältä aikaa myöten saattaa löytyä kovin erisuuntiin vetäviä intressejä.

Tulin aikoinaan moitituksi siitä, kun Uusi osuustoiminta -liitteessä varoittelimme silloin muodissa olleita työttömien perustamia osuuskuntia liiasta monialaisuuden tavoittelusta. Kerroimme, ettei osuuskunnan tarkoituspykälästä saisi muodostua ”Toivelaulujen osastoa”. Edelleen olen samaa mieltä.

Käytännössä näissä kysymyksissä ei ehkä kuitenkaan tarvitse olla puhdasoppinen. Joku perusintressiryhmän ulkopuolinen voi tuoda sopivasti pippuria esimerkiksi toiminnan aloittamiseen. Se on aina ihmisistä kiinni. Eikä vielä yksi pääsky kesää tee. Mutta selkeästi ajatellusta osuuskunnasta yleensä tulee pidemmässä juoksussa myös parhaiten toimiva.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |