EU-direktiivien turha orjailu lisää
erityisesti pienten yritysten velvoitteita 

Suomessa seurataan lainsäädännössä liian orjallisesti EU:n direktiivitekstejä. Tämä on yhtenä syynä lakitekstien määrän ja sisällön paisumiseen, joka yrityksissä koetaan suurena ongelmana, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtaja Jukka Ahtela.
- Pitäisi käyttää enemmän kansallista liikkumavaraa. Direktiivihän määrittelee vain tavoitteet.

Yrittäjyys törmää byrokratiaan

TUORE TUTKIMUS. Jukka Ahtela Elinkeinoelämän Keskusliitosta on juuri selvityttänyt pk-yrityksiin kohdistuvan säädös- ja byrokratiarasitteen, joka kohdistuu erityisesti pieniin yrityksiin.

PYKÄLÄVIIDAKKOA KANNATTAISI KEVENTÄÄ. Tuula Merikivi Sataosaajista arvioi, että byrokratian hoito vie osuuskunnassa yhden henkilön puolipäivätyön.

Työnantajia velvoittavassa pykäläviidakossa kahlaaminen eli työnantajana toimiminen sekä verolait ovat yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille kaksi hankalinta asiaa, ilmenee EK:n yrityskyselystä. Ahtelan mukaan pk-yritykset kokevat yhteiskunnan sääntelyyn liittyvät ongelmat vielä kymmenen prosenttiyksikköä pahempina kuin yritykset keskimäärin.
Seuraavina pk-yrityksen ongelmalistalla olivat ympäristö- ja kilpailulainsäädäntö. Rahoitus sen sijaan on nykyisin hyvin vähäinen ongelma. Kirjanpitolaki tosin on vaikeaselkoinen, mutta siinä ei sittenkään ole suurimpia ongelmia.
Valitusten hidas käsittely sen sijaan on ongelma. Epäillään, riittääkö oikeuslaitoksen asiantuntemus yrityksiä koskevissa asioissa.
Ahtelan mukaan hallituksen lakiesitysten sivumäärä on parissa vuosikymmenessä noussut 2,5-kertaiseksi. Vuosittain tulee toista tuhatta uutta säädöstä.

Yli 150 pakollista raporttia vuodessa

EK julkisti 447 yritystä koskevan kyselynsä pk-yrityksiin painottuvan osan elokuussa Tampereella. Koko raportti julkaistaan lokakuun lopussa.
Kyselyn taustalla on EK:n, Keskuskauppakamarin ja Suomen Yrittäjien yhteinen hanke Paremman sääntelyn ohjelmaksi, joka on ollut vireillä kolmatta vuotta. Hallitusohjelmaan asiasta saatiin jo maininta. Nyt ministeriöille tarjotaan tutkittua tietoa ongelmien painopisteistä.
Tampereen seminaarissa käytettiin tyyppiesimerkkinä komponentteja valmistavaa yritystä, joka joutuu antamaan viranomaisille keskimäärin yli kolme pakollista tiedonantoa viikossa. Viranomaistarkastuksiin ja raportteihin kuluu Sacotecin toimitusjohtajan Antti Zittingin mukaan hänen yrityksessään noin kolme kuukautta miestyövuosiksi muutettuna.
- Totta kai tietoja pitää kerätä, mutta olisi myös tärkeää tietää, mihin niitä tarvitaan, Ahtela sanoo. Yrittäjät uskovat, että viranomaisten keskinäisessä koordinoinnissa on toivomisen varaa. Yrittäjien mielestä yksi viranomainen voisi kerätä kaikki tiedot ja jakaa niitä sitten muille.

Laajalla joukolla ja ajoissa EU:hun

Usein sanotaan parannuksen lähtevän pikkuasioista, mutta Ahtelan listan kärjessä ovat isot asiat.
- Kaksi kolmasosaa laajemmista lakihankkeista on EU-lähtöisiä. Suomen tulisi tehostaa EU:ssa ennakoivaa edunvalvontaa. Ei riitä, että Suomella on kanta, kun asiasta EU:n Neuvostossa päätetään. Pitäisi reagoida mahdollisimman laajapohjaisesti Suomea koskeviin merkityksellisiin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa.
Esimerkkinä onnistuneesta kansallisesta yksituumaisuudesta Ahtela mainitsee palveludirektiivin valmistelun.
Ahtela suositteleekin paluuta laajapohjaiseen komiteavalmisteluun. Notkeat selvitysmiehet ja puhdas virkamiesvalmistelu ovat viime aikoina korvanneet hitaaksi tuomitun monipuolisen pohdiskelun, mutta samalla syntyy usein odottamattomia hankaluuksia.

Tuomioistuin ei saa olla lumiaura

Säädöstulvaa on lisännyt myös vuoden 2000 uusi perustuslaki. Se edellyttää, että kaikista oikeusalamaisia koskevista oikeuksista ja velvoitteista pitää säätää lailla.
- Se on tietysti periaatteessa hyvä asia, mutta monissa Suomen kaltaisissa maissa voidaan käyttää huomattavasti kevyempiä instrumentteja. Yleensähän on niin, että korkeamman kehitysasteen maat tarvitsevat vähemmän sääntelyä, Ahtela mietiskelee.
Huolestuttavaa on myös, että linjat vedetään yhä useammin EY-tuomioistuimessa, kun lainsäätäjä ei suostu toteuttamaan direktiivin tavoitetta.
- Suomessa tästä on ollut esimerkkinä autovero. Ei tuomioistuimelle kuuluisi jättää yhteiskunnan lumiauran tehtävää, Ahtela sanoo.

Verottajan kanssa menee sormi suuhun

Verottajan uuteen sähköiseen asiointijärjestelmään siirtyminen on tavattoman vaikeaa. Monessa pk-yrityksessä ollaan varmasti sormi suussa yritysmuodosta riippumatta, sanoo Sataosaajat Osuuskunnan toimitusjohtaja Tuula Merikivi.
Merikivi allekirjoittaakin Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyn tuloksen. Työnantajana toimiminen ja verolakeihin liittyvät säädökset ovat pk-yritykselle hankalimpia.
- Verottajalle maksetaan tietysti, mitä kuuluu, mutta kyllä työnantajamaksut ovat aika pieninä palasina, Merikivi sanoo.
- Osuuskunnissa erityisongelmana ovat pätkätyöt. Palkkatodistus pitää aina olla valmiina, kun jakso loppuu. Jotkut liitot vieläpä suhtautuvat eri tavoin. Vaaditaan esimerkiksi, että osuuskunnan pitää lomauttaa jäsenensä aina, kun hänen työnsä loppuu.
Merikiven mukaan palkanlaskijan olisi hyvä toimia osuuskunnan sisällä, koska kuukausipalkkaa ei aina pysty etukäteen sopimaan.
- Meillä Sataosaajissa on oma taloudenhoitaja, joka hoitaa myös alueen muiden osuuskuntien kirjanpitoja. Järjestely on hyvä, koska hän tuntee alan ongelmat.
- Toinen mahdollisuus on, että osuuskunnassa joku ottaa tehtäväkseen tietojen keräämisen ja lajittelun ennen kuin ne lähetetään tilitoimistolle. Ilman esikäsittelyä tulee hankaluuksia, kun työmäärät vaihtelevat niin paljon, Merikivi sanoo.
Sataosaajat on Porissa toimiva 1994 perustettu monialaosuuskunta. Siinä on 19 jäsentä sekä muutama työntekijä ja koejäsen. Merikiven mukaan byrokratian hoito vie osuuskunnassa yhden henkilön puolipäivätyön.

Pekka Alarotu

| Sivun alkuun |