Tulokseen
osuustoiminnallisella järjestäytymisellä 

un tutkimme osuustoiminnan 1990- ja 2000-lukua, huomaamme ehkä hämmästykseksemme, että yritysmuodossa on ollut kantavuutta sen kaikilla sektoreilla läpi laman ja EU-jäsenyydenkin ensimmäiset 12 vuotta. Ihmeellisin menestystarina lienee S-ryhmä, joka 1980-luvun suurista vaikeuksista sai nykyisen alueosuuskaupparakenteensa valmiiksi juuri laman kynnyksellä ja sen ansiosta lähti 1990-luvun aikana nousuun.

änään 1,6 miljoonaa jäsentä omistavat S-ryhmän vihreän kortin ja sen markkinaosuus on melkein 40 prosenttia, ja yli 60 prosenttia Suomen kotitalouksista on mukana S-ryhmässä. Itsenäinen Suomi on nähnyt monenlaista kuluttajien liittoumaa, mutta S-ryhmä asiakasomistajineen on kuluttajien varsinaista järjestäytymistä. Siinä on omistajuustunne yhdistetty erinomaisella tavalla vahvan hallinnon kautta jäsenetuihin, jotka myös tuntuvat kukkarossa.
Osuuspankkipuolella on nähty pitkin 1990-lukua sama ilmiö. OP-ryhmä ja Paikallisosuuspankkiryhmä saivat pankkiverkostonsa trimmattua ja olemme kummankin ryhmän osalta saaneet ihailla vahvaa paikallista suomalaista pankkitoimintaa, jossa asiakkaan/jäsenen tarpeet on pantu etusijalle. Tämä on suomalaista kansanpankkitoimintaa parhaimmillaan. Palveluosuustoiminta on näin osoittanut kyntensä.

iime vuosikymmen, 1990-luku näki myös suuria pulmia osuustoiminnan piirissä. Hankkija-Novera joutui konkurssiin ja EKA-yhtymä yrityssaneeraukseen juuri ennen lamaa. Kummassakin tapauksessa omistajaohjaus, corporate governance, petti pahasti, kun toimiva johto lähti johtamaan yrityksiä omin päin. Jälki oli dramaattinen, mutta vaikeudet eivät suoranaisesti johtuneet yritysmuodosta.
Nyt asiat ovat kuitenkin hyvin, sillä vanhan Hankkijan ydintoiminnot jatkuvat Hankkija-Maatalous Oy:ssä ja EKA:n toiminnot Osuuskunta Tradeka-yhtymässä.

uottajaosuustoiminnassa on vajaan kahden vuosikymmenen aikana saatu tehokkuutta arvoketjuun yritysjärjestelyjen kautta. Valtakunnalliset osuustoimintataustaiset yritykset liha- ja maitosektorilla ovat vahvistaneet teollisen toimintansa kotimaassa ja ottaneet suuria askeleita myös ulkomailla, Baltiassa, Venäjällä, Ruotsissa ja Puolassa. Olisiko joku 10 vuotta sitten voinut kuvitella, että alueelliset osuusteurastamot LSO, Itikka, Lihakunta ja Pohjanmaan Liha hallitsevat täysin Ruotsin lihaketjua pellolta pöytään pörssiyritystensä kautta.
Valioryhmään ja Arla-Ingman -ryhmään kuuluvat osuusmeijerit ovat keskittäneet teollisen toimintansa ja ottaneet tuottajien/jäsenten tarpeet huomioon. Tuotekehitys ja vienti ovat tärkeässä roolissa jalostustoiminnassa.
Uusia osuustoiminnallisia pienyrityksiä syntyy eri toimialoille antaen niiden jäsenille uusia toimeentulomahdollisuuksia ja uudistaen myönteisesti koko osuustoimintaliikettä.
Kaikki tämä on tapahtunut aikana, jolloin Suomi on ollut osa Euroopan unionia, eli toimimme täysin avoimilla markkinoilla, joilla tavarat ja palvelut liikkuvat vapaasti. Tämä menestys on kysynyt suuria ponnistuksia ja johtajuutta yritysten toimivalta johdolta ja luottamushallinnolta. Ilman ristiriitoja tämä ei ole tietenkään voinut tapahtua. Voimme kuitenkin todeta sen, että osuustoiminnallisiin kehyksiin on mahtunut oivalluksia, innovaatioita, visioita ja arvoja.

suuskunnan kaksoisluonne tarkoittaa, että se on yhtä aikaa yritys ja yhteisö. Kun osuuskunta on kunnossa niin yrityksenä kuin jäsenyhteisönä, se kykenee kantamaan parhaalla tavalla oman yhteiskunnallisen vastuunsa.
Suomalaiset ovat osoittaneet kulutus-, palvelu-, tuottaja- ja pienosuustoiminnassa, kuinka erinomaiseen lopputulokseen päästään osuustoiminnallisen järjestäytymisen kautta.

Marcus H. Borgström

| Sivun alkuun |